Hysteerinen nainen tekee oivalluksen

 

Jo ennen tapaamista päätän, että tällä kertaa en hermostu, en alkaisi huutaa, en saisi kohtausta. Pysyisin tyynenä, vastaisin nokkelasti, en antaisi itsetuntoani painettavan maahan. En heittäytyisi hysteeriseksi niin kuin sillä oli tapana sanoa minun tekevän. Hysteerisyys on naisten tapa välttää vastuuta. Ei, pysyisin hillittynä.

Olisin aikuinen, kypsä ihminen ja kuuntelisin sen jutut siitä, miten vapauttaa sisäinen, oikea minä hylkäämällä perinteisen naiseuden vaatimukset. Nyökyttelisin, kun se puhuisi roolien kahleista ja pärjäämisen naamioista ja siitä, miten vapauttavaa on, kun pääsee eroon kaikesta siitä, millä ulkomaailma määrittää ihmisen ja on uljas, paljas minä. Ei mitään muuta. Ei mies, ei nainen. Minä.

Se vihaa meikkaamista. Parempi olla provosoimatta sitä. Huulikiilto saa riittää. Ei, sekin on liikaa. Se kysyisi kuitenkin, että odotinko jonkun suutelevan minua vielä illan mittaan. Ja sitten saisin kuunnella luennon parisuhteen rajoittavasta vaikutuksesta yksilöllisyyteen ja se ottaisi taas sen esimerkin miten pariskunnat alkavat muistuttaa toisiaan vuosien mittaan ja sitten se kysyisi, halusinko minä sitä. Kadota toisen minuuteen? Hylätä itseni? Jonkun miehen takia?

Ole rauhallinen. Pysy lujana, älä ärsyynny. Valitse oikeat vaatteet. Ei mitään sievää. Ei hempeitä värejä. Mustat housut, ei tiukat. Musta pusero. Ei poolo. Tissini näyttävät liian isoilta tiukassa poolossa. Villapusero. Mustat kengät. Ei koruja, muuten se irvailisi, sanoisi joulukuuseksi, joka vilkkuu nurkassa lähettäen SOS-signaaleja ympärille.

Ei koruja, kynsilakka täytyy poistaa. Miksi minä meninkään nyppimään kulmakarvat eilen? Niidenhän pitää rehottaa! Voisinkohan maalata eyelinerilla muutaman ylimääräisen karvan…onnistui.

Puheenaiheet. Parempi miettiä ne etukäteen. Elokuvat…ei. Näin viimeksi Sinkkuelämä nro 18, ei missään nimessä. Sehän repeäisi kauhusta, jos se tietäisi. Etsitkö sinä todellakin esikuvia tuollaisista elokuvista, se kysyisi, ihan totta, luulin sinua älykkäämmäksi.

Kirjat…en ole lukenut mitään pitkään aikaan. Ei. Se lukee niin outoja kirjoja, en jaksa kuunnella selostuksia sellaisesta lauseesta, joka alkaa sivulla kolme ja päättyy sivulle 26 ja jossa ei tapahdu mitään. Se on mielentila, se sanoisi, mielentila, johon vain harva pystyy, sillä sellaisen taidon omaksuminen on vaikeaa suurimmalle osalle ihmisiä.

Ei todellakaan puhuta kirjoista, enkä kerro sille, että tilasin juuri Kodin Kuvalehden kolmeksi kuukaudeksi.

Olenko nyt valmis? Ei meikkejä. Hiukset vähän turhan puhtaat, mutta ei voi mitään. Vaatteet ok. Mieli tyyni, rauhallinen.

EI! Minä en pysty, en halua. Minä vihaan sitä ihmistä. En aio tavata sitä, en tänään, en koskaan enää, ellen itse halua. Laitan tekstarin, etten tule, sillä menen Flamingoon tanssimaan ja ehkä tapaan jonkun ihanan miehen, jonka patriarkaalisuudesta huolimatta tai juuri sen takia aion viettää yön sen kanssa.

Niin minä teen. Ymmärtää se sitten tai ei. Ihan sama mitä se ajattelee. Ei minun tarvitse viettää lauantai-iltaa äitini kanssa, jos en halua.

 

 

***

Pakinaperjantain 212. haaste on mielenrauha

 

Mainokset

48 Responses to Hysteerinen nainen tekee oivalluksen

  1. *itKuPiLLi* says:

    Voi ei! Repesin tossa lopussa, hauska! 😀

  2. sirokko says:

    Ovela harhaan johdatus 😀 Aika kamalaa tosiaan, joskus ajautuu patriarkaaliseen optioon pakostakin.

  3. Polga says:

    *hohottaa ääneen* Tää oli paaaaaaaaaaaaaaaahaaaaaaaaaaaa 🙂 Tykkäs! *kikattelee viälä varmuuden vuaks*

  4. lepis says:

    Valitettavasti niitä löytyy elävästä elämästä. Vuosia olen seurannut erään hyvän ystävän vastaavaa kamppailua. Itsetunto viety ja itsenäisyyskin.

  5. Huh huh! Luoja minua varjele tuollaisesta äidistä ja tuollaisena äitinä olemasta! Kapakkaan minäkin lähtisin, ja lujaa!

  6. arleena says:

    Äiti-lapsisuhde ei näköjään ole kehittynyt aikuiselle tasolle. Hyvä, kun lopulta ratkaisu syntyi.
    .

  7. mm says:

    Osaan laskea viiteen. Se oli viides sana lopusta päin. Olet aika ketale, kun meitä juksaat noin pitkälle 🙂

    Mietin vähän vakaviakin. Mikä saa lyttäämään niitä, joista pitäisi tykätä ja jotka hyväksyä.

    • susupetal says:

      mm, niin, mikä tekee meistä hirviöitä? Ehkä katkeruus, pelko siitä, että lapsi toistaa omat virheemme? Ehkä toive siitä, että lapsesta kasvaisi sellainen, joksi me olisimme halunneet kasvaa?
      Varmaan monia syitä. Myös vallanhimo, tarve kontrolloida edes jotain?

  8. hamalainen says:

    Onneksi edes on.

  9. SuviAnniina says:

    Hieno tarina taas, näitä lukee ilolla.

  10. Mk says:

    No johan on.
    Äiti parhansa tekee ja noin kiittämätön tulee lapsesta.
    Mutta toisaalta, jos pitää valita kiitollisuuden ja mielenrauhan väliltä….

  11. Zilga says:

    Olisihan se pitänyt arvata, kenelle ei saa olla mitään, eikä kukaan..
    Hienoa, että hänellä oli tahtoa tehdä oma päätöksensä, oman mielenrauhansa takia.

  12. isopeikko says:

    Suku on pahin, sanotaan 🙂 Tämäkin tarina taitaa vihjata siihen suuntaan.

  13. kaanon says:

    Johan oli tekokas tarina. Kärjisistettytkö? Eiii, näitähän löytyy.

  14. Careliana says:

    Tuomitseminen on kovin ikävää, ja jostain syystä meillä ihmisillä on taipumus juuri niitä läheisimpiämme tuomita kaikkein kärkkäimmin.

  15. Asina ulkopuolelta ja vierestä, käypäs tutkimassa tämä linkki http://aamukampa.vuodatus.net/……….

  16. Heljä says:

    Kuten jo kommentoitkin ”Ei näitä juttuja tarvi keksiä, valitettavasti.” …

    Asiasta kuudenteentoistatuhanteen. Tilasin Sairaalapäiväkirjan siskoni kautta (kustantamo ei antanut valita Irlantia toimitusosoitteeksi) ja hyvä niin – tai onko se hyvä jos sisko sanoi luoettuaan, että haluaisi mun hakeutuvan sairaalahoiton…

    Mutta kiitän kirjasta. Käänsin osuvimmat miehelleni, joka on sitä mieltä että miten voi olla masentunut jos hän rakastaa, lapsi rakastaa ja meillä on ”kaikki hyvin” …

    Voimia!

    • susupetal says:

      Hei Heljä, sellaistako se sisko sanoi…
      Niin, miten voi olla masentunut, kun kaikki on hyvin…ehkä kaikki ei sitten ole hyvin. Se on asia, johon usein törmää, muiden ihmettelyihin, ja joskus ihmettelee samaa itsekin. Miksi voin huonosti, minullahan on kaikki hyvin?
      Toivottavasti se kirja antaa muutamia vastauksia, minulle sen kirjoittaminen selvensi monia asioita itsestäni.

      Mukavaa joulun odotusta!

  17. Amalia says:

    Ei niin, eikä kenenkään muunkaan kanssa, jos ei taho.

  18. Crane says:

    voi pyhä jysäys! Susu, taas vei tarina lukijaa kuin pässiä narussa… että mie nauroin…vaikka ei kai tuo oikeastaan naurun asia ole,,, ei kun kauhean vakavaa… huh, näitä äitejä, jotka määräävät, mihin tahtiin lapsi saa hengittää…iästä riippumatta!

  19. Celia says:

    Osasit totisesti yllättää, Susu! 😀
    Tosi paha loppuhuipennus 😉
    Kuten jo täällä totesitkin, tällaisia ihmissuhteita ei valitettavasti tarvitse keksiä.

    Ensiksi en tietenkään osannut kuvitellakaan, kuka tarinan ”hän” on. Sitten luulin keksineeni: sehän on tietenkin maailman kamalin mies, jonka nainen on tavannut, ja jota miellyttääkseen hän on valmis nielemään persoonallisuutensa. Mutta että se onkin naisen oma äiti! – Onneksi nainen sentään löysi selkärankansa ja rupesi toimimaan niin kuin itsenäisen naisen pitääkin: lähti viettämään omannäköistään lauantai-iltaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 🙂

  20. aimarii says:

    Ihan oikeesti tämä tilanne olis karmeaa, mutta nyt ei voi muuta kuin nauraa.
    Menin kyllä vähän itseenikin, sillä tuli mieleen oman äidin ensimmäiset vierailut minun vastaperustettuun kotiini. Jännitin, mitäköhän äiti sanoo minun huushollin pidostani. Nyt moiset ajatukseni hymyilyttävät.
    Hyvää joulua Susu!

  21. Liplatus says:

    Valtavaa energian tuhlausta on miettimiset mitä muut ajattelee, mutta kyllä näihin taitaa useampi ihmismieli välillä langeta.
    Huojentavaa oivalluksesi, sait mielenrauhan…hyvä näin.

  22. jl says:

    Vaikeita tilanteita tosiaan… mutta hyvin päätetty lopulta. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: