Putkessa

 

 

 

Kehoni muistaa helleaallon, samoin mieleni. Hihaton teepaita, paljaat jalat sandaaleissa, sateen kyllästämät pellavahousut liimautuvat reisiin. Eilen kolmekymmentä astetta, tänään kaksitoista.

Toiset tarkastavat lämpömittarin, lukevat säätiedostuksen, katsovat ulos ikkunasta.

Vesi on kylmää varpaiden välissä, sandaalit lipsuvat. Olen lukenut Polgan blogista, että hänellä on tänään roudausmatka. En näe häntä. Ehkä hän on Hakiksessa. Istun Lidlin edessä, haluaisin suklaata.

Malmin putkessa kosteus on imenyt sisäänsä kaiken hapen. Haitarinsoittajan palkeista itkee metsäkukat. Maaliskuu, tiistai, iltapäivä, kesäkuu, aamu, perjantai. Ihan sama, minä päivänä kuljen putkessa, sama kappale. Tänään putken molemmissa päissä. Metsäkukkia. Jos minulla olisi rahaa, maksaisin viikon palkan, sanoisin, menkää lomalla, opetelkaa uusi kappale.

Seison hetken kuuntelemassa, nojaan kosteaan laattaseinään. Soittaja lopettaa säkeen, iskee hakkaavat kolme epämääräistä sointua, aloittaa kappaleen uudestaan.

Putken keskivaiheen torilla myydään pensasmustikoita. Ne ovat musteen pulleita, silmämunien kokoisia. Ruma kielikuva. Yhtä isoja kuin paiseet isorokkoisen iholla. Muistan Hennan yliopistomuseossa näyttämät reliefit. Lääkäreiden ja sairaanhoitajien oppimateriaalia: lasten kasvoja, isorokon, maitoruven, ihottumien paisuttamaa ihoa.

En osta mustikoita.

Putken toisessa päässä jälleen Metsäkukkia. Kuuntelen. Kappale ei vaihdu, vaikka odotan. Miksi minulla ei ole rahaa?

Liukuportaat laskevat minut Ala-Malmin torille. Ulko-ovella J. Pekka Mäkelä tulee vastaan. Hymyilen. Hän ei huomaa minua. Ehkä se ei olekaan hän. Sade huuhtoo minut pysäkille. Korvissani soi Metsäkukkia. Mahdollisesti jonain päivänä kaivan haitarini kaapin perältä. Liityn putkessa soittavien joukkoon. Voisimme soittaa triona.

Pitäisimme sadetta.

 

 

 

Mainokset

54 Responses to Putkessa

  1. Ari says:

    Sulla on kyky luoda hienoja mielikuvia, kuten lauseella: ”Sade huuhtoo minut pysäkille.”
    Hienosti sanottu!

  2. sirokko says:

    Komia kuva, arvasin heti, että olet käynyt lääkiksen museossa kuvaamassa 🙂 Mustikkaparat, joutuivat sijaiskärsijöiksi, mutta totta kyllä, ei pensasmustikka vedä vertoja sille oikealle.
    Olen niin tottunut lukemaan tarinoitasi, että piti oikeen kahteen kertaan lukea olisko tämäkin tarua vai sittenkin totta. Ehkä kannattaisi kaivaa se haitari esiin ja mennä opettamaan putkisoittajille muutama muukin kappale.

  3. lepis says:

    Tota… En nyt oikein tiedä miten kertoisin tämän… Rohkisuja tähän väliin ilman ryyppyä… Ei ne soita sitä!
    Komee kuva! Lastentaudit vielä päälle, niin kesärupi on valmis ilman asfalttia…

  4. Yaelian says:

    Pystyin ihan näkemään nuo paikat Malmilla silmien edessä,niin elävästi kirjoitit niistä.

  5. Ippu says:

    Jestas, jos jollakin saa nopeasti hien kihahtamaan otsalleni, niin Metsäkukilla! Lapsuuden traumoja, syviä sellaisia, kuten Metsäradio (”Hyvää iltaa, metsien miehet..), Veikko Lavi ja Erkki Junkkarinen. ”Hautasi muistan, mutta kukkaset nauraneet ei…” tai jotain sinne päin. Erityisiä allergianäppylöitä saan jostakin syystä Kake Randelinista. ”Kop kop…” Vastaavassa tapauksessa voisin antaa katusoittajalle rahaa siitä, että vaihtaisi biisiä. No soita ny se Paranoid…

    • susupetal says:

      Ippu, samoja traumoja kannan! Ruusut hopeamaljassa ja Jokainen ihminen on laulun arvoinen ovat levyjä, joita en todellakaan ota autiolle saarelle. Ennemmin hukuttaudun.
      Ei ne osaa sitä Paranoidia, vaikka vanha hevari sitä pyytäisikin.

  6. jPekka says:

    Saatoin se ollakin minä, ainakin jos kello oli tuossa 10-11 maissa. Anteeksi huomaamattomuus, olin tulossa uimasta ja luultavasti vajonnut – en veteen, vaan kroolausmeditaation herättämiin ajatuksiin.

  7. arleena says:

    Välähdyksiä helteen jälkimainingeissa. Joskus kaikki tuntuu vain niin merkityksettömältä tai sitten joku asia saa ylittää ärsytyskynnyksen – vaikkapa se epävireinen Metsäkukkia.

  8. Minunkin mielestäni sulla on erityinen kyky luoda mielikuvia 🙂

    • susupetal says:

      Kiitos, Helmi-Maaria. Se tuntuu kyllä aika oudolta, olen aina ollut lakoninen kirjoittaja, omasta mielestäni osaan parhaiten dialogia, muu on tuskaa.

  9. ripsa says:

    Täällä oli jossakin lasikaapeissa näytillä kuolleita lapsia (siis muovikopioita niistä) ja niille oli puettu vauvojen vaatteet, pitsilakit ja kaikki, päälle. Menin ulos ja oksensin. Sitten kohottauduin siitä, olin piilossa, joku oli tullut perääni kun olin kalpea. Ajattelin että pystyn kohtaamaan sen ihmisen, mutta sisälle en mene. Hakekoon mun takkini mulle.

    Siellä oli kaiken lisäksi kuvauskielto!

    • susupetal says:

      Ripsa, uskon, että oli oksettavan näköisiä. Nuokin lasten kasvot tuossa museossa vaikuttivat minuun niin, että sain monta epätarkkaa kuvaa.
      Kädet tärisivät liikaa.

  10. Polga says:

    Olin minä Malmilla ja putkessakin. Silloin ei satanut, vielä… eikä soinut Metsäkukkia. Soi jokin muu, mutta samalla nuotilla. Melkein ainakin. Suklaatakin oli, kotona. Harmi!

    • susupetal says:

      No höh, hajulla toisistamme olimme. Siellä on lisäksi yksi tyyppi, joka soittaa sitä tonavan aaltoja, tunnettu myös häävalssina. Ja se soittaa vaan sitä aa-osaa.

  11. BLOGitse says:

    Voi metsakukat! Aleksilla apteekin vaki hermostui torven soittajaan kun samat biiisit soi paivasta paivaan. Viimeksi niilla kulmilla pyoriessani huomasin ettei apteekki ole enaa siella. Ei nakynyt soittajaakaan.

  12. mustikat on terveellisii

  13. Demetrius says:

    Kostea ilma sateen jälkeen. Sen kuuluu olla puhdas kuin lapsen poski (ilman isorokkoa), raikas kuin villimustikka, metsäkukantuoksuinen. Ehkä vika on putkessa?

  14. hpy says:

    Aika pelottava tuo kuva – se voisi kuvata jotakin thrilleria.

  15. vilukissi says:

    Vai putkessa….jotenkin tuli samaistuminen….rokkoonko? Tiedä häntä. Mutta sadetta olisi kiva pidellä kanssasi!

  16. miiwi says:

    Putkessa ahdistaa, metsäkukkien soitto ehkä rauhoittaa. Ehkä!

  17. Helmipöllö says:

    Mustikoita ei kannatakkaan ostaa, sillä pöllö tietää, että tällä menolla mustikoita on runsaan kuukauden päästä yllinkyllin. 🙂

  18. Pekka says:

    Hyvän tarinaan ei paljoa tarvita. Muutama muisto ja haitarinsoittaja, niin se on siinä kun sen osaa sanoiksi pukea.

  19. isopeikko says:

    Onneksi sentään metsäkukkia… ettei vyöruusua tai muuta ikävää.

  20. Eljas says:

    Tää oli helevetin hyvä!!!!

  21. Mk says:

    Lidlin suklaa onkin hyvää.
    Liukuhihnasoittaja – miten sellaista jaksaa?
    Vai siksikö jaksaakin ettei tarvitse ajatella mitään.

  22. Äijä says:

    No oho.
    Turussa oli maanantaina siinä kävelykadulla feissaajien lisäksi katusoittajia. Kaksi rokkarin näköistä miestä esitti tangoa Punatukkaiselle tytölleni. Torin kulmalla joku ulkomaalainen hoilasi ja soitti kitaraa rämpyttäen avoimia kieliä.
    Mutta että metsäkukkia koko ajan.
    Sanotaan, että haitarinsoitto kävisi hyvin kesäiltana järven rantaan. Voi olla, mutta jos ohjelmistona on Metsäkukkia, niin olisin enemmän talven kannalla.

  23. ii says:

    Inhoan tuota putkea.

  24. Alastalo says:

    Onneksi täällä mökillä ei törmää noihin soittajiin. Ainoastaan yksi perinteinen jokavuotinen lauluilta vaimon veljen mökillä. Ja alkoholilla ei ollut paljoa osaa illassa. 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: