Maria

 

 

Maria on peittänyt harvat, hyvin kammatut hiuksensa parhaimmalla hatullaan. Hän istuu odottamassa minua talon tuulikaapissa. Tiedän hänen olleen siinä kauan kauan, nenänpää punoittaa liukuovista puskevan tuulen takia. Hän hymyilee.

Pyörätuoli on kevyt, Maria ei paina paljon. Häntä olisi helppo työntää jopa hoitokodin puutarhassa, missä polku on rakennettu pienistä, pyöreistä kivistä. Mukulakivet koskevat Marian selkään, häntä ulkoilutetaan asvalttisella parkkipaikalla.

Luuletko, että hän on tänään siellä, Maria kysyy, kun työnnän hänet matalalattiabussiin. Olen niin odottanut häntä. Käännän pyörätuolin, jotta Maria voi nähdä junaovien ulkopuolella vaihtuvat radanvarsimaisemat. Ainahan hän on siellä, vastaan. Häneen voi luottaa.

Maria lähes katoaa hattunsa alle. Hän on aina ollut ujo, niin hän on kertonut minulle. Jos vain olisin uskaltanut, asiat olisivat voineet olla toisin, hän on huokaissut minulle useamman kerran. Olisin voinut olla onnellinen, ei olisi tätä haikeutta.

Pyörätuolin etupyörät ovat liian pienet, raitiovaunukiskojen ylittäminen on työlästä, vaikka Maria on höyhentä kevyempi. Kaipaan käsijarruja tähän tuoliin. Vanhassa oli sellaiset, jarrut antoivat turvaa ja mahdollisuuden pysähtyä silloin kun tarve vaati. Maria ei osaa käyttää etupyörien jarruja, hänen kätensä ovat liian väsyneet.

Hiekka ratisee pyörissä. Maria kääntyy varovasti ja vaivalloisesti katsomaan minua. Pysäytän tuolin, menen Marian viereen. Entä jos hän ei olekaan siellä? Silitän Marian kättä, puristan varovasti hauraita luita. Hymy syttyy hänen silmiinsä. Luulen, että näen jo hänet, kuiskaan, katso.

Runebergin patsaalla on paljon ihmisiä, turisteja, jotka kuvaavat kukkaloistoa patsaan juurella, ikuistavat toisensa Esplanadin kuumassa kesäpäivässä. Maria ei näe heitä, ei välitä heistä. Hän huomaa vain rakkaansa, joka seisoo odottamassa häntä. En ole koskaan nähnyt miestä, mutta Maria on kuvaillut hänet tarkasti, tiedän, minkä näköinen hän on. Hän on ikuisesti nuori ja joka kesäperjantai hän odottaa Mariaa patsaan luona.

Niin kuin kauan sitten.

 

 

 

Advertisements

21 Responses to Maria

  1. Polga says:

    Kaunista……

  2. Kari says:

    Koskettava.

  3. yaelian says:

    Liikuttava tarina.Hyvää Pääsiäistä SusuPetal!
    http://appelsiinipuunalla.blogspot.com/

  4. sirpa says:

    Edelliset kommentoijat puhuivat jo puolestani! Hyvää Pääsiäistä, Susu!

  5. hpy says:

    Mitaan ei tarvitse lisata kommentteihin (eika tarinaan).

    Tavataan joskus Runebergin patsaalla…

  6. arleena says:

    Hän on uskollinen Marialle tai Maria hänelle.
    Hyvää pääsisäistä.

  7. Elegia says:

    Kun vain olisi uskaltanut silloin, kun piti… Haikea. Marialla on kaunis odottava katse, arka mutta toiveikas.

  8. sirokko says:

    Odotuksen jännitys paistaa Marian silmistä. Haikea tarina, kaunis kuitenkin, ihminen näkee mitä haluaa, joskus se on hyvä.

  9. wordsbyirma says:

    Olet kärsivällinen ja lempeä hoitaja. Maria on hauras, ja elää menneessä, unelmassa. Kirjoitit tarinan sydämellä. P.S. Laitan sinulle toisen mustahattuisen naisen kuvan.

  10. Päivitysilmoitus: Portrait/Black hat « WONDERS

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: