Laulukirjan viides kappale

 

Tuntui pyhäinhäväistykseltä käydä sellaisen laulun kimppuun, josta on tehty täydellinen tulkinta. Frank Sinatran esittämä, Matt Dennisin ja Earl Brentin vuonna 1946 kirjoittama Angel Eyes älppäriltä Frank Sinatra Sings for Only The Lonely vuodelta 1958 on juuri sellainen kappale.

Laulusta on tullut jazz standardi, jonka on levyttänyt jokainen itseään kunnioittava artisti.

Koettaessani perustella itselleni, miten kehdata edes yrittää omaa tulkintaa enkelisilmistä, löysin kaksi hataraa, heikosti yhdistävää tekijää Frankin ja itseni välillä. Ol’ Blue Eyes, Frankin lempinimi, sopii myös minuun. Minä en kylläkään tupakoi laulaessani. Muuten vain.

Melodia on simppeli, toistoa on paljon, joten laulusta tulee helposti monotoninen. Toisaalta laulussa on värikästä harmonista vaihtelua, joka antaa paljon mahdollisuuksia. Haasteellista. Onneksi ette pysty kuuntelemaan tulkintaani. Nauttikaa sen sijaan vanhan sinisilmän tunnelmoinnista.

Laulukirjan muut laulut ovat täällä. Ja muut sunnuntaiklassikot löytyvät täältä.

 

 


Advertisements

26 Responses to Laulukirjan viides kappale

  1. Viides rooli says:

    Kieltämättä Sinatran tulkinnassa on tyyliä, ja juuri sopiva annos teatraalisuutta savukkeineen kaikkineen. Klassikkoainesta, ehdottomasti. Mutta en ymmärrä, miksi vertaat itseäsi toistuvasti maailman huippuihin. Tai jos teet niin, muista katsoa myös toiseen suuntaan, selkäsi taa. Sieltä löytyy loputon letka väkeä, joka laulaa huomattavasti huonommin kuin sinä. Muun muassa minä. 🙂

    Nauti keväästä ja auringosta, SusuPetal!

    • susupetal says:

      Viides rooli, olen niin kyllästetty jazz standardeilla ja viihdemusiikilla kuunneltuani niitä vauvasta lähtien. Olen kuullut kymmeniä tulkintoja eri kappaleista ja haaste on siinä, että keksisin jotain uutta laulaessani, enkä toistaisi kuulemaansa.
      Siksi vertailua, ja ainahan sitä vertailee itseään siihen, joka tekee saman asian paremmin, eikö niin 🙂

  2. Tuima says:

    hieno, hyvä, koskettava, kaunis, persoonallinen. Mitäs vielä? loistovalinta sunnuntaiklassikoksi :9.

  3. Unelma says:

    Ihan mielelläni kuuntelisin sinun tulkintaasi laulusta.

  4. Ari says:

    Tulee mieleen savuinen baari, boheemiset ihmiset, lasien kilinä, hiljaisuus.

  5. Yaelian says:

    Niin kaunis ja tunteellinen kappale,ja kymppi Sinatran esittämänä! Ei mikään helppo laulu esitettäväksi tosiaankaan.
    Tässä laulukirjan myötä on laulaja SusuPetal alkanut kiinnostamaan….

  6. sirpa says:

    Sinatralla on yks maailman upeimmista äänistä. Näin on. Mutta siis mitä? Oletko, Susu, vielä laulajakin??
    Jos olet, niin sua voi kutsua jo supermultilahjakkuudeksi :))))

  7. uuvana says:

    MInäkään en näe mitään ongelmaa siinä, että ”koskee” johonkin kappaleeseen jonka joku toinen on jo tehnyt loistavast, jopa melkein täydellisesti. Eri juttu se on silloin, jos menee levytysstudioon – silloin minusta pitää todella hyvin perustella (sekä itselleen että sitä kautta muille) miksi levyttää sen tai tämän coverin/monta kertaa levytetyn teoksen vielä uudelleen. Mutta, jos kyse on vain siitä että itse esittää jotain jollakin keikalla tai varsinkin jos vain enemmän tai vähemmän omaksi ilokseen oepttelee musisoimaan – silloin tuo vertailu on minusta aika turhaa. Miksi silloin pitäisi vertailla? Työskentelen itse musiikin parissa ja olen myös opettanut musiikkia pitkään, itse asiassa lukioajoista lähtien. Siksi näitä samoja on tullut väkisinkin mietittyä.
    Soittamaan tai laulamaan opetteluhan on musiikkiin tutustumista, tutustutaan vain eri tavalla kuin vain kuuntelemalla muiden levyjä/esityksiä, tutustutaan jotenkin syvemmin koska tehdään itse, tutustutaan omakohtaisemmin koska siinä on pakko laittaa itsensä ainakin jollain tavalla ”alttiiksi” sille mitä kulloinenkin musiiki on, mitä se tuo tullessaan. Ja tottakai taustalla vaanii aina se vertailupeikko, se liittyy normaaliin itsekritiikkiin ja se on sikäli ihan tervettä. Itsekritiikittömyys on hankala tilanne, paljon hankalampi kuin se että on vähän liian kriittinen (liikaa kriittisyyttään voi höllentää vähitellen, kun taidot karttuvat ja luottamus omiin kykyihin kasvaa. Mutta jos itsekritiikkiä ei ole -no, tyhjästä on paha nyhjäistä, niinkuin sanotaan). Sikäli on minusta hyvä, jos osaat olla myös kriittinen. Mutta ei itsekritiikin saa minusta antaa johtaa niin pitkälle että pitäisi alkaa liikaa perustella miksi edes ollenkaan saisi soittaa tai laulaa jonkun kappaleen. Jos tuo vertailun tunne vaivaa liiaksi, niin sitten on ehkä hyvä ottaa ensin ohjelmistoon sellaisia kappaleita joihin ei ole liian vahvoja tunnesiteitä, ei ole liian voimakkaita esikuvia. Se voi olla hyvinkin vapauttava ja raikastava kokemus, kun voikin tehdä jonkun kappaleen ihan puhtaasti omalta pöydältä.

    • susupetal says:

      Uuvana, laulukirjassani on kyllä tuntemattomampiakin ja minulle ennestään vieraita kappaleita, mutta en ole esitellyt niitä sunnuntaiklassikoissa, koska mielestäni ne eivät täytä klassikon vaatimukset.
      Heittäytyminen noihin em. kappaleisiin on helpompaa, ei turhia painolasteja muistin kanssa.

      Itsekritiikkiä minulta löytyy (tällä saralla), mutta se myös todellakin kannustaa, motivoi, asettaa haasteita. Siksi en pelkää esim. jazz standardien laulamista, eikä minun kamalan paljon tarvitse itselleni perustella tai löytää lupaa laulaa niitä. Esittämään tuskin niitä menisin.

  8. Kari says:

    Olenko jotenkin pudonnut kelkasta, mutta en löydä muuta kuin Frankin version. Joka tietysti on loistava!

  9. lepis says:

    Voin hyvinkin nähdä ja kuulla sinut laulamassa tätä sieluni silmin/korvin.

  10. aimarii says:

    Kyllä kelpasi Sinatran enkelin silmät, mutta olisin mielelläni klikannut semmoisen videon kuunneltavaksi, jossa Susu olisi laulanut sen.
    Ja se on totta.

  11. Kutuharju says:

    Onkohan tupakointi tuon äänen salaisuus. Kimittäisi kuin kastroitu jos ei polttaisi…

  12. Tykkäsin tuosta tupakkaefektistä. Oli laulukin hyvä, oli se. Sen täytyi olla, kun nauhan pyöriessä Perämies tokeni uniltaan ja nosti päänsä sohvan selkänojalle kurkistaakseen, ja kuullaakseen paremmin, että kukas täällä oikein laulaakaan…. Mainio näky! Hyvä laulu. Koska nauhoitat itsesi laulamaan, jään odottamaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: