Radan viertä

 

 

Kauppaan voi kävellä monta reittiä. Talojen pihojen läpi, tuulitunneleita nurkkien takana. Huutavia lapsia pihalla, tupakoivia äitejä parvekkeilla. Isiä ei näy. Parkkipaikka on tyhjä. Autojen tilalla sohjoiset lätäköt, öljy on värjännyt harmaan asvaltin sateenkaareksi.

Radan viertä kulkiessa, kapealla kävelytiellä, pitää olla valpas, ei saa uppoutua ajatuksiin. Harakka nokkii viikonlopun oksennusta, ei väisty tieltä. Hetken ajan tekee mieli kääntyä takaisin, ei ole nälkä, kaupasta ei tarvitse mitään.

On kuunneltava lähestyviä junia, ei saa antaa niiden yllättää. Ellei halua pelästyä parin metrin päässä kiihdyttävää junaa, se pitää ääntä, jota itse ei saa koskaan kurkustaan ulos, vaikka haluaisikin huutaa. Muutaman sekunnin ajan melu vyöryy ympärillä, jylinä nostaa pulssin hetkessä kestämättömiin lukemiin, sydän moukaroi kurkkua.

Jos haluaa tuntea elävänsä, kannattaa kulkea radan viertä. Jos uskoo sydämensä kestävän elämää.

 

 

 

Mainokset

19 Responses to Radan viertä

  1. Ei oo yhtään kivaa. Mutta sydän kesti moukaroinnin. Elämän äänet. Se on hyvä.
    Kuva kertoo kaiken.
    Tämä vaatii jo voimajuomaa!

  2. Vuos sitten kun rampas opinahjossa Järvenpäässä siellä sai olla aseman radan varressa hereillä ne ohittavat junat menivät tuhatta ja sataa ohi, talvella iso lumipyry mukanaan. No silloin tunsi olevan hereillä ja elossa. Mutama Red Bulli namaan ja tulia tuiskuja päin.

  3. Deme says:

    Upea kuva, tykkään.

  4. sirokko says:

    Varsinkin kun ohi menee tavarajuna, se jylinä kestää ja kestää, siinä ehtii mennä läpi monta elämää. Vaikuttava kuva.
    Telkusta tuli kerran ohjelma huutoterapiasta, veivät väkeä jonnekin autioille vuorille ja saivat siellä huutaa tyhjyyteen, vain kaiku vastasi. Olen haaveillut semmoisesta paikasta, missä voisi huutaa niin paljon kuin haluaa, kerrankin itsensä tyhjäksi, olen varma että se tekisi hyvää, huuto.

  5. Usva says:

    Muutama vuosi takaperin, kun oli vaikea vaihe, näin unen, missä olin radalla. Tiesin, että juna tulee, mutta asetuin ihan matalaksi keskelle raiteita, tarkistin huolella, että kädet ja jalat olivat sisäpuolella rataa. Juna tuli, humahti ylitseni, mutta nousin vahingoittumana ylös. Muistan unen yhä todella tarkasti. Etenkin sen, että kaikki ylitse vyöryvä ei vahingoita.

    Ehkä kulkisin sittenkin tuulitunnelista, mutta mieluummin yksikseni, kuin ihmisjoukon läpi.
    Hyvä että olet tarkkana, sanon tälle kulkijalle, mutta katso silti välillä sinistä taivasta ja keinuvia puiden latvoja.

  6. arleena says:

    Äänien ympäröimänä on turvallista. Tuntee elämän läsnäolon..

  7. Lastu says:

    Mykistyttävän vaikuttava kuva. Ja sanat. Elämä. Tervehdin sinua.

  8. harakka says:

    Niin todella vaikuttava on kuvasi, minkä olet tehnyt!
    Uskon, että sun sydämesi kestää elämän äänet…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: