Uusia kokemuksia ei niin uudelle ihmiselle

 

 

Vielä kaksi kuukautta sitten en olisi voinut kuvitellakaan istuvani myyntipöydän takana kauppaamassa tuotteitani.  En olisi pystynyt siihen ahdistukselta. En ylipäänsä olisi pystynyt lähtemään minnekään masennuksen takia.

Ihmisten ilmoille. Moneksi tunniksi.

Se olisi ollut mahdotonta. Paniikkikohtaukset, ahdistuskohtaukset, masennus eivät ole mukavaa pöytäseuraa.

Tänään kuitenkin tein jotain sellaista, mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt, jota en vielä kaksi kuukautta sitten olisi edes jaksanut ajatella tekeväni. Edes ylipäänsä ajatella mitään.


 

Kahden ja puolen vuoden masennusjakso. Voisiko se nyt jo alkaa hellittää? Vai putoanko jälleen pohjalle? Huomenna? Ensi viikolla?

En murehdi sitä. Olen iloinen tästä päivästä. Mellunmäen vanhassa ostoskeskuksessa oli Mellu Basaari, jonne olin varannut pöydän silkasta päähänpistosta. En ole koskaan aikaisemmin ollut myymässä käsitöitäni myyjäisissä. Ostarilla oli myös vaalitilaisuus, jossa eri puolueiden edustajat istuivat paneelia. Kansaa oli paljon paikalla.

Siellä siis istuin, virkkasin joutessani ja ihmettelin itseäni ja rohkeuttani. Jaksavuuttani. Tasaista hengitystä. Se tuntui mahtavalta. Minulla oli myynnissä rannerenkaita, kämmekkäitä, rannesuojia, hattuja, pantoja, pääsiäiskransseja, maalauksiani. Irtopää (muistattehan, hänhän sai nimekseen Hedda sitten myöhemmin) oli mukanani, se (tai hän…) on osoittautunut avuliaaksi hattujen ja pantojen sovittajaksi.

Ja minä tein jopa kauppoja! Sekin oli mukavaa, mutta erityisen mukavaa oli Johannan tapaaminen!!

Tunsin iloa, lämpöä, ylpeyttä. Ehkä se toi ihmisiä pöytäni luo. Hymyni, jonka tunsin kasvoillani monen, monen kuukauden jähmettyneisyyden jälkeen. Minusta tuntui, että kierrätin hymyä ja iloa ympäri tilaa, enkä edes jaksa ajatella, että se kuulostaa omahyväiseltä. Tänään saan olla mitä haluan. Ehkä huomennakin.

Tältäköhän tuntuu, kun tuntee mielihyvää jostain? Saattaa olla, en muista, siitä on niin kauan aikaa.

Ehkä palaan taas Mellunmäkeen 28.5. jolloin siellä vietetään Mellu Estradia osana Mellunmäen Kyläjuhlia. Kyläjuhlia on muuallakin kuin Käpylässä. Kierrättäkää itseänne lähiöissä!


 

***

Pakinaperjantain 228. haaste on kierrätys

 


Advertisements

81 Responses to Uusia kokemuksia ei niin uudelle ihmiselle

  1. Yaelian says:

    Ihanaa kun uskalsit! Olisinpa minäkin ollut lähistöllä,niin olisin ostanut yhden noista kauniista rannekoruistasi.Piti mennä nyt helmikuussa Harakan Taivaaseen,mutta en löytänyt sitä ja oli jäistä ja kylmää…eli sitten kesällä.

  2. Mymskä says:

    Wau! Kuulostaa kovasti ihan puhtaalta mielihyvältä. Hymyllä takuulla on osansa hyvän mielen tartuttamisessa, mutta nuo sinun työsi ovat kyllä ihan ilmiselviä piristyspakkauksia kaikkine väreineen.

    Suuri askel, tuo myyjäisiin meno, ja kuvittelisin, että kun kynnys (ihmisten keskelle menemisen) on ylitetty, se on seuraavalla kerralla matalampi.
    Oikein, oikein paljon lisää mielihyvän hetkiä, Susu!

    • susupetal says:

      Mymskä, no niinhän se kuulostaa. Outoa. Ei tällaiseen ole tottunut. Ihmisjoukot eivät ylipäänsä ole minun aluettani, sekin outoa.
      Hmm, taidan olla outo 😉

  3. Alastalo says:

    Jess! Pelastit juuri mun päivän. Tuollaisia uutisia on mukava kuulla. Varsinkin ihmiseltä jota arvostaa.

    Toit juuri iloa taas yhden ihmisen päivään. Kiitos!

  4. sirokko says:

    ’kierrätin hymyä ja iloa ympäri tilaa’. Voi minä uskon sen, tunnelma välittyi kirjoituksestakin.

  5. Johanna says:

    No niin taisit kierrättää hyvää mieltä 🙂
    Minä ainaskin olen hihkunut pitkin päivää, että oli niin kivaa nähdä sinut!
    Oikein tosi kivaa!
    Ihan kuin olisi tavannut ihmisen jonka on aina tuntenut 🙂

  6. Maarit says:

    Huraa, hyvä Susu! Tiedän sen tunteen, kun voittaa ittensä eka kerran….ja toisen…..ja……..
    Sulla onki ollu kauniita käsitöitä myynnissä ja ihan varmaan ilo kasvoillasi, on houkutellu ihmisiä ja auttanu heitäkin hymyilemään. Oi jospa oisin saanut olla muukaanaaa….

  7. kaanon says:

    Minäkin hymyilen Susu!

  8. lepis says:

    Hienoa Kuomaseni! Myyntipöytäsi näyttää upealta ja Heddan rastahattu on super cool!

  9. Helmipöllö says:

    Hyvä kun rohkenit, rohkenet vielä avantoonkin. 😉

  10. harakka says:

    Voi juku, mikä hieno juttu, kun tapasitte Johannan kanssa!
    Kumpa mäkin asuisin lähempänä, olisin tullut myös sua tapaamaan ja ostanutkin sulta selaset kämmekkäätkin.
    Oli hieno juttu tää koko sun myyntikojusikin ja se, että menit sinne myymään tuotteisasi, hienoa!
    Olen sinusta ylpeä Susu!

  11. isopeikko says:

    Peikolta ja kehuja ja kannustusta.

  12. Unelma says:

    Ihanaa, että sinulla on ollut hieno päivä. Olet sen todella ansainnut. Toivottavasti ensi kerralla minäkin pääsen mukaan. 🙂

  13. miiwi says:

    Loistavaa, hyvä sinä!! Myyntipöydän takana olo on antoisaa, mutta vaatii myös rohkeutta. Seuraava kerta on
    jo paljon helpompaa.
    Ihania pirteitä tuotteita pöydälläsi, varmasti kiinnosti monia!

  14. Mahtavaa! Ilosi ja hymysi kantautuivat tännekin, kierrättäytyivät. Aurinko valitsi juuri oikean päivän. Tämä oli sinun päiväsi Susu. Niistä saa voimaa. Iloitsen kanssasi oikein sydämen pohjasta. Ja laulan, ilosta….. ”Kyllä varmaan kaupunkiinkin, joskus tulee kesä, puihin kasvaa lehdet ja lintu tekee pesää. Silloin voisin tulla varmaan kaupunkiin, silloin oisi mulla lystiä niin..!” (MA Nummisen lastenlaulu vuosien takaa).

  15. arleena says:

    Olipas hyvää kierrätystä. Ja mikä parasta, että nautit siitä. Tästä voi tulla jopa traditio, kun alkuun pääsit.

  16. runopasanen says:

    Isot onnittelut!

  17. jl says:

    Olen ylpeä sinusta, Susu 🙂

  18. kirsti says:

    Kuulostaapa hyvältä ja näyttää myös. Iloisen näköisiä rannerenkaita. Olen joskus ajatellut, että pitäisikö vanhoilla päivillä ruveta koristautumaan isoilla, näyttävillä koruilla. En ole koskaan osannut sellaista. Mutta noita katsellessa tekisi mieli yrittää.

    • susupetal says:

      Kirsti, minä aloin vanhoilla päivilläni koristautumaan näyttävillä koruilla. Nyt en osaa olla ilman.
      Kannattaa yrittää, ei sitä tiedä, miten hurahtaa koristautumiseen.

      Laita meilillä tulemaan lempivärisi, niin katsotaan…

  19. Kimmeli says:

    Onnea Sinulle ❤

  20. SuviAnniina says:

    Aikas ihanan jutun olet tehnyt ja osaan oikein kuvitella sinut tuonne myyntipöydän ääreen ihmisille hymyilemässä 🙂

  21. Heljä says:

    Kerrassaan upea juttu! Myyntipöytäsi luokse olisin varmasti pysähtynyt jos siellä olisin ollut – ihania juttuja ja värejä.

    Jotain ihmeellisiä aktivoitumishiukkasia taitaa olla ilmassa – kuun asennossa ja tuulessa. Nautitaan niistä nyt, ei mietitä mitä huomenna, miltä silloin tuntuu kun ja jos juuri nyt on hyvä.

  22. Allyalias says:

    Ou jee, rakas ihminen! Kuulostaa upealta! Tuo on nimittäin jotain sellaista, mistä en minäkään aikoinani olisi saattanut unelmoida. Tommoinen pöydän takana istuminen… se pitäisi hyväksyä joksikin viralliseksi testiksi ahdistusta ja paniikkia arvioidessa 🙂

    • susupetal says:

      Ally, virallinen psykologinen testi! Vaan kamalaa, jos se menee pieleen. Sitä itseinhon ja vihan määrä, kun pettyy itseensä, ettei pystynyt, sitä ei kestäisi.

  23. BLOGitse says:

    Voi kun mahtavaa! Osaan kuvitella sen mielihyvan tunteen minka koit, tosi upeeta!
    Hymyn kierratys kannattaa aina! 🙂

  24. Sooloilija says:

    Ihana tunnelma välittyi tästä kirjoituksestasi. Onnistumisen iloa, pelottomuutta, voitto-fiilistä.

  25. Lastu says:

    Sydän laulaa kun luen tarinaasi ihanaa ja pysähdyn myyntipöytäsi ääreen ihailemaan. Tapahtui vielä Agricolan päivänä! Ilo. On se. Totta :).

  26. Elegia says:

    Juuri tällaisten hetkien takia sitä jaksaa, hienoa! Ja muuten, arvaamatonta on elämä ja etenkin omat mielialat 😀 Sinä teit sen!

  27. Hannele says:

    Kiva kun aloitit,,yksi nuori nainen kertoi että se helpottaa pikku hiljaa kun uskaltaa (hän uskalsi meille kertoa).

  28. Ina says:

    Hymyn ja ilon kierrättäminen onkin parasta mitä voi olla! Ei maksa mitään eikä kuormita luontoa. Hyvä!

  29. Demetrius says:

    Ai HÄN on Hedda, hän näyttää sarjakuvissa erilaiselle. Mutta Mellunmäki on aina kuulostanut minusta mukavalta, vähän niin kuin Astridin Melukylä.

  30. iisi says:

    Voi, hetken kuvittelin olevani myyntipöytäsi takana: tunnistaisin sinut maalauksistasi, iisittelisin itseni, pieni epäröinti, sitten lämmin halaus ja ainakin viikon kestävä lämmin tunne sydänalassa. No, saa sitä kuvitella. Olet niin kaukana.

  31. Upeaa, ihanaa, mahtavaa!!
    pöytäsi on niin ilontäyteinen, se hehkuu positiivisuutta, iloa, elämänenergiaa..
    niin suloisia juttuja myynnissä..
    Juuri niin..sinäkin tiesit ”salaisuuden” ja elät sitä. se on jo meissä!!
    Isot halausket sinulle ♥

  32. Kutuharju says:

    Kylläpä olet kierrättänyt iloa jo valtavasti — täälläkin näin iso joukko iloitsemassa oikein porukalla. Tästähän tulee melkein poru silkasta ilosta.

  33. Ari says:

    Hienoa Susu!

  34. erikeeper says:

    Pitkän pimeän jälkeen ei ole helppoa astua keskelle päivänpaistetta, Hieno juttu. Ja mun on aivan pakko sanoa että mä olen itse elänyt elämäni ensimmäiset 19 vuotta pääosin Mellunmäessä.. Joten juttusi sai vähän ylimääräistä latausta mulle hlökohtaisesti.

  35. sirpa says:

    Hienoa, Susu!
    Mullekin tuli hyvä fiilis. :))
    Ps. olispa päässyt ostoksille, mutta kun me asutaan Iisin kans niin kaukana vai miten päin se oli.

  36. Pekka says:

    Hyvä Sinä. 😉

  37. Holle says:

    Voimia. Myyntipöytä on komea.

  38. Päivitysilmoitus: Kymmenen vuotta | SusuPetal

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: