Soila

 

 

Kaikki tiesivät, että Soila asui mumminsa luona. Soila kertoi, että mummi laittoi talon oven lukkoon yöksi. Se tietää, että minä karkaan muuten, Soila sanoi. Karkaan, enkä tule koskaan enää takaisin.

Sitä emme tienneet, missä Soilan äiti tai isä oli. Anneli oli kuiskannut minulle, että sen äiti oli kertonut, ettei Soilalla edes ollut isää, äiti vain, ja sekin oli tullut hulluksi ja vietiin pois. Annelin äiti tiesi kaiken, se kävi monta kertaa päivässä ulkona, vei roskat, tamppasi matot, seisoi parvekkeella ja katsoi, mitä pihalla tapahtui. Annelin äidillä oli aina papiljotit vaaleankeltaisen, ohuen huivin alla. Anneli kertoi, että se otti papiljotit pois päästä ennen saunaa lauantaina ja kiersi paplarit takaisin taas saunan jälkeen.

Soilan äidillä ei ollut papiljotteja, sillä oli luonnonkiharat hiukset ja ne kiharat olivat niin pitkät, että niiden päällä pystyi istumaan. Eikö se satu, Pirjo kysyi, kun istuu hiusten päällä? Soila ravisti päätään, sen hiuksissa ei ollut kiharoita, ei edes lettinauhoja. Mummi kuulema leikkasi Soilan hiukset joka päivä, sillä mummi ei jaksanut lämmittää tarpeeksi vettä pitkien hiusten pesua varten.

Emme aina uskoneet Soilan juttuja, mutta silti halusimme kuulla lisää. Istuimme välitunnilla koulupihan perimmäisessä nurkassa, aidan vieressä. Kiedoimme kädet polvien ympäri, piilotimme päämme hartioiden väliin, eikä meitä voitu nähdä. Opettaja halusi aina, että hyppäisimme narua. Niinä päivinä, jolloin Soila ei tullut kouluun, pyöritimme muovista, punavalkoraidallista hyppistä, jonka Pirjon täti oli lähettänyt Ruotsista. Minulla oli twist-nauha, äiti oli tehnyt sen minulle. Siinä oli pieniä reikiä nappeja varten ja reiät venyivät näkymättömiin, kun hyppäsi nauhan päälle. Opettajasta oli hyvä, kun me hypimme ja saimme punaiset posket.

Soilan posket olivat ruskeat. Minä olen aina ulkona, Soila sanoi, öisinkin, vaikka mummi lukitsee oven. Minä hyppään ikkunasta ulos. Toisesta kerroksesta. Kerran minulta meni jalka poikki, mutta heti seuraavana yönä minä hyppäsin taas. Ja sitten taas seuraavana. Soila heilutti jalkojaan. Soilan jalat olivat ihanat, ne olivat laihat, ja piilotin omat jalkani paremmin mekon alle. Vaikka minun jaloissani ei ollut rupia ja mustelmia ja minulla oli valkoiset polvisukat, Soilan jalat olivat kauniimmat.

Soila tunsi Dannyn ja Kirkan. Ne olivat Soilan isän kavereita ja Soila oli saanut Kirkalta nimmarin. Minä tykkään Kristianista, kuiskasin varovasti, mutta en minä tunne sitä. Pirjo ja Anneli katsoivat minua pelästyneen näköisinä. Koulun piha oli hiljainen, kello oli varmaan jo soinut. Kohta opettaja tulisi ja löytäisi meidät ja me saisimme kaikki jälki-istuntoa, enkäuskaltaisi mennä kotiin.

Lopulta Soila sanoi, että Kristiankin oli ihan hyvä, vaikka ei niin hyvä kuin Kirka ja Danny. Pyyhin märät kädet mekon helmaan.

Soila putosi hevosen selästä vappuna. Katsokaa, Soila sanoi, nosti mekon päänsä yli, kaikki luut ihan rikki. Laita mekko alas, Pirjo sanoi, ennen kuin pojat näkevät. Soila pudotti mekon, sinisenmustat läiskät selässä ja kyljessä menivät piiloon. Minä en ole koskaan ratsastanut, Pirjo huokaisi, mutta minä rakastan hevosia.

Anneli tuli hakemaan minua kevätjuhlaan. Soila on kuollut, Anneli huusi, se otti kaikki sen mummin sydänlääkkeet ja kuoli. Ei ole totta, sinä valehtelet, sanoin ja päästin Annelin kädestä irti. On se totta, äiti kertoi. Se näki Soilan mummin eilen maitokaupassa, Anneli intti. Soila on kuollut. Se tuli yhtä hulluksi kuin sen äiti.

Soila ei ollut kevätjuhlassa. En mennyt istumaan Annelin viereen, se jäi kuiskuttelemaan Pirjon kanssa. Opettaja olisi kyllä kertonut, jos Soila olisi kuollut, mutta opettaja ei sanonut mitään. Se vain jakoi todistukset. Jukka oli paras pojista ja opettaja antoi Jukalle appelsiinin. Minä sain ison postikortin, jossa oli Dannyn kuva. Opettaja ei puhunut mitään Soilasta, toivotti meille hyvää kesää ja onnea oppikoulun pääsykokeisiin. Kävelin kotiin Annelin takana, enkä juossut sen perään, vaikka se aina pysähtyi hyppimään ympyrää yhdellä jalalla. En halunnut jutella Annelin kanssa, enkä ainakaan aikonut kertoa sille, että antaisin Dannyn kuvan Soilalle sitten, kun se taas tulisi hakemaan minua ulos. Toivoin, ettei se ollut karannut liian kauas.

 

 

Mainokset

24 Responses to Soila

  1. polgara says:

    Uijuijui 😦

  2. kimmeli says:

    Hitto, mikä tarina! Meni kyllä taas niin syvälle, että on nielemistä!

  3. Voi jestas sinun kykyäsi saada ihminen ihan hyytelöksi. Tämäkin tarina! Se on luettava uudelleen ja maiskutettava yksityiskohtia. Haettava uusi kupillinen aamukahvia ja …..

  4. Maarit says:

    Koskettava kirjoitus!

  5. Unelma says:

    Saat kertomustesi ihmiset elämään. Nyt on pakko miettiä Soilaa, kuoliko hän sittenkään.

  6. UUna says:

    Jokaisen lapsuuteen on kuulunut joku Soila. Häntä ihailimme ja vähän pelkäsimmekin.
    Hienosti kuljetat tarinaa ja lukija huokailee ja suree mukana.
    Huomasin nyt vasta linkityksesi kirjoitukseeni kirjastasi???? On siellä kysymyskin 🙂

  7. Yaelian says:

    Oi mikä tarina….Kuolikohan Soila vai ei,se jäi hieman mietityttämään. Kirjoitat niin elävästi!

  8. Sulla on taito ja lahja luoda erilaisia tarinoita jotka koskettavat 🙂

  9. Elegia says:

    Ennen kuin luin, tuijotin pitkään tuota kuvaa. Kiehtova, jotenkin väreiltään sellainen ”vanha”. Niin kuin vanhat valokuvatm mieletön tunnelma.

    Tarina piti lukea kaksi kertaa ja se jäi elämään omaa elämäänsä päähäni.

  10. isopeikko says:

    Erinomainen tarina, kerronta elää. Kaikki on totta.

  11. sirokko says:

    Sinä kyllä osaat tiivistämisen jalon taidon, ei sanaakaan liiikaa, ei selityksiä, muutama lause ja rivien välit, ja kaikki on siinä, lukija elää mukana. Koskettavaa, hienoa.

  12. Lastu says:

    Niin, kunpa Soila ei olisi karannut liian kauas.
    Miten tulla ihmiseksi ihmisille, mietin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: