Nainen, joka pelkäsi katoamista

*

Nainen ei ole vanha, ei omasta mielestään. Ehkä nuorten mielestä, jotka nauravat hänelle. Hän tietää puhuvansa ääneen, vanhojen mummojen lailla, on puhunut jo jonkin aikaa. Hän ei välitä nuorten naurusta. Ääneen puhuminen antaa hänelle turvan. Hän on olemassa, sillä hän puhuu. Ääni kertoo, ettei hän ole liukunut pois, ettei hän ole lakannut olemasta.

Nainen istuu ikkunapaikalla linja-autossa. Hän lukee kirjaa, sulkee ulkomaailman äänet itsensä ulkopuolelle. Muiden äänet raastavat hänen korviaan, hän ei halua kuulla tarinoita ihmisistä, jotka istuvat hänen selkänsä takana. Kirja on suoja, kupla, jonka sisään voi piiloutua. Lukea sanoja, jotka voi saman tien unohtaa.  Piilopaikka, jossa voi olla ehjä, ei vaaraa pirstaloitua.

Nainen etsii tavaratalosta peilin, katsoo ja toteaa, että on edelleen kokonainen. Toinen peili toisessa kerroksessa kertoo saman. Peili ei voi heijastaa näkymätöntä. Peili on ystävä. Nainen ei välitä likaisista hiuksista, ei tahraisesta puserosta, liian pitkistä housuista, joiden lahkeista roikkuvat kymmenet langat. Peili kertoo tärkeimmän, nainen on vielä olemassa.

Iltaisin nainen vajoaa uneen, jossa hän etsii itseään. Uni ei anna hänen löytää mitään. On vain tyhjyys, jonka sisälle nainen on kadonnut.

*

Mainokset

34 Responses to Nainen, joka pelkäsi katoamista

  1. Äijä says:

    Onneksi on peilejä.

  2. Inkivääri says:

    Voi kunpa hän ymmärtäisi – välittämällä saa välittämistä, rakastamalla rakastamista. Mutta pitääkö ihan ensin välittää itsestään, rakastaa itseään?

  3. Yaelian says:

    Voi kun tyhjyydestä löytyisi aukko elämään…

  4. Polga says:

    Voi kun ei olisi niitä prleen peilejä! Peili ei ole ystävä. Eikä uni, koska se ei tule käymään edes… =(

  5. On se aika metkaa, että ihminen useimmiten löytää pakotien, suojaavan kilven, turvallisen muurin, elastisen materiaalin olevan ja itsensä väliin. Joustaa, vaan ei päästä haavoitukseen asti. Uni kuitenkin kertoo todellisuuden, siellä sen voi kohdata kun haavoittajat eivät ole unessa. Voi kohdata sen joka on – ei mitään.

  6. isopeikko says:

    Otsikko määrittelee tuon kaiken tapahtuneeksi ja menneeksi. Se on hyvä.

  7. harakka says:

    Jotenkin tosi koskettava tarina…ja jäin miettimään tätä naista.
    Mikä oli hänestä tehnyt noin pelokkaan ja rauhattoman itsestään ja katoamisestaan?
    Jotain hänelle oli jossain vaiheessa tapahtunut, jotain kurjaa… kun hänestä oli tällainen tullut.
    Hän pelkäsi, ettei häntä olisi, mutta silti hän ei välittänyt itsestään… niin mä asian mietein.

  8. arleena says:

    Puhumalla nainen on olemassa, mutta ei näkyvänä. Peilit näyttävät totuuden, jota unet eivät kykene kertomaan .

  9. sirokko says:

    Joskus se lanka, joka pitää ihmisen kiinni todellisuudessa on hirvittävän ohut, vaatii aktiivista ponnistelua pysyä kiinni toden syrjässä. Tälle naiselle puhe on se lanka, peili näkyvä todiste itselle. Jos huomio kiinnittyy muualle, ote langasta irtoaa, elämä ei ole enää hallinnassa. Kuten unitilassa käy. Nainen kuitenkin sinnittelee rajan todellisella puolella kaikin mahdollisin keinoin, tyhjä uni voisi olla tarpeellista lepoakin jatkuvasta sinnittelystä. Vai pelkääkö hän jäävänsä siihen tyhjään tilaan… Ajatuksia herättävä ja koskettava kirjoitus.

    • susupetal says:

      Sirokko, aktiivista ponnistelua pysyä toden syrjässä. Juuri sellaista elämä tuolle naiselle tuntuu olevan. Liukuminen muualle, olemattomuuteen on todellinen pelko, sillä takaisinpaluusta ei voi koskaan olla varma.

  10. vilukissi says:

    On päiviä, jolloin olo on olematonta, jättäisi itsensä, jos voisi. Sanoisi suhteen itseensä poikki, jos voisi tai voihan, ainakin yöksi, olla jotain muuta ja jossain muualla. Yöksi ei toivoisi päänsisälle pimeyttä ja näkemättömyyttä…se saisi olla eri elämä, jossa voisi elää muutaman tunnin.

  11. Helmipöllö says:

    Pöllökään ei katso peiliin…peili näkee vain pintaa.

  12. Mk says:

    Koskettavaa.
    Hän on niin yksinäinen.

  13. lepis says:

    Nainen on upea tyyppi!

  14. Kutuharju says:

    Koskettava.
    (hmm, nyt huomasin että tuossa yllä Mk sanoi saman, no, sitten täytyy olla — enpä vaihdakaan kommenttiani).

  15. Rosa Majalis says:

    Tunnistan naisesta itseni. Allekirjoittaneen ystäviin ei tosin peilit kuulu, ja onneksi on koirat, joille voi jupista (niin vaikuttaa vain hullulta koiranaiselta -mikä on toki parempi kuin pelkkä hullu nainen).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: