Mieli ja sen rauhoitus

 

 

Yöllä se hiipii luo, repii tyynyliinan, työntyy niskan kautta ihon alle.

Räjäyttää pään ajatuksilla, jotka päivä on häätänyt,

nostattaa helvetin lieskoina tunteet,

ne jotka pysyvät hallitun ulkokuoren ulkopuolella, turhanaikaisissa tehtävissä,

jokaisena onttona päivänä.

 

Kateus. Katkeruus. Viha.

Miten ne polttavatkaan. Ruumista nuolee korventavalla kielellään kateus

kaikkia niitä kohtaan,

jotka osaavat paremmin. Katkeruus paahtaa mielen verettömäksi möhkäleeksi.

Muilla on niin paljon enemmän.

 

Viha.

Se on suurin ja ylevin. Se nostattaa mielen, se hokee totuutta,

jota muut eivät ymmärrä.

 

Minä olen paras.

 

Viha antaa mielenrauhan., suo tuokion nukahtaa tyhjiin uniin, uneksia siitä

mitä oikeus tavoittaa nuo vihatut. Miten rankaista, kiduttaa, ylenkatsoa. Sylkeä.

Hävittää. Kylvää myrkkyä ympärilleen kunnes muut tukehtuvat valheeseensa.

 

Herääminen uuteen aamuun, mieli rauhassa kahvikupin ääressä.

 

 

***

Runotorstain 189. haaste

 


Mainokset

33 Responses to Mieli ja sen rauhoitus

  1. unelma says:

    Tätä kai sanotaan elämäntuskaksi. Monet ovat sen vivahteet.

  2. Kimmeli says:

    Siis, miten sinä nuo sanat löydät ja osaat asetella oikein???

  3. arleena says:

    Kaikki raastavia kateus, katkeruus, viha. Yöllä niillä on tilaa temmeltää ja painostaa.
    Tunnemme nuo kaikki kolme, mutta kukaan meistä ei haluaisi niitä vieraakseen.

  4. Diina says:

    Niinpä! Jos päivällä suljet oven, yöllä se avautuu..

  5. Polga says:

    Tämä ajattelee juuri tuolla tavalla aika usein. Kateus syö ihmistä, viha on puhdistavampi tunne.

    Hiano muuten tää uus loki! *pus*

  6. No, voikos sen selkeämmin sanoa! Tuo ensimmäinen säkeistö meni luihin ja ytimiin!!!! Sanon, että tässä runossa on spirittiä!!!

  7. Maarit says:

    Hieno runo! Mulla ne 3 ihon alle työntyvää sanaa vois olla vaikka muistot, inho ja suru.

  8. Careliana says:

    Onhan sekin jo jotain, että päivisin pystyy pitämään ne lieskat hallitun kuoren sisällä piilossa! Mutta hyvä kuitenkin, että ne sentään joskus pääsevät valloilleen, niin eivät ihan hallitsemattomaksi roihuksi pääse. Aikaisempia kommentteja peesaten: tuttua varmaan jokaiselle.

  9. Varjo says:

    Joskus on ihan hyvä päästää viha valloilleen – siellä pääkopassa – ja vihata kaikkea ihan rauhassa. Ja vähän ehkä sääliäkin itseään. Sitten voi tosiaan aamulla herätä vähän rauhoittuneempana ja vetää pari pannulista kahvetta napaan.

    Mieluummin vaikka lietson itseni hiljaiseen päänsisäiseen vihaan kuin lakaisen negatiiviset tunteet maton alle.

    • susupetal says:

      Varjo, totta. Tuulettaa on pakko, ja toivon mukaan siitä on apua. Joillekin vaan (ei sinulle siis, vaan yleisesti puhuen) viha on tila, jota ilman ei voi olla. Aina on pakko syyttää muita omasta pahasta olostaan, sillä itsehän on täydellinen ja syytön kaikkeen.

  10. Crane says:

    vähän niinkuin usko, toivo, rakkaus….joskus vaan viha on ainoa pinnalla pitävä voima, kateus sen tukijalka ja katkeruus sen moottori… niillä selviää illasta uuteen aamuun!

  11. tammikuu44 says:

    Sinne Varjolle terveisiä: miksi sitä häpeää vihan- tai kateudentunteitaan, aivan turhaa. Reippaasti vaan on kateellinen ja vihainen, niin pääkoppa puhdistuu, Ei patoudu mitään yön pimeisiin uniin.

  12. Varjo says:

    Tammikuulle, en minä niitä häpeäkään. 🙂

    Joku fiksu sanoi, että terveellistä kateutta on toivoa itselleen myös hyvää – ei siis toivoa jotain pois toiselta. Minusta se on hienosti sanottu.

  13. Suuria tunteita tarvitaan polttoaineeksi, ainoa vaikeus on säännöstelyssä…

  14. sirokko says:

    Tuommoisen tunnemäärän riepottelussa on kyllä tosi raskasta ja usein siinä katoaa yöunet kokonaan. Mutta jos siis se armahtava uni lopulta tulee, niin alitajunta sitten hoitaa homman kotiin ja niin vaan herää rauhallisin mielin uuteen aamuun.

    • susupetal says:

      Joo Sirokko, vaikeaa on kyllä unen tulla tuollaisten ajatusten kanssa, mutta ehkä väsymys joskus voittaa ja herää vähän parempana ihmisenä…

  15. helanes says:

    Koneeniko tekee tepposet vai onko tämä negatiivi? Rauhoittava kyllä.

  16. helanes says:

    Heh, nyt kaikki tuli lukukelpoiseksi, äsken oli kokolailla tummaa.

  17. liplatus says:

    Onneksi se oli vaan pahaa unta…
    aamu toi mielenrauhan.

    Väkevää särmikästä ilmaisua, ai että tykkään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: