Hemmo joka hyppäsi

 

me kuultiin

että hemmo oli kuollut

hypännyt raunistulan takana rautatiesillalta

kuka se oli?

kuka hyppäsi?

hemmo

se joka halusi olla jimi tai janis tai morrisoni

se joka aina meuhkasi ettei kukaan unohda sitä

koskaan

oliko se se joka soitti kitaraa?

hemmo

ei se soittanut mitään

se vaan hyppäsi

me mietittiin

eikä me muistettu kuka se oli

se hemmo

se joka hyppäsi

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 196. aihe on joku. Tämä vanha runo, joka on ilmestynyt Taikkarin mäellä-runokokoelmassani, tuli heti mieleeni.

joku. se hemmo.

 

 

Mainokset

44 Responses to Hemmo joka hyppäsi

  1. isopeikko says:

    Ei se tienny, Unohdus tulee nopeasti.

  2. eljas says:

    Tää on kyllä hieno! … (vaikk sen olen aikaisemminkin lukenut .)

  3. iisi says:

    Monihan sen melkein muisti.

  4. Kutuharju says:

    Joku joka kirjoitetaan isolla, ainakin hautakiveen.
    Just noin se menee.

  5. arleena says:

    Jokua on usein vaikeaa muistaa, joku hemmo vaan se on. Siksi kai hyppäsi, ei muistettu sitä enää.

  6. Esa Suomaa says:

    Aika kuolemanläheinen tarina. Jos et tunne, niin et muista. Valitettavaa mutta totta.

  7. miiwi says:

    Näin se menee, joku Hemmo , kuka näitä jaksaa muistaa.
    Surullinen runo.

  8. helanes says:

    Joku joka muistetaan kumminkin.

  9. Polga says:

    Kas… Wanhat Ajat kävivät meikänkin mielessä. Se oli se hemmo. Kais tiät. Se, jolla oli punainen afgaturkki. Se asu Raukkarissa jonku tönön yläkerrassa. Ei se mitää soittanu. Levari oli keskellä huonetta ja pino levyjä. Ja patja. Ei se muuta tarvinnu. Vähän viiniä ja poltettavaa. Kyll se tais olla just toi hemmo!

  10. Muistaminen on nopeinta unohdusta! Mutta joku varmisti että huomataan hetkeksi jos ei muuten muisteta. Joku. se joku hemmo.

  11. Zilga says:

    Se oli se hemmo, se joku.

  12. Alastalo says:

    Yksi Taikkari-kokelmasta eniten minua kiehtonut runo. Kun en kerran ole Turkkulaine ja tämä on kuitenkin niin yleispätevä ajatukseltaan.

    Upea runo ja toimii ilman Taikkari kehystä.

  13. Hihat says:

    Kun meitä ei enää ole, muistetaan hetken sitten ei…

  14. aimarii says:

    Niin se vain on, ikävät tapahtumat muistetaan herkemmin.

  15. Unelma says:

    Äidillensä hemmo on totta, vieläkin.

  16. kaanon says:

    Ja sille joka hemmon tunsi, se ei unohdu. Koskaan.

  17. harakka says:

    Ei tosiaankaan muisteta kauaa, jos ei tunneta hyvin.
    Mutta ajatelkaahan, että kun kuluu muutama satavuotta tästä eteenpäin, meitäkään ei kukaan enää muista, kurjaa…!

  18. Iiris says:

    Hemmon vaiettu huuto – se kuuluu yhä rautatiesillalta!
    Niille, jotka muistavat.

  19. hamalainen says:

    Tuntuikin tutulta… Terveisiä täältä siltojen välistä – ei, en tunne houkutusta.

  20. aikatherine says:

    nyt häntä muistettiin , ja on ennenkin.. kyllä nämä jotkut mieleen jäävät, kun viereltä lähtevät.
    Joku Hemmo jolla oli paha päivä, ei jaksanut tätä elämää..ja hautakivessä luki; Polga

  21. Marja-Leena says:

    Noinkin voi käydä jollekin, joka odottaa liikaa muilta?

  22. Heli says:

    Voi elämän kevät, miten surullinen… Onneksi joku, hemmokin, on ollut jollekin jotain. Lähden tekemään mehtätöitä, että pääsen tästä suruvireestäni edes hetkeksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: