Nainen

 

 

Nainen seuraa minua, olen nähnyt sen. Huomaan sen kirkkaissa näyteikkunoissa, vilahduksenomaisesti, ikään kuin se yrittäisi piiloutua. Ei se kuitenkaan leiki kanssani, se tietää minun näkevän.

Se on minua vastassa lasisissa ulko-ovissa, seisoo edessäni, päästää kuitenkin sisään. Se muistuttaa äitiä, näyttää äidiltä. Hymyilen, se vastaa hymyyni.

Kaikkialla on laseja, peilejä, kiiltäviä seiniä. Nainen ontuu, pysyy perässäni, on edessäni. Toisinaan kun katson naista tarkemmin, huomaan sen ikääntyneen. Hiuksissa harmaata, käynti kumara, totinen katse. Tukevoitunutkin se on.

Toisinaan katson naista kuin vierasta. Ihmettelen sitä, onko se todellakin siinä? Tuollainenko minä olen? Tuskin tunnistan itseäni. Muistan nuoren tytön, joka kulki nopein askelin, jalat tuskin maassa. Tunnen yhä olevani tuo tyttö. Ehkä olenkin. Tai sitten en. Heijastus ostoskeskuksen kiiltävässä teräksessä kertoo minulle vain sen mikä näkyy.

 

 

***

Runotorstain ja Valokuvatorstain 202. haaste on heijastuksia.

 

Mainokset

72 Responses to Nainen

  1. Marilla says:

    Upea kokonaisuus!

    • Savu says:

      Millä tekniikalla saa näin hienon valokuvan?

      • susupetal says:

        Savu, tekniikka on kuvankäsittelyä ja rankasti. Vein otetun kuvan PhotoScapeen (netissä oleva ilmainen kuvankäsittelyohjelma), lisäilin kuvaan tehosteita ja heijastuksen, joka osoitti alaspäin. Tein sitten kuvasta kopion, rajasin ylemmän kuvan ja heijastuksen omiksi kuvikseen, yhdistin ne kollaasiksi vierekkäin ja lisäilin vielä vähän tehosteita.

    • susupetal says:

      Kiitos, Marilla.

  2. runopasanen says:

    Kuin kuvastimesta arvoituksen tavoin: jotakin samaa, mutta ei sama, onneksi.

  3. Amalia says:

    Kyllä sitä vaan tuntee itsensä paljon nuoremmaksi, mitä henkkari kertoo 🙂 Hieno kuva.

  4. Kimmeli says:

    Sniif…nii just ;'(

  5. Tinde says:

    Oh Dear, tästä täytyy tehdä ilmoitus jonnekin, poliisille, jonnekin. Eihän se vetele että tuollainen Stalker saa vapaana liikkua!

    Paljastan salaisuuden, se sama Stalker seuraa minuakin, vilahtelee laseista ja peilipinnoista, kömpelönä möhkäleenä, kaikkitietävänä ja jotenkin uhkaavana. Se kuiskii ikäviä asioita korviini, muistuttaa ajan kulumisesta ja terveistä ruokatavoista.Se on kuin painajaiskuva äidistäni ja kaikista äidin hyvistä ohjeista. Se vaan ei ole yhtä kaunis kuin äiti. Mutta jollain lailla se kyllä on tuttu.

  6. kaanon says:

    Tätä se on, sisältä nuori ja päältä…

  7. sirpa says:

    Kuvasi on fantastinen.
    Itse olen ajatellut kääntää peilit seinään päin.

  8. marjattah says:

    Oivasti olet pukenut runoon kokemuksen, joka on jokaiselle naiselle yllätys. Ensin luulee, että tämä on minun henkilökohtainen onnettomuuteni. Myöhemmin hoksaa, että se koskee myös leikkitovereitani 😉 -Niin kaunis kuvanmuokkaus!

  9. onnenpuu says:

    Hymyilen:)

  10. Elegia says:

    Minulla on sama stalkkeri, en katso enää heijastaviin pintoihin. Mutta nyt se onkin muuttunut varjoksi, joka vainoaa joka paikassa!!!

    Vakavasti ottaen, hieno oivallus!

  11. Alastalo says:

    Hieno kuva. Hienoa kuvankäsittelyä.
    Ja suorastaan upea runo. Vaikuttava!

    Näist mie taas pijin vallan mahottomasti!!!

  12. Täytyypä tässä todeta, että sama naine seuraa minuakin. Joka paikkaan. Niitä tuntuu olevan paljon liikkeellä. Ihminen on kuitenkin juuri se miksi itsensä tuntee, ei miltä näytää. Siis pienen tytön kepein askelin, mieli ylväänä!
    Todella upea vastaus tähän haasteeseen. Upea kuva. Idea. Tarina. Ihan hillitön!

  13. Helmipöllö says:

    Tyttö olet….ja pöllö on ikipoika. 🙂

  14. isopeikko says:

    Niin se käy. Peikko luulee että peilien heijastukset kuluvat ajan myötä. Jonkun pitäisi kehittää paremmin kasassa pysyviä heijastuskuvia. Tai sitten niitä pitäisi voidan uusia ja kiillottaa välillä 🙂

  15. arleena says:

    Peilistä katsoo usein tuntematon ihminen, heijastuksina ikkunoista, lasiovista. Vuosi vuodelta muuttuu oudommaksi.

  16. Yaelian says:

    Tiedätkös,minuakin seuraa tuollainen nainen.VÄlillä mietin,tunnetaanko ennestään.Ja johonkin kuviinkin se on ujutellut mukaan…taustalle…

  17. miiwi says:

    Hieno kuva, hieno tarina, niin tuttu tunne.

  18. Andy says:

    Peili täynnä erilaisia heijastuksia, filmiä ei enään palaa vaan Photoshop Brushes laulaa. I Like 🙂

  19. Mk says:

    Voi, niin totta!
    Ehkä yksi vahvimmista syistä inhota kauppoja – vaikken sitä toki ääneen myöntäisikään.

  20. Kari says:

    Hieno kuva. Minulla on samoja vaikeuksia tunnistaa itseni peilistä, enää nykyään 🙂

  21. Maarit says:

    Hyvä kirjoitus. Psst, kerron vain sulle Susu, että minun on pakko aina vilkasta ikkunasta tai peilistä, ettei ois jääny esim.veskipaperihäntää:D

  22. Demetrius says:

    Komea kuva. Mutta ostarin seinään ei ole luottamista, parempi peili löytyy sisimmästä.

  23. hpy says:

    Noin se on! Ellen nae itseani en muista etta tassa kuussa taytan monia vuosia!

  24. vilukissi says:

    Hienosti kerrottu. Siinähän se on, meidän monen ajatukset ja huomiot itsestämme!

  25. helanes says:

    Koskee. Siin myös miehiä.

  26. Tuossapa olit kertonutkin kuinka heijastuskuvasi syntyi. Jotain sinnepäin ajattelinkin. Kokonaisuus tekstin kera on hieno.

  27. harakka says:

    Tällasta se on, sydämmeltään 16 vuotias aina, mutta sille ei sitten maha mitään, miltä ulokopuolelta näyttää..mutta niin kauan onkin hyvin, kun tuntee itsensä vielä nuoreksi!
    Ja heijastuksia itsestään on kiva katella! Ne eivät näytä silti koko totuutta aina!

  28. sirokko says:

    Jup, kansainvälinen ilmiö, minua ihan säälittää seuraajani. Täkäläiset näyteikkunat kummasti lyhentää ja pyöristää keskikohtaa kuin Linnanmäen peilisalissa. Mahtaa olla kurjaa katsella itseään sellaisena jatkuvasti. Onneksi en ole hän. Mutta sinullapa on upea seuraaja, hienosti olet kuvannut.
    Tämä oli kirjaimillakin hienosti kuvattua runoproosaa, proosaruno.

  29. aino says:

    Niinpä. Heijastus on vain varjo asian olemuksesta. 🙂

  30. jl says:

    Tuttuja tunteita, kummallisia. Tänään tyttären ystävät, joita kyyditsin asemalle, miettivät samaa – kuinka outoa on täyttää jo 18, kun tuntee itsensä ihan pieneksi vielä. Meillä on vaan vähän enemmän vuosia, mutta perustalla samat tunteet…

  31. kaari3 says:

    Löysit monta samoinajattelevaa: kerran kuljin, ylväänä, pää pystyssä, selkä..no tiedät, ja kun katsoin vieressä kulkevaan näyteikunanaiseen, siellä oli täti Ulla! Uskomaton ilmiö! Hyvä, etten saanut sydänhalvausta siinä! Pidän tavastasi kirjoittaa ❤

  32. Lastu says:

    Että on osuva!!! En pääse karkuun :).

    Naurattais jos ei itkettäis.
    Itkettäis jos ei naurattais.

    Minä ja minun peilikuvani.
    Lohtua etten ole yksin.

  33. miukuli says:

    Jäin pohtimaan tekstiäsi enemmän kuin kuvaa. Ei sillä, kuvakin on hyvä.

  34. lepis says:

    Tyttö löytyy kun oikein tarkasti katsoo! Me ei vanheta koskaan!

  35. savisuti says:

    Hieno kuva! Saman tarinan olisin minäkin voinut kertoa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: