Viimeiset lupiinit

 

 

En tiedä lupiinien kukkivan. En katso ulos linja-auton ikkunasta. Silmät kirjan sivua kohti, sama lause uudestaan ja uudestaan. On sama mitä luen. En kuitenkaan muista mitään lukemastani. Kirja on ahdistuksen hallintakeino, väline, jolla pysyn kasassa linja-automatkojen ajan.

En katso ulos, en näe lupiineja. En edes muista, että on niiden aika ennen kuin näen päiväsairaalan pöydällä, isossa maljakossa, kimpun purppuraa ja violettia.

Muistan hurmion, jonka lupiinit antoivat minulle viime kesänä. Vai oliko se sitä edellisenä? En tiedä, en välitä. Muistan ainoastaan värien juovuttavan vaikutuksen. Sinipunainen paratiisi harmaanruskean kevään jälkeen. Rinne täynnä hehkuvaa lupausta kesästä.

Kesästä, josta en muista enää mitään.

Mutta silloin olin onnellinen. Juuri sillä hetkellä, kun huomasin lupiinit. Lumouduin väreistä, kasvusta, kauneudesta.

– Viimeiset, Hanna sanoo. – Tulivat nopeasti, lähtevät vielä nopeammin.

Kotimatkalla en katso ulos linja-auton ikkunasta. En halua nähdä ruskeaksi riutuneita lupiineja. Haluan muistaa värit. Pitää kiinni siitä ajatuksesta, että värejä vielä löytyy.

 

 

 

Mainokset

33 Responses to Viimeiset lupiinit

  1. Unelma says:

    Kukkivat lupiinit ovat kauniiita, turhaan ihmiset niitä nykyään inhoavat. Eivät ne maailmaa valloita.

  2. isopeikko says:

    Lupiinit valloittaa maailman 🙂

  3. Tähän aikaan vuodesta lupiini on kuitenkin komeimmillaan. I Like 😉

  4. Yaelian says:

    Toivottavasti ehdin nyt nähdä lupiinit koko komeudessaan,ennenkuin kuihtuvat pois…

  5. kimmeli says:

    Lupiineissa on parhaat värit! Loppukesästä on syysleimut ja niistä minä juovun, väristä ja tuoksusta ja voisin katellakin niitä ihan aina!

  6. aimarii says:

    Joskus menee paljon asioita ohi, kun ei jaksa ja siinä ohessa hukkuu lupiinin kukintokin. Onneksi joku virike ravistelee takaisin tähän päivään ja hetkeen. Semmoisista hetkistä itse nautin, mistä löydän sykkeen. Kun arjessa on väriä, se on kiehtovaa. Siinä tuoksuu kesäkukatkin, vaikkaa vaan sataa ja olisi harmaata.

  7. arleena says:

    Nyt ne ovat kukkineet ja kohta niistä ovat jäljellä vihreät paksut siemenpalot. Ne rasahtelevat auki ja lennättävät siemenet tuulen mukana ympäriinsä. Ensi kesänä niitä on taas entistä enemmän.
    Kauniita ovat, tykkää villeistä lupiineista, kun niitä voi löytää ihan mistä vaan.

  8. miiwi says:

    Lupiinit kukkivat yhtä kauniina joka kesä, nyt olen ihastunut vaaleanpunaisiin lupiineihin.

  9. lepis says:

    Upea kuva!!! Siellä ne on!

  10. kaanon says:

    Siellä ne ovat, lupiinit. Ne hehkuvat kuten kuvasi!

  11. hpy says:

    Minakin pidan lupiineista. Punaisista etenkin. Ja sinisista. Luonnon lupiineista. Olen joskus niita maalannutkin.

  12. Lastu says:

    Totta, kirja on turva. Ja lukeminen, silloinkin kun ei muista lukemastaan tuskin mitään. Kuvasi on kaunis, hehkuu väriään. Olet vanginnut luonnon ja siitä olen kiitollinen. Värit pysyvät tallessa.

  13. sirpa says:

    Täällä ”pohjoisessa” ne kukkivat kauneimmillaan. Yhtä kauniisti kuin kuvassa.

  14. kukkii uudestaan jos leikkatt siemenkodat pois

  15. harakka says:

    Todella kaunis maalaus lupiineista, niin kauniit värit ja kauniisti muutenkin piirretty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: