Sait minut itkemään

 

 

Oikeastaan minun täytyy olla sinulle kiitollinen. Sait minut itkemään.

Vuosiin en ole muistanut, miltä kyyneleet maistuvat, nyt tunnen maun. Ne maistuvat sinulta.

Olen verta, en lihaa. Hapertunut hauraaksi, vereslihalla. Katso! Näetkö? Vihdoinkin tunnen.

Tiedän, miltä tuntuu, kun rakkaus kuolee. Se tekee kipeää, muistan sen. Hyväksyin sen. Jatkoin eteenpäin.

Ystävyyden kuolemiseen en osaa suhtautua. Olen loukkaantunut, totta kai. Surullinen, tietenkin. Eniten minua kuitenkin hämmentää. Miten ihminen voi hetkessä lakata olemasta?

Ystävyytesi muutti muotoaan, laajeni maapallon kokoiseksi, tipahdin sen reunalta alas, putosin mustaan aukkoon.

Olen tottunut olemaan näkymätön. Sinä sait minut näkymään itselleni. Ehkä sinulla on myös valta kadottaa minut. Ainakin minä olen kadottanut sinut.

 

 

 

 

Mainokset

26 Responses to Sait minut itkemään

  1. Veriset kyyneleet, suru, hämmennys….. Ystävyys on ainutlaatuista. Ystävyys on yhteinen matka vailla päämäärää, vain matkaa… Ystävän menetys katkaisee matkan. Tuo tyhjiön.

    Vuosia sitten menetin ystävän. Ystävyys ei lakannut, vaan hän päätti lähteä tästä maailmasta. Ensin tuli järkytys, sitten viha: miksi teit minulle tämän, miksi miksi… sitten tuli suru. Jäljelle jäi ikävä.

    • susupetal says:

      Ystävän ikävä on suuri, kun menettää ystävän kuolemalle, tiedän sen tunteen.

      Kun menettää ystävän muulla tavoin, se on hämmentävää.

  2. Kari says:

    Totta on, että ystävyyden ajatellaan kestävän loputtomiin ja rakkauden taas kohta loppuvan, ainakin yleensä. Ovat tietystysi eri asioita, mutta ainakaan aina ei ystävyyden päättyminen ole välttämättä sen helpompaa, vaikka ystävyyttä jotenkin vähempiarvoisena pidetäänkin.

    • susupetal says:

      Kari, ei ystävyyden päättyminen todellakaan ole helpompaa, ehkä jossain suhteessa vaikeampaakin, sillä siihen ei ole varautunut. Luulee sen kestävän ikuisesti.

  3. harakka says:

    Surullista…
    Ystävyys on sellanen, suhde, ettei sitä haluaisi menettää mistään hinnasta, se on osa ihmistä, osa sitä hyvää, mitä itsessä on.

  4. yaelian says:

    Ystävyyden loppuminen (tai häviäminen) sattuu.Ystävät haluaisi säilyttää läpi koko elämänsä, mutta joskus ystävyydetkin loppuvat ja jättävät tyhjiön.

  5. sirokko says:

    Yleensä ystävyydet hiipuvat elämän eri mutkissa, niistä jää hyvät muistot ja joskus myöhemmin ne saattaa löytää uudestaankin. Mikään ei tietysti estä ystävyyttä loppumasta riitaankin, äkillisesti tai vaikka ilman näkyvää syytä, ja se sattuu. Mielenkiintoista miten eri tavalla ihminen reagoi noissa tapauksissa. Ehkä sitä on vaan jotenkin paremmin varautunut tulemaan petetyksi rakkaan kuin ystävän taholta, tai sitä vain odottaa ystävyydeltä toisella tapaa enemmän kuin rakkaussuhteelta.

  6. Kutuharju says:

    Osuvasti kuvattu.
    Moni tuntee tyypin: ego laajenee maapallon kokoiseksi, eikä siihen silti mahdu ketään muuta… tai sitten koko universumi alkaa kiertää tämän ’ystävän’ napaa.

    Kaikkea ei pidä sietää.
    Ystävyydelläkin on rajansa.

  7. arleena says:

    Luja ystävyys pysyy kaikesta huolimatta. Oliko katoava ystävyys ystävyyttä ?

  8. miiwi says:

    Koskettavan tuttua, se on niin hämentävää. Oliko se sittenkään oikeaa ystävyyyttä, sanotaanhan ettei ystävyys lopu.

  9. *itKuPiLLi* says:

    Hieno kuva taas, tykkään tosi paljon näistä sun viime aikaisista kuvista. Mä olen varsinainen itkupilli, kyyneleet putuaa helposti ja meinasin sanoa, ettei sentään verisiä, mutta kyllä joskus siltä ihan tuntuu. Oikea ystävyys ei voi kuolla, mutta tosiaan, jos ego kasvaa maapallon kokoiseksi, niin silloin ei oo ystäville enää tilaa. Sellaiset ”ystävät” joutaakin putoamaan.

  10. Elegia says:

    Siltä tuntuu, kun saa puukosta selkään. Se on samaan aikaan uskomatonta, samaan aikaan hämmentävää. Syiden etsiminen on inhimillistä, niiden löytäminen voisi auttaa ymmärtämään. Toisaalta joskus missään ei ole mitään järkeä – varsinkaan maapallon kokoisessa egossa.

    Pidän kuvasta, sen symboliikasta.

  11. Liisa says:

    Tuttu tunne ja kaunis kuva. Olen kokenut vastaavaa. On ihmisiä, joiden kanssa ei tahdo henkisesti enää mahtua samaan tilaan. Se on todella hämmentävää ja ahdistavaakin.

  12. Unelma says:

    Monia kuvailemiasi tapahtumia olen itsekin kokenut. Olen pettynyt ja itkenyt. Eteenpäin vaan olen ryöminyt ja saanut uusia ystäviä. Iso hali sinulle.

    Hyvää Pääsiäistä!

    • susupetal says:

      Onneksi löytyy uusia ystäviä, silti tekee kipeää, Unelma.

      Toivotan aurinkoista pääsiäistä sinulle täältä räntäisestä Helsingistä!

  13. aimarii says:

    Kuolleen ystävyyden haudalla olen itkenyt, itken yhä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: