LUUKUTA LUJAA!

 

Laulukirja on tauolla tänä sunnuntaina, jotta kuulijat eivät kyllästyisi vanhaan jatsiin.

Jatsin tilalla kuunnellaan Patti Smithiä, joka esittää kaksi klassikkoa, oman Horses-kappaleensa (linkissä sanat) saman nimiseltä älppäriltä vuodelta 1975.  Videon lopulla Patti tarttuu Jimi Hendrixin tunnetuksi tekemään kansanlauluun Hey Joe.

Kajarit täysille, tätä ei saa kuunnella hiljaa.

Muita kuunneltavia klassikkoja löytyy täältä.

 

Mainokset

26 Responses to LUUKUTA LUJAA!

  1. Minulle outo artisti, mutta Hey Joe! Jesssss!

  2. Timo says:

    Eka oli mulle uus kappale, mä opin uusiin niin hitaasti, että pitäisi useammin kuunnella juonen löytämiseksi. Jimikin on lähes kuuntelematta, ettei ole edes sieltä tuttu tuo toinen zipale.

    Aurinkoa!

  3. Viides rooli says:

    Patti Smithin tulkinnoista kuulee, että hän on pohjimmiltaan runoilija, vaikka rockille ominainen stydi revitys irtoaakin häneltä luonnostaan. Tämä nainen on täynnä tulta ja hopeaa. Arvostan sitä, miten hän on pitänyt kiinni omasta linjastaan kautta vuosien. Ostin muuten juuri paikallisen Anttilan loppuunmyynnistä Dream of Life -dvd:n. Voisinkin katsoa sen tänään.

  4. Yaelian says:

    Hey hey Patti! En muista itse laulua,mutta Pattin tulkinnassa on voimaa,paljonkin!

  5. Sooloilija says:

    Kiva kuulla Patti Smithiä täällä.
    Ihailen ja arvostan häntä ja hänen omaa juttuaan, oma tyyliään. Oli se sitten musiikki, runous, taide, toimittajan työ jne. Niin monipuolinen nainen!

  6. Ari says:

    Aika harvassa biisissä laulaja aloittaa introlla ilman instrumentteja, tunnelmaa ja voimaa on!

  7. timbut says:

    Kyllä kelpaa. Vain satunnaisesti kuunneltu Pattya. On otettava täyteen katseluun ja kuunteluun. KIITOS! Hieno esitys.

  8. halo e says:

    Pattille on nostettava hattua, siinä on naikkonen jossa on enemmän ****a kuin monessa miehessä – ei mitään lälläritouhuilua. Hyvin irtoaa.

  9. lepis says:

    Luukutan, luukutan! Eihän tässä muuta voi! Nöyränä kuunnella ja ihailla tuota upeaa rosoisuutta. Biisi on klassikkolistojen helmiä. Forever!!!

  10. isopeikko says:

    Eikös luukuttaminen ole avrastetun tavaran kätkemistä tai jotain sellaista?

    • susupetal says:

      Sitäkin se on, Isopeikko, ja varsinkin Urbaani Sanakirjan mukaan: Soittaa stereoita esim. autossa tai asunnossa niin lujaa, että basson jytke saa lähiympäristön resonoimaan ja yleensä myös jonkun polttamaan hihansa.

  11. Tommi says:

    Tässä on kerrassaan mieletön svengi. Ja laulu (runo) kulkee kuin unelma. Jos tästä joku Jimi tulee mieleen, niin se on Hey Joesta huolimatta Morrison. Oksat pois! Hukea esitys.

  12. uuvana says:

    Tiedän useitakin joille Patti on tärkeä hahmo, itselleni on jäänyt etäiseksi. Ehkä siksi että oma musamaku on mennyt keskimääräisesti aina kiertoteitä ns. klassisen perusrockin ohi, vähän eri teitä. Samasta syystä en saa ihan kunnolla kiinni esim. Iggy Popista tai vaikka The Doorsistakaan, joitain biisejä lukuunottamatta.

    Mutta tehokasta menoahan tämä on.
    Tulee nyt mieleen kuinka juuri jokin aika sitten mietin miten ns. ”ennen vanhaan” (lue: myöhäisintään 80.luvun alku/puolivälissä) tietyn tyyppiset biisit soitettiin oikeasti kunnon tempoilla, vauhdilla ja menevyydellä – ja silti soitettiin hyvin eikä hutaisemalla. Nykyään lähes kaikki samat tai samantapaiset biisit soitetaan yleensä keskimääräisesti hitaammin ja erityisesti laiskemmin. Kunnon meno usein puuttuu. Tästä voisi ihan postailla esimerkkejä, kartoitin näitä meinaan tuubissa vertailemalla vanhoja ja uudempia esityksiä samoista biiseistä. Se on sikäli jännä huomata, että kun toisaalta nykymaailmassa vaaditaan aina vaan enemmän nopeutta ja tehoa ja vauhtia niin ja silti todellinen vauhti ja särmäkkyys ja erityisesti tarkkuus usein puuttuvat. Musiikkista kai tulee enemmän ja enemmän vain stressaantuneiden chillailua….

    • susupetal says:

      Mielenkiintoisen huomion olet tehnyt, Uuvana. Minulle tuli heti mieleen vanha nopea klassikko.

      Nykymusiikista tiedän hävettävän vähän, sillä en kuuntele koskaan radiota. Näiden sunnuntaiklassikoiden joukosta olen löytänyt uutta musiikkia, sekä vanhempaa että uudempaa ja se on ollut ilo.

      Nykymaailmassa nopeus on valttia ja siksi oma hidastuminen tuo mukavia tilanteita eteen…

  13. Tuima says:

    Täällä ei ainakaan kyllästytä helposti vanhaan jazziin… Kyllähän tämäkin meni, mutta ei tämä vedä vanhalle jazzille vertoja…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: