Onyman päiväkirja -viides luku

 

 

Edelliset luvut löydät täältä.

 

 

Mainokset

26 Responses to Onyman päiväkirja -viides luku

  1. Yaelian says:

    Onyma,harmi ettet päässyt festareille kavereiden kanssa. Toivottavasti ensi vuonna,ja että jalatkin sitten toimii paremmin.Yksin ei ole kiva olla…Peukut pystyssä että ensi vuonna pääset
    Pidin tuosta videosta.

  2. Unelma says:

    Toivotaan todellakin, että jalkasi vahvistuvat ja pääset kouluun.

  3. miiwi says:

    Ei ole kivaa olla yksin, mutta ehkä ensivuonna! Festareita tulee ja menee, mutta ystävät pysyvät.

  4. arleena says:

    Yksinäisyys tuntuu raskaalta pyörätuolissa. Toivotaan, että esteet poistuvat ja Onyma saa liikkua ystävien joukossa.

    • susupetal says:

      Arleena, ei aina todellakaan käsitä, miten rajoittavaa pyörätuolissa oleminen on. Pitää suunnitella paljon tarkemmin etukäteen lähtemiset ja tulemiset, liikkumiset.

  5. Susu, sekoitat mun pään. En vain pysy mukana. Olet niin lahjakas sekopää, ettei oma järkeni osaa laittaa ajatuksiasi ruotuun. Olet silti jättänyt jäljen sieluuni.

    iisi

  6. Kuuntelin, katselin…. Pysähdyin puisien portaiden alle ja yritin keksiä miten pääsisi niitä kapuamaan, jos ei pääse.
    Maailmassa on niin paljon tuollaisia portaita. Ja niin monta, jotka eivät niistä ylös pääse. Tulee halu auttaa. Ottaa syliin ja kantaa. Tai löytäsinkö esteettömän kiertotien, jostain. Tai hajotanko kulkua estävät portaat ja ystävien avulla hilataan pyörä ylös…. tai….

  7. Maarit says:

    Pyörätuolillakin pääsee moneen paikkaan, tietenkin on hyvä, jos on avustaja. Kyllä…tää koskee sydämeen. Niinkuin nyt lähiaikoina moni asia.

  8. Elegia says:

    Jotenkin niin äärettömän surullista. Oikeastaan sekin, kuinka Onyma pitää itseään itsekkäänä, kun vain toivoo voivansa olla niin kuin muutkin nuoret. Ei se ole itsekästä, se on normaalia Onyma on liian ankara itselleen, jos minulta kysytään.

    Tuli mieleeni aika, jolloin olin todella yksinäinen. Minulla ei yksinkertaisesti ollut kavereita, mutta yhtä lailla se yksinäisyyden tunne on sama aina silloin, jos yksinäisyys ei ole vapaaehtoista.

  9. isopeikko says:

    Peikon miälestä siellä oli piilokatkeruutta. Mutta oikeasti se ei edes tiedä mitä se sellainen on. Taitavaa.

  10. Surullinen tarina hätkäytti todellakin. Tsemppiä! Sitä jokainen tarvitsee elämäänsä.
    Peukut pystyssä,. jarpaatkin että Onyman pääsee kävelemään ja opiskelukavereita tapamaan.

  11. kaanon says:

    Tsemppiä iso sylillinen täältä!

  12. marjattah says:

    Katsoin osat yhtäpäätä nyt kun löysin.Video ei ’kuvita’ vaan toimii yhdessä luonnollisen puheen kanssa ja vie sisään Onyman maailmaan. Kaunista kuvakerrontaa.Tekee mieli toivottaa Onymalle kaikkea hyvää ja paranemista.

    • susupetal says:

      Marjatta, juuri niin, Onyman ääni on pääosassa, kuva kulkee taustalla, näin sen olen halunnut tehdä, näköjään onnistunutkin, kiitos!

  13. harakka says:

    Mun elämässäni tunnen kaksi pyörätuolissa istuvaa ihmistä, toinen nuori nainen ja toinen vanhempi mies.
    Nuori nainen selviytyy todella hyvin yksisteen kaikesta, melkein kaikesta, jokapäivän asioista, Hän käy kaupungilla ostoksilla ja hän kulkee autolla pitkiäkin matkoja. Hän on synnyttänyt kaksi lasta ja kasvattanut ja hoitanut heidät nyt jo aika isoiksi.Ja kaikki tämä pyörätuolissa ollessaan.
    Hän joutui pyörätuoliin, kolarissa tapahtuneen vuoksi, aika nuorena, melkein juuri kortin saaneena.
    Mies joutuikin pyörätuoliin jo vanhempana, epäonnistuneen selkäleikkauksen vuoksi.
    Mutta hänkin silti pystyy ajamaan autoa ilman apuja, mutta päivän tapahtumiin hän tarvitsee kuitenkin toisen ihmisen apua joka päivä.
    .Ja kun kuuntelin Onymanin juttelua, niin ajattelin, että hän ei ole onnellinen, hän haluaisi mukaan toisten nuorten lailla mennä mukaan, ei pyörätuolissa!
    Mutta se vaatiikin rohkeutta paljon ja määrätietoisuutta, että vaan uskaltaa!
    Ehkä Onymanilta puuttuu se uskalius, mennä mukaan sellasena, kuin hän on, eli pyörätuolissa?.
    Ja eihän se helppoa olisi kenellekkään!
    Toivoisin, että Onyman vielä pääsisi kävelemään, sillä se hänestä vasta onnellisen tekisi…tai sitten hänen pitäisi vaan osata elää sen pyörätuolinsa kanssa sovussa ja rohkeasti!.
    Toivon kaikkea hyvää hänelle sydämestäni!

    Ja sulle Susu, hyvää viikonloppua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: