Sanat

 

 

Kotona oli vain hiljaisia sanoja. Hiljaisin oli äidin etusormi huulilla. Isä nukkuu, pitää olla hiljaa.

Kuiskauksia, shhh. Ei saa meluta, äidillä on pää kipeä, olkaa hiljaa. Shhh. Hiljaisia, joskus äänettömiä käskyjä, joita he oppivat ymmärtämään jo pieninä. Riidellä ei saanut, ei edes siitä ihanasta Barbista, jonka kummitäti oli siskolle antanut. Sisko vartioi nukkeaan mustasukkaisesti, piilotteli sitä, välillä vilautti ikään kuin härnäten.

Lauran kummitäti ei antanut lahjoja, ei muistanut syntymäpäiviä. Laura ei saanut omaa Barbia, ei saanut leikkiä siskon Barbilla. Älä nyt, äiti kuiskasi, olet ihan hassu, nukkehan on siskon ja sisko on niin paljon pienempi kuin sinä. Sisko ei vielä ymmärrä. Väritä sinä värityskirjaa. Se on mukavaa. Istu tähän pöydän ääreen, ollaan ihan hiljaa. Isä menee yöksi töihin, isän on saatava nukkua.

Puhumattomia sanoja seinissä, kuluneella sohvalla, ikkunan sisäpuolella. Sisko nipisti Lauraa, ei saanut huutaa kivusta, ei itkeä, ettei äiti pahoittaisi mieltään. Pitää olla kiltisti ja sovussa, ei saa tapella. Äiti tulee siitä niin surulliseksi. Ja kun äiti oli surullinen, äidin itku kuului makuuhuoneesta ja heillä oli paha olla. Jälleen he olivat tehneet äidin surulliseksi.

He oppivat riitelemään ilman sanoja, ilman huutoa. Nipistyksiä, iskuja, potkuja, irtonaiset hiukset nyrkissä. Silmissä vihainen hiljaisuus, mykät huulet tiukasti yhteen puristettuina. Laura ei itkenyt edes silloin, kun isä lähti viemään häntä lääkärille. Silmäkulmasta valuva veri tavoitti suun, veri maistui kitkerältä, yökötti. Sisko jäi katsomaan heidän peräänsä, ja Laura kuuli äidin sanovan, ettei saanut riidellä, nyt äidillä oli paha mieli, äidin päätä särki.

 

 

***

Teematiistain 45. haaste on sanat

 

 

Advertisements

48 Responses to Sanat

  1. Unelma says:

    Hiljaisiksi vaiennetut siskot. Kauniisti kerrottu tarina, ketään ei syytellä. Näin vaan on siinä sanattomassa talossa.

  2. sirokko says:

    Kaikki ilmaisematon paksuna sumuna ilmassa.. tästä tuli niin surulliseksi. Onko hirveämpää kuin lapsen syyllistäminen, tieten tai tahtomatta, mutta kuitenkin. Kuva on tehokas, suu vaiti, silmät puhuvat.

    • susupetal says:

      Tahtomatta, ajattelematta, harkitsemattomasti se syyllistäminen kai tapahtuu, Sirokko, niin luulisin. Tuskin kukaan synnyttää lapsen saadakseen syntipukin omalle pahalle ololleen, ainakin toivon, ettei niin ole.

  3. Joskus sanottiin, että ”Vaikeneminen on kultaa”. Onneksi nykyään taistellaan sananvapauden puolesta! Tyttö on niin vaimennettu, se on pakotettu nielemään sanansa, surullista.

  4. Liplatus says:

    Kuva ja teksti nivoutuvat toisiinsa…tukahdettuja tunteita ja sanoja.
    Vahva koskettava kokonaisuus.

  5. hpy says:

    Isakin on hiljaa eika nae mitaan.
    Hienosti olet taas toteuttanut tarinan.

  6. savisuti says:

    Vahva kuva ja kertomus! Voi näitä vaiettujen perheiden lapsia ja aikuisia. Lapset saavat käydä elämässään vielä paljon läpi sanoja ja sanomattomuutta.

  7. Inkivääri says:

    Syyllisyydentunne asioista, joihin ei ole syyllinen voivat olla liian raskas taakka kantaa, jollei sitä tiedosta ja nuorena se voi olla vaikeaa…

  8. Yaelian says:

    Koskettavasti kirjoitettu,Jo vähän pienenä lannistetut…

  9. Maarit says:

    Hipoo omaakin lapsuutta ja aikuisuutta….ja sukupolvia eteenpäin vähän muuntuen….eteenpäin….

  10. iisi says:

    Varmaan kaikki naapuritkin sanoivat, että siinä vasta sopuisa, hyvin käyttäytyvä perhe. Sieltä ei koskaan kuulu hiiskaustakaan, ei pahaa sanaa. Lapset kuin enkelit. Kelpaa koko perhe esimerkiksi muille naapureille!

  11. isopeikko says:

    Sanoja on monelaisia

  12. arleena says:

    Patoutuvat pakahdetut tunteet jo lapsena. Surullista ja kirpaisevaa.

  13. TeeTee says:

    Hui, sitä padotun vihan ja surun määrää!

  14. Kimmeli says:

    Olipas tuttua ;(

  15. Kiki says:

    Niin paljon sanomatta jää… Kiellot, käskyt. Maailma täynnä niitä. Kieltävät olemasta Sinä itse, kieltävät näyttämästä, että Sinä tunnet. Kieltävät olemasta aito. Ja elämä kutistuu, ahtaaksi pelokkaaksi tottelevaisuudeksi.

  16. Ari says:

    Ei itkeä saa, ei meluta saa, joku voi tulla ikkunan taa

  17. Mk says:

    Julmaa.
    Sanoihin täytyy puuttua, tuolta voi ummistaa silmänsä.

  18. BLOGitse says:

    Tuttua! Valitettavasti.
    Tarinasi on kuin elavasta elamasta…valitettavasti.

  19. kaanon says:

    Tästä kuuluu kiltteyteen alistetun äänetön huuto. Niin surullista.

  20. aimarii says:

    Surullista, niin surullisia sanoja

  21. Kutuharju says:

    ihminen on varmaan ainoa laumaeläin jonka on ihan käsittämättömän vaikea elää omassa laumassaan…

    Tää on hyvä!

  22. Savu says:

    Suu supussa

  23. sanomattomat sanat ahdistavat – silloin ja vielä myöhemmin – jollekin se riittää – loppu tulee

  24. sirpa says:

    kuten joku jo mainitsi, kuva ja teksti ovat juuri toisiinsa sopivat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: