Hiljainen kansa

 

 

Aamujunan tunnelma on erilainen. Ei perheitä, ei lasten jalkojen tömistelyä yläpuolella olevasta lastenvaunusta. Ei nuutuneita risteilymatkustajia Ruotsin lautoilta. Rauhallista. Opiskelijat avaavat läppärinsä, sormet tanssivat näppäimistöllä. Salossa naputus vaikenee, kun nopeat sormet jättävät junan.

Junalipussa lukee eko. Toinen luokka on muutettu ekoluokaksi. Entinen businessluokka on ekstra. Pehmeämpiä, vihreämpiä mielikuvia. Muistan vanhat junan vessat. Ne tyhjennettiin painamalla jalalla poljinta, joka nosti metallisen läpän. Niukka vesimäärä yritti puhdistaa vessanpytyn, kiskot kolisivat avautuneessa aukossa. Lapsena katsoin vilistävää maata pelonsekaisella uteliaisuudella. Enää ei junien vessoissa ole mitään kiehtovaa. Eko. Parempi niin.

Kuulutus kertoo Karjaalta Hankoon lähtevästä taajamajunasta. Ennen ne junat olivat lättähattuja, sinisiä vaunuja epämukavine penkkeineen. Lätässä oli yleensä vähän ihmisiä, isä ja äiti istuivat vierekkäin, vastapäisellä penkillä olivat kylmälaukut täynnä äidin tekemiä retkieväitä. Minä istuin toisessa päässä vaunua, kuvittelin, että matkustan yksinäni, että konduktööri ihmettelisi, miten olin niin rohkea vaikka olin niin nuori. Hän ei tiennyt, että matkustin mielikuvissani ympäri maailmaa, enkä sitä hänelle koskaan kertonut. Isä huusi vaunun poikki, että tyttö kuuluu meidän porukkaamme ja tytön lippu on täällä. Suljin silmäni ja jatkoin seikkailujani viidakossa.

Karjaalla juna täyttyy työhön menevistä. He ovat myös hiljaista kansaa. Moni yrittää varastaa muutaman hetken unta ennen määräasemaa. Omat silmänikin sulkeutuvat, vaivun horrokseen, joka tuntuu hyvältä, pehmeältä ympärilläni. Juna on turvallinen paikka, se on ei-kenenkään-maata. Olen kahden pisteen välissä, vapaa vain olemaan. Olen ehkä tulossa jostain, ehkä menossa jonnekin, mutta en ajattele sitä. Parasta on olla tässä ja nyt.

 

 

 

Advertisements

38 Responses to Hiljainen kansa

  1. sirokko says:

    Pehmeän mukavaa tunnelmointia, kuva ja sana ovat niin yksi yhteen. Viime kesänä olin junassa, jossa oli vielä tuo läppävessasysteemi.. Ei-kenekään-maalla -tunne on minulle tuttu lentokentiltä, juuri noin.
    Tässä ja nyt on hyvä, ei enempää pidä kerralla vaatiakaan.

  2. Kari says:

    Lapsuudessa kuljin pohjoiseen päin menevillä junilla, vapaalipulla kun isä oli VR:llä töissä. Aika nuoresta jo yksinkin. Ensin pikajunalla Hämeenlinnaan ja lättähatulla Hämeenlinnasta Iittalaan. Tuli kirjoituksesta muistoja mieleen. Varsinkin tuo horros, nukahtaminen junan penkillä on jäänyt mieleen. Varsinkin paluumatkalla niin tapahtui usein.

    • susupetal says:

      Minullakin oli vapaalippu, ollaan näköjään rautatieläisiä molemmat.
      Junassa on niin turvallista matkustaa, että uni tulee helposti, Kari.

  3. Unelma says:

    Hienosti kuvailit lapsuuden junamatkaa. Juuri noinhan se menikin.

  4. Hieno tarina joka tuo muistoja mieleen…:)
    Voi niitä Lättähatun aikoja, muistan kun odotin Nikkilän asemalla ensimmäisen polkupyöräni tuloa. No ei juna enään Nikkilään kulje, vaan muistot.

  5. Yaelian says:

    Kauniisti kuvailit junamatkaa,melkein tuntui kuin olisin ollut mukana. Kuvakin kuin joskus ennen,hieno.Minun piti ihan mennä VR:n sivuille katsomaan tuota ekoluokkaa, mutta se kai ei tarkoita ekoa vaan economy class.. Lapsena en pahemmin junalla matkustanut,paitsi kerran tai kaksi,aikuisena sitä on sitten tullut käytettyä useamminkin.

  6. Suloista, uinuvaa tunnelmaa on junassasi. Sen myötä ajatukseni kulkeutuivat yöjunaan Hki-Kuopio. Kauan sitten. Vanha heiluva, kolahteleva vaunu. Alapetillä 5v tyttäreni kanssa. Sivuraiteella pysähdyttiin pitkäksi aikaa odottamaan uutta veturia. Junassa on mukava matkustaa. Matka on. Aina ei päämäärä ratkaise.

  7. miiwi says:

    Vanhoissa junissa oli tunnelmaa kuin sinun hienossa kuvassasi. Lättähatussa matka kesti pitkään, kun se pysähtyi lähes joka ’maitolaiturin’ kohdalla. Kaunis tarinassasi toi muistot mieleeni.

  8. harakka says:

    Olipa niin leppoisa tunnelma junassasi, ihan muakin alkoi unettamaan, kun oli niin todentuntuista sun kirjoituksesi,että luulin istuvani junan penkillä katsellen ikkunasta liikkuvia puita ja taloja.

  9. UUna says:

    Junassa on jotain kiehtovaa, siis tällaiselle harvoin junassa matkustavalle. Juuri kuten sanot, ei ole oikeastaan missään, on kaiken välissä, kaikki on mahdollista.

    Sain oman kirjani painoon, nyt ehdin lukea muutakin. Joten gootit tilaukseen. Kerron sitten…
    Kerää voimia rauhassa, ei tarvitse kommentoida 🙂

    • susupetal says:

      Uuna, uusi kirja! Onneksi olkoon. Olen niin pihalla blogimaailmasta, vaan eipähän se ole mitään uutta. Ja onhan tässä aikaa kuulla kuulumisia.

  10. Helmipöllö says:

    Lapsuudesta lättähatulla ajo tuttua touhua. Kuvaamasi tunnelma oli juuri sellainen :).

  11. isopeikko says:

    Peikkokin tykkää junista. Se on ollut sellaisen kyydissäkin ja nähnyt siellä paljon paljon tarinoita.

  12. arleena says:

    Lapsena pääsin harvoin junamatkalle, mutta ne harvat matkat muistan aina. Oli kovin jännittävää istua junassa, jännitin kai myös.

  13. runopasanen says:

    Samannäköisellä kulkuneuvolla aloitin oppikoulun syksyllä -59 (11 vee). Pysäkillä se piti seisauttaa valolaitteella (asemat oli eri juttu, siellä se pysähtyi aina ja siellä oli valot pihassa), esim. tulitikuilla jos ei muuta sattunut olemaan, klo 06.04. Takaisin pääsin n.16.50. Nyt sillä rataosalla kulkee muutama puutavarajuna viikossa. Juuri enempää ihmisiä ei kulje kärrytiellä, joka ylittää radan entisen pysäkin kohdalla. Pysäkistä tietenkään ei ole mitään jäljellä.

    • susupetal says:

      Totta, olen kuullut tuosta valosta, joka sai junat pysähtymään. Pitkät koulupäivät sinulla on ollut, Pasanen.
      Pysäkkejä ja asemia uhkaa nykyään sukupuuttoon kuoleminen.

  14. Lastu says:

    Kiitos kuvauksesta. Juna on mielikkini. Pääsin täysillä tunnelmaan mukaan. – Myös menneet junamatkat nousevat mieleen: matka pikkukaupungista pääkaupunkiin tuntui eksoottisemmalta kuin reissu Kuuhun.

  15. wordsbyirma says:

    Tarina vei mukanaan. Rentouduin lukiessa. En nukahtanut kuitenkaan. Junista on kadonnut se nukuttava kolkutus, ka-klink, ka-klink, ka-. Nyt ne hiippailevat kumitossuissaan. Pienenä, sanon kun toisetkin kerran kertovat, matkustimme junalla usein Imatralta Mummolaan, Länsi Suomeen. Luumäellä eväät oli jo syöty, ja matkaa oli vielä jäljellä 5 1/2 tuntia.

    • susupetal says:

      Pitkä on ollut matka Mummolaasi, Irma. Eivät kaiken maailman eväät olisi riittäneet. Varmaan oli junan vaihtojakin. Ehkä vaihdon aikana sai ostettua asemalaiturilta jotain pientä purtavaa?

  16. hpy says:

    Siita onkin tosiaan kauan kun olen viimeksi junassa matkustanut. Eniten muuten Suomessa, lapsena, vanhempien kanssa, niin kuin tarinassasi. Ihmettelin aina tuota vessajuttua, miten oli mahdollista etta vessasta kaikki vaan suoraan raiteille. Onneksi tuokin asia on muuttumassa ellei muuttunut. Mukava tarina.

  17. kaanon says:

    Elvytit lättähattumuistot. Kiitos. Ei kenenkään maalla on kelpaa olla, ja tässä ja tänään. Ihanaa sinä olet!

  18. Elegia says:

    Upea kuva! Täyteläinen tarina, itse en muista niin pitkälle. En tosin junia lapsena käyttänytkään. Vähän isompana sitten vasta, teininä.

  19. Obeesia says:

    Kuljin koulumatkat junalla. Useimmiten lättähatulla. Tunnelma muistuu mieleen. Silläkään rataosuudella ei enää ole paljoakaan liikennettä; uusi nopeampi oikorata avattiin. Myöhemmät junamatkat kuuluvat intercityaikaan – intercity tuo ja intercity vie, pikkupomon isonpomon luo. Minä olin se pikkupomo.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: