Torstairuno

 

Mitä haluan muistaa tästä vuodesta?

En tiedä, ehkä en mitään.

Manikyyri. Ensimmäisen kerran elämässäni.

Sen voisin muistaa. Samoin hieronnan,

voimakkaat sormet selässäni irrottamassa lihasten lukkoja.

Rusahdukset hiljaisessa, sitruunan tuoksuisessa huoneessa.

Sen muistan.

Se teki hyvää. Kaipaan hyvää.

 

Tämä vuosi. Niin paljon uutta niin vanhalle ihmiselle.

Vaihtaisin monta päivää pois. Saman tien.

En usko kärsimyksen jalostavaan voimaan. En kirkkaisiin kruunuihin.

En usko, että joskus vielä ymmärrän kaiken tapahtuneen

hyvää tarkoittavan merkityksen. En usko merkityksellisyyteen.

Ymmärtäisin elämän hallitsemattomuuden vähemmälläkin.

 

Uusi vuosi. Vanha vuosi. Sama elämä. Eteenpäin.

 

 

 

Mainokset

29 Responses to Torstairuno

  1. BLOGitse says:

    Tasta vuodesta on todella helppo luopua vaikka paljon hyvaakin on ollut.
    Odotan silti uuden vuoden uusia paivia ja varsinkin aikaa maaliskuun jalkeen… 🙂

  2. Taustaäänenä televisio. Siellä puhuu joku kotimainen runoilijakirjailija. Ääni sanoi: ”täällä minä elän, enkä käänny takaisin”., silti (sinua lainaten) ”niin paljon uutta vanhalle ihmiselle. Vaihtaisin monta päivää pois. Saman tien.”
    Jos kruunun saa kärsimyksistä, en sellaista kruunua halua, en tarvitse. Silti pieni mieleni tahtoo uskoa tulevaan, johonkin parempaan…..

  3. Haluan vielä sanoa: Kiitos tästä runosta!

  4. jl says:

    Ja kuitenkin – sitä hyvääkin löytyy, edes vähän. Parempaa ensi vuotta sinulle!

  5. Inkivääri says:

    Joka vanhoja muistaa sitä tikulla silimään sanoi mummoni aikoinaan – niinpä tarvon eteenpäin yli tämänkin vuodenvaihteen sen enempää taakseni katsomatta, toivoen hyvää tulevaa – meille kaikille:) Että sama elämä, eteenpäin kuten sanoit!

  6. Varjo says:

    Kärsimys jalostaa niitä, jotka eivät tiedä, mitä se on.

    Koskettava runo, omalla kohdallani tämä vuosi oli suuntima parepaan. Turha silti odotella mitään ilotuliksia uutena vuotena!

  7. Liplatus says:

    Kipeästi sattuu viimeinen säkeesi ”tämä vuosi”. Aivan samat on tuntoni, en usko kirkkaimpaan kruunuun, enkä tarkoituksellisuuteen.
    Hiukseni revin sanonnansta ”ihmiselle ei anneta enempi kuin se kestää”, vain ajattelematon voi noin lausahtaa. Voimaksi olen huomannut jollei jaksa, niin ei tarvikkaan jaksaa…kantava voima tulee jostain, kun antaa tilaa..
    Kiitos Susupetal tämän vuoden sanoistasi ja kuvistasi!
    Jatketaan ensi vuonnakin.

  8. Zilga says:

    Viisas runo. Mikä se enään muuttuisi, mennään tällä mitä on. Pieni toivontähti voisi kuitenkin hyvä olla taskussa -vaikka varalta 🙂

  9. savisuti says:

    Ilman toivoa ei ole elämää! Joten parempaa uutta vuotta SusuPetal!

  10. isopeikko says:

    Sitruunat haisevatkin hyvälle 🙂 ihan kun jotkut runotkin 🙂

  11. arleena says:

    Jokaisesta vuodesta jää parhaiden hetkien muistot. Ne näkyvät selvästi vasta vuosien kuluessa. Liian vähän on vasta kulunut, jotta ne näkisi ja aistisi.

    Kiitos Susu kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta 2011.

  12. sirokko says:

    Otetaan vastaan se mitä eteen tulee ja yritetään selviytyä, sitähän se on vuosi vuoden jälkeen, toivo paremmasta antaa voimaa jatkaa vaikeidenkin aikojen yli. Kärsimyksestä voi ’jalostua’ vain masokisti., mutta hyviä hetkiä kannattaa vaalia muistoissa. Voiskin perustaa viralliset päivänvaihtopäivät, poishan ei kannata vähästä antaa mutta vaihtaa voisi, minullakin olisi muutama vaihturi jemmassa…
    Joka tapauksessa, valoisampaa ja iloisampaa värikästä uutta vuotta sinulle!

  13. Miranda says:

    Just niin. Ja koirille myös kuulosuojaimet.

  14. Miranda says:

    Niin ja hyvä uutta vuotta kuitenkin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: