Miten virtuaalihahmot ottivat onkeensa ja hankkivat elämän, jota heille aina silloin tällöin ehdotetaan

Käden tuotteeni, joita on ollut myynnissä Harakan Taivaassa, ovat palanneet kotiin. Harakka-kauppa vaihtoi omistajaa ja uusi omistaja on tyhjentämässä kauppaa, tarkoituksena aloittaa tyhjältä pöydältä. Niinpä hain koruni ja muut tavarat pois eli niitä ei saa enää ostettua kaupasta, ainoastaan suoraan minulta. 

Kävin Harakassa Elegian kanssa. Hiostavan kuuma tavaroiden penkominen näännytti, joten siirryimme nopeasti Storyvillen varjoiselle terassille odottamaan Mymskää ja Lepistä. Alkamassa oli ihanien naisten pitkääkin pidempi tapaaminen.

Niukan ekonomisen varantoni vuoksi päätin päivän ja illan aikana suoramyydä rannekoruja janoiselle terassikansalle. Pyydän näin julkisesti anteeksi kaikilta, jotka pakotin kustantamaan lonkeroni. Anteeksi.

Storyvillen varjot olivat miellyttävät, mutta juomat turhan tyyriitä, joten lähdimme hakemaan sekä ruoka- että juomapaikkaa. Narinkkatorin Memphis antoi tilat, mutta palvelu oli jopa meidän mielestämme hidasta, kiitos liian vähien tarjoilijoiden, jotka joutuivat juoksemaan vähien resurssien takia kohtuuttoman paljon. Niinpä kulautimme vain jälleen kerran aperitiivit ja löysimme itsemme Santa Fen terassilta.

Ähkyisinä ja pulleina, kiitos Emma-tarjoilijamme Santa Fessä, matkamme jatkui Pitkänsillan toiselle puolelle Juttutuvan terassille. Huomasimme, että Lepiksen suuntavaisto on ihmeellistä laatua. Lepis kävelee määrätietoisesti sinnekin minne ei osaa ja kulkee hyvinkin harhaan. Häntä ei kannata siis seurata, jos mielii perille oikeaan paikkaan. Mikäli määränpää ei ole tärkeä, vaan liike, asia on eri.

Elegian Suomenloman kokemuksiin on kuulunut kirjaimellinen hihojen palaminen, joten vahdimme vuorotellen sifonkisia, leveitä hihoja. Onnistuimme tehtävässä, eivätkä hihat roihunneet tällä kertaa. Myös korot säilyivät ehjinä, samoin estimme vaatteiden repeilemisen. Olimme ylpeitä itsestämme.

Juttiksen terassilla, kuunnellessamme sisältä kantautuvaa livejatsia, eräs myytti sai tuta myytinmurtajilta. Kävi ilmi, että juomapuoleeni kuuluu ihan liian paljon vettä. Naiset katsoivat säälien alati tyhjeneviä vesilasejani ja pudistivat päitään huokaillen. Niin suuret puheet, niin pienet teot. Jostain syystä kuitenkin loppu-illasta, vesilasini tyhjenivät muidenkin toimesta. 

Päivään ja iltaan mahtui naurua, naurua, puhetta, liikutusta, rakkautta ja vettä. Mymskän humaani elämänasenne sai ihailuni. Samoin hänen kykynsä tyhjentää juomansa ripeästi. Koko pöytäseurueemme oli elämää täynnä, jopa minä, josta kiitos Lepikselle, Mymskälle ja Elegialle. Naisiin olen tutustunut täällä Blogistaniassa, ilman blogeja en tuntisi heitä, kuten en tuntisi monia muita ihania bloggaajia. Virtuaali rulettaa, samoin elävä elämä.

Mainokset

34 Responses to Miten virtuaalihahmot ottivat onkeensa ja hankkivat elämän, jota heille aina silloin tällöin ehdotetaan

  1. Heljä says:

    Olisin ehdottomasti maksanut rannekorusi lonkerolla! Se on parasta kun virtuaaliystävä muuttuu lihalliseksi. Itsekin sain sen reissullani kokea.

  2. Millan says:

    Voi, jospa oisin saanut olla mukana (laulaaloilottaa pihamaalla, niin, että Pohjanmaan lakeus raikaa 🙂

  3. hpy says:

    Virtuaalielama on hyva mutta se ei aina riita. Valilla on hyva elaa tosihenkiloitten kanssa. Niitten kanssa joita voi koskettaa.

  4. Pitkän kaavan mukaan sillan molemmin puolin, hienoa… Rannekorut pukevat hyvin eivätkä satuta, ellei nahka jää väliin. Tänään kävi ilmi, että tyttärellä on nenälävistys, se on jo toinen juttu….

  5. Alastalo says:

    Hienoa. On siis elämää blogimaailman ulkopuolellakin. Siis teillä.

    Ilmeisesti oli antoisa ilta???

  6. Upeeta, mahtavaa. Tuollaiset elävät päivät ovat kertakaikkiaan POKS! Vai vedeksi meni…. hmmmhh….johtuukohan se siitä, että minä virtuaalihörppäilin juomat…..
    Tätä oli hauska lukea!!

  7. Maarit says:

    Voi harmi, kun loppu se myyntipaikka, jospa löytys toinen samanmoinen. Uskon, että teillä oli hieno ilta. Mie en oo kymmeneen vuoteen käyny minkäänmoisessa juottolassa, niin kyselen tyhmiä: Pitääkö vedestä maksaa?

  8. Yaelian says:

    Voi harmi,ettei noita käden tuotteitasi enään myydä Harakassa,ja sääli,että paikka vaihtoi omistajaa.
    Ja Elegia oli Suomessa! Kiva että kaikki tapasitte blogienne ulkopuolella ja piditte hauskaa;D Ja minä muistankin nuo Elegian sifonkihihat,onneksi eivät palaneet;D

  9. Elegia says:

    Kuten kuvasta voi päätellä, vietimme erittäin terveellispainotteisen illan hedelmäjuomien parissa! Paitsi Susu tietenkin litki vettä heti kun silmä vältti! 😉

    Kiitosta vielä ihanasta päivästä ja illasta – oli kyllä mahtava päätös pk-tourneelle!

    • susupetal says:

      Hedelmäjuomissa on ytyä, kerrassaan kelvollista ja terveellistä elämää todellakin, Elegia. Unohdetaan jo se vesi…hävettää sen ylenmääräinen juominen…. 🙂

      Pk-turneesi kunniaksi, kippis!

  10. harakka says:

    Voi että, kun teillä on varmaan ollut toooooosi hauskaa yhdessä! jep, mä olisin halunnut olla muuukaaanaaa!
    Se on hienoia, että asutte niin lähekkäin, sinä ja lepis ainaskin, että voitte olla oikeessa maailmassa toistenne kanssa myöskin.
    Ja nytten vielä oli Elegiagin ja Mymskäkin siellä teidän kanssanne, voi, kumpa olisin minäkin saanut olla teiän kanssanne!
    Kurja, kun et voi enää siellä liikkeessä niitä juttujasi myydä, harmi.
    Varmaan teki kauppansa,, että sun kannattaa kysyä nyt jostain muualta sitten, missä niitä myisit.
    Hedelmäjuomat ovat erittäin terveellisiä, kun ei juo niitä liikaa, niissäkin on rajansa..eli hauskaa teillä kuitenkin oli, joitte sitten mitä tahansa!

  11. arleena says:

    Kuulostipa riemukkaalta reissulta. Helteillä juomat ovat tarpeen, mieluimmin liikaa kuin liian vähän. Ja saahan siinä olla joukossa muutakin kuin vettä. Vedestä saattaa tulla hiukainen olo.
    Pitääpä tilata sinulta rannekoru, sitä olen kaipaillut. Laita korumallit jossain vaiheessa tänne, niin pääsen valitsemaan.

  12. Mymskä says:

    Ihan silkkaa terveysintoilua koko ilta… Lepis ja Elegia ryhtyivät vielä kuntoilemaankin, kun me luovutimme! Humaani elämänasenne, sepä kuulostaa hienolta 🙂

    P.S. Seuraavana päivänä minulle maistui vesikin.

  13. Mk says:

    Minkähän tähden blogistanian kautta on paljon helpompi helpompi tutustua ja tavata ihan vieraitakin ihmisiä avoimin mielin?
    Mukavaa kun saitte aikataulut sopimaan.
    Täytyy vielä ihailla tuota kierrostanne, kyllä se jos mikä oli tiimityötä!

  14. miiwi says:

    Riemunne tarttuu tänne asti, tulin iloiseksi tekstiä lukiessani. Ihana päivä teillä, kauppapaikan menetyksen harmikin suli kuin huomaamatta. 🙂

  15. Helmipöllö says:

    Virtuaalihahmot juovat virtuaallisesti eivät siis oikeasti. Ei kai heidän tarvi maksaa juomistaan oikeasti vaan viruaallisesti….

  16. Unelma says:

    Kerroit niin hauskasti tapaamisestanne, että hyvä mieli tuli, vaikka mukaan en päässytkään, virtuaali matka riittääkin mummelille. Kivaa teillä on ollut, se on hieno juttu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: