Kaupunki

 

kuva Sairaalapäiväkirjasta

 

Minun sielunmaisemaani ei ole metsä. Kaupungin puisto tuntuu tutummalta, istumisesta ja sateesta kuluneet penkit, täynnä kirjoituksia, merkkejä siitä, että en ole yksin. Kaupungissa on muita.

En hurmaannu mullasta, en maasta. Jalkakäytävän halkeamat tuntuvat paremmilta jalkojeni alla. Korkeiden talojen koristeelliset fasadit, boordina kiertävät, kiveen hakatut lumpeenkukat näkyvät vain, kun tietää mistä niitä etsiä. Kaupunki on täynnä yksityiskohtia, on mahdotonta löytää ne kaikki. Elinaikani on liian lyhyt.

Olen aina asunut kaupungissa. Minulla ei ole siteitä muualle. Kaupunkiin olen sidottu. Tulen ravituksi siitä tiedosta, että minulla on mahdollisuus lähteä minne tahansa, jos haluan. Käyn konserteissa, elokuvissa, taidenäyttelyissä. Kuljen ihmisvirran mukana, ja vaikka janoankin yksinäisyyttä, en pystyisi elämään ilman muita ihmisiä ympärilläni. Kerrostalojen portaikoissa tuoksuu riisi, kuskus, valkosipuli ja hunaja.

En tarvitse autoa. Minulla on raitiovaunu, linja-auto, metro ja juna. Omat jalkani. Pääsen kaikkialle, olen tervetullut sinne minne uteliaisuuteni minut vie. Istun bussipysäkillä, puhun ihmisten kanssa, jos he haluavat. Olen hiljaa, jos he kaipaavat rauhaa. Kaupungissa kaikki on mahdollista. Tulla nähdyksi. Pysyä anonyymina kulkijana.

Kivisten talojen seinät polttavat sormia. Kesä viihtyy korkeiden talojen välissä. Talvella kaupunki hiljenee oudosti. Lumi vaientaa liikaa ääniä, en pidä siitä.

En pidä lumesta.

Töölönlahti aikaisin keväisenä aamuna. Olen elossa. Hengitän, tunnen itseni. Malmintorin penkit, saan osakseni iloisia huutoja. Mitä tyttö? Istu hetkeksi. Itäkeskuksessa juon kahvin, syön munkin. Kuuntelen tarinoita ympärilläni.

Kaupunki puhuu minulle kaiken aikaa. En ole koskaan yksin.

 

***

Elegia antoi minulle viisi sanaa. Ensimmäinen oli Uni, toinen Taide, kolmas Aurinko ja neljäs tämä Kaupunki.

 

 

 

Advertisements

31 Responses to Kaupunki

  1. Äijä says:

    Onnellinen se, joka asuu siellä missä haluaa. Pääasia on, ettei ole vasten tahtoaan jossakin – missä tahansa.

    • susupetal says:

      Nimenomaan, Äijä. Siksi minua ärsyttävätkin ihmiset, jotka asuvat kaupungissa ja vihaavat kaupunkia. Monilla on vielä omistusasunto, jonka myymällä, saisivat kartanon maalta ja ylläpidon.
      Vaan eivät lähde pois kaupungista.

  2. Mymskä says:

    Kaupunkiin, ihmisten sekaan, on helppo kadota ilman, että lakkaa olemasta.

    Allekirjoitan kaiken kirjoittamasi.

  3. Polga says:

    Hienoa… allekirjoitan myös tämän julistuksesi kaupungin elvyttävästä voimasta 😉

  4. ….. Home is where the Heart is…. laulaa joku! Eipä voi taidokkaammin oman sydämensä kotia kuvata, kuin sinä kirjoituksessasi. I´ll trink to that!
    On mahtavaa päästä nauttimaan kotikaupungin kauneudesta sinun kuviesi kautta. I´ll trink to that too!

  5. matti jääskeläinen says:

    Viihdyn yleensä siellä, missä itsekin olen. Kaupungissakin, vaikka maalle olen jo juurtunut.

  6. Unelma says:

    Tämä on hyvä kirjoitus ja kuvasta tulee jo joulu mieleen.

    Minä viihdyn hyvin kaupungissa ihmisten joukossa, mutta Itäkeskuksessa minua alkaa ahdistaa. Tahtoo pian pois.

    • susupetal says:

      Itäkeskuksessa pärjää, kun ei ole kiirettä. Kulkee, katsoo, nauttii siitä, ettei kanna kauppakasseja, eikä tarvitse juosta metroon, joka kulkee neljän minuutin välein…

  7. yaelian says:

    Hieno oodi kaupungille:) Minäkin olen niin kaupunkilainen,etten maalla viihtyisi kuin lyhyen aikaa kerrallaan. HIeno kuva!

  8. aimarii says:

    Koti on siellä, missä tykkää olla. Silloin ei muualla olisikaan hyvä.
    Sinua ahistaisi landella, minua puolestaan kaupungin vilinässä. Kuva on upea. Oletko tehnyt taulun tästä maalauksestasi?

    • susupetal says:

      Aimarii, viihdyn kyllä mökillä pitkiäkin aikoja, mutta talvi maalla…ei!

      Taulua ei ole kehystetty. Tämä on niitä Sairaalapäiväkirjan kuvituksia, enkä usko pystyväni näkemään niitä seinilläni. Ovat kaapissa piilossa.

  9. sirokko says:

    Kaupungin sielu, sielu kaupungissa. Noin se on, minäkin tykkään kaupungeista, pienemmistä lähellä isoja, tykkään myös maaseudusta, silloin tällöin.
    Ja kiitos, arpajaisvoitto tuli jo perille, oli tosi nopee!

  10. Alastalo says:

    Istun parhaillaan mökillä ikkunan ääressä katsellen järvelle. Tälläkertaa en ole yksi. vaimo istuu tuossa vastapäätä. joimme juuri kahvit.

    Tämä on minun maisemani. Mahdollisimman kaukana muista ihmisistä. Nauttien hiljaisuudesta ja luonnon rauhasta.

    Olemme siis tässä asiassa vastakkaisia luonteita. Kumpikin omalla tavallaan.

  11. jl says:

    Tuntuu hyvältä lukea sinun sanojasi kaupungista. Ne tuntuvat hyvältä, vaikka ne eivät ollenkaan tunnu minulle sopivilta. Ehkä, ehkä kuitenkin saan niistä sirusen ymmärrystä ja pienen hengähdyksen kaupunkilaisuutta itseeni niin, että joskus kun poistun täältä metsästäni, tunnen aavistuksen sinun todellisuudestani ja ymmärrän kaupunkia vähän paremmin kuin edellisellä tapaamisellamme. Minun tapaamiseni kaupungin kanssa vaan ovat useimmiten kiireen täyttämiä, kiirehdin johonkin paikkaan siellä, ja sitten kiirehdin äkkiä pois, takaisin metsään. Mutta yritän muistaa sanasi seuraavalla kerralla 🙂

  12. arleena says:

    Vaikka olen maalaistyttö viihdyn tässä elämän vaiheessa paremmin kaupungin sykkeessä. Siellä on tosiaan ihmisten keskellä ja ympärillä tuntee elämän sykkeen juuri niin kuin kirjoitit.

  13. Tosta tekstistä tuli hyvälle mielelle. Kuva piristävän värikäs ja toiveikas . I Like 🙂

  14. Päivitysilmoitus: Ystävyys « SusuPetal

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: