La vie en rose

 

 

 

Kävelytiellä vastaani tuli outo hahmo. Sellaisia naisia näki Stockmannin kosmetiikkaosastolla, siemailemassa vaaleanpunaista drinkkiä yökerhon baaritiskillä, puttaamassa golf-palloa viheriöllä tai istumassa valkoisen huviveneen kansituolissa.
Ne näkivät, jotka sellaisissa paikoissa kävivät.

Täällä nainen näytti oudolta. Hänen yllään oli puolipohkeeseen ylettyvä kiiltävän musta turkki. Turkki oli auki ja näin naisen cocktail-asun hohtavan valkoisena takin tummaa pintaa vasten. Nainen oli keski-ikäinen, hyvin ruskettunut ja sukattomia jalkoja suojasi valkoiset avokkaat.

Tammikuun räntä oli kastanut naisen lyhyet, tummat hiukset, tuhannet vesipisarat kimmelsivät suortuvilla. Naisella oli voimakas ehostus, Kleopatran silmät ja korallinpunaiset huulet. Nainen heilutti kädessään pientä, mustaa iltalaukkua.
Hän lauloi.

-Quand il me prends dan ses bras…je vois la vie en rose…

Kohtasimme kävelytiellä, nainen katsahti minua ja vaikeni. Hän hymyili, ravisti hiuksiaan ja vesipisarat leijailivat ympärillämme ja hetkeksi unohdin painavat kauppakassini, rännän kastamat kenkäni, kipeänä särkevät jalkani ja väsymyksen, joka iski jokaisen työpäivän jälkeen musertavana ja säälimättömänä kimppuuni.

Naisen silmät nauroivat ja tiesin hänen näkevän jotain muuta kuin ajan ja lian rapauttamat talot ympärillämme, jotain muuta kuin sohjoiset kävelytiet, paljaat, palelevat koivut ja roskat, jotka antoivat ainoat väriläiskät harmaaseen maisemaan.

Nostin kassini märästä maasta ja jatkoin matkaani. Nainen alkoi jälleen laulaa ja hänen äänensä kiersi talojen seiniä, se kaikui tyhjillä pihoilla peittäen alleen liikenteen kaukaisen melun.

-…il me dit des mots d’amour… c’est lui pour moi, moi pour lui…

 

 

 

***

Julkaistu ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten

 

 

 

Mainokset

27 Responses to La vie en rose

  1. Minä niin tykkäsin kun ”ääni kiersi talojen seiniä, kaikui tyhjillä pihoilla…” Olematon ranskankielentaitoni jätti laulun sanat tietämättömyyteen.( Mielikuvittelemalla: elämää, rakkautta ja ruusuja mulle kaikki heti).
    Ehkä raskaan taakan kantaja, sohjossa rämpijä sai jotain……

  2. isopeikko says:

    Se taisi olla hyvä laulu 🙂

  3. arleena says:

    Räntäsateessa on piristävää kohdata aitoa glamouria lumisohjoisella kadulla.
    Ja se laulun kiiriminen. Askeleet kevenivät ja kauppakassit tuntuivat höyhenenkevyiltä.

  4. hpy says:

    Se oli varmaan ranskalainen 😉

  5. harakka says:

    Jos se olikin ranskalainen taikalaulu rännän ja loskan voittamisesta!

  6. vilukissi says:

    Ei katso aikaa ei paikkaa…onnelliselle.

  7. kaanon says:

    Ikivihreä ilahdutti..

  8. Unelma says:

    Kukaan muu laulaja koskaan, ikinä ei ole tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin Edit Piaf.

  9. kosmetiikkaosastolla tunnen itteni UFOksi 🙂

  10. sirokko says:

    Rencontre du troisième type (kolmannen asteen yhteys).. Jos persoona ei puvultaan sopinut harmaaseen maisemaan niin ääni ainakin sopi.

  11. Elegia says:

    Aivan ihana kuva, kontrasti tarinan maisemalle – kenties laulavan kulkijan sisäinen maisema. Siellä ei ole harmaata eikä sadetta.

  12. Ajankohtainen muutos modernimpaan julkaisuun. Kestää varmasti jonkin aikaa totutella. Tekemään ja lukemaan. Muuten oliko se Kekkonen joka joskus sanoi, että sää ei ole mikään syy olla menemättä ulos. C’est la vie!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: