Ennen kuin

 

 

Kangas on suuri, se on lojunut kirjahyllyä vasten jo viikkoja. Värit kiehtovat luonnossa, eivät siveltimessä. Tiedän, mitä haluan maalata, en vain uskalla ryhtyä tekemään kuvaa ystävästä, joka odottaa viimeistä päivää tulevaksi. Jokainen uusi päivä on voitto, jokainen viikko riemua, jokainen kuukausi ihme.

Minun on pakko saada kuva valmiiksi ennen kuin.

Turkoosia, violettia, mustaa, valkoista. Tiedän jo värit, tiedän sommittelun. Sitä en vaan tiedä, koska ja ehdinkö. Kesä on liian kiihkeä, se imee minusta energiaa. Haljun kevään jälkeen kehoni on nälkäinen, ahmin värejä, voikukan keltaisuus, syreenien syvä liila, lupiinin nuppujen pehmeä vaaleanpuna. Nokkosten takana kätkössä kielo, tuoksu paljastaa piilopaikan. En saa kyllikseni väreistä, mutta niiden elinvoima on myös liikaa. lamaudun kauneudesta. Unissani vihreä kietoo minut syliinsä.

Revin sanomalehtiä, raatelen sanoja, lauseita, painomustetta, valmistelen kankaan pohjustusta. Ehkä tartun tänään turkoosiin. Tummaan, syvään turkoosiin niin kuin tatuoinnit hänen käsivarsissaan. Siirrän kankaalle hänet, joka löysi elämän ihmeen kaikkien näiden vuosien jälkeen. Elämän, sen maalaan kankaalle. Kuolema saa vielä odottaa. Sillä on kaikki aika maailmassa.

 

 

 

Mainokset

19 Responses to Ennen kuin

  1. Liplastus says:

    Raskaat surulliset tunteet vie voiman, kyvyn toimia.

    Niinhän se välillä on aikomusta, pitäisi…pitäisi, mutta ei vaan saa toimesta kiinni. Etukäteen kun ei liikaa suunnittele, vaan spontaanisti tarttuu tekemiseeen, niin mielekkäimmin jälkeä syntyy.
    Kesän värit huumaa.
    Turkoosi vie hetkessä meren äärelle.

    Pohdiskelemaan herättävä on postauksesi.

    ps. onnistuukohan nyt kommentti, eilen ei värikollaasisi kommentointi onnistunut. Aika usein WP blogeissa on, ettei kommentini onnistu.

    • susupetal says:

      Liplatus, kommenttisi ovat kyllä tulleet perille, menevät vaan välillä tuonne roskaposteihin, josta pelastan kyllä ne.

      Spontaani tekeminen, niin minäkin teen, mutta huomaan kyllä pyöritteleväni aihetta päässäni ihan alitajuisesti.

  2. miiwi says:

    Kankaalle maalattu elämä ei koskaan lopu, se on läsnä silloinkin kun ystävä on poissa.

  3. Mymskä says:

    Värin nälkää täälläkin (tulipa ää-voittoinen lause, ää-ää, vää-ä). Kuvasi ruokkii sitä.

  4. UUna says:

    Maalauksesi imee luokseen. Siinä on jotain erityisen elinvoimaista. Turkoosia kehystävä purppuravioletti ja balettiveitsen jäljet tekevät työstä kiehtovan. Sinä voitit ja tartuit siihen!

  5. ”Jokainen uusi päivä on voitto, jokainen viikko riemua, jokainen kuukausi ihme” juuri noin pitäisi elää, jotta voisi sanoa eläneensä sitten kun ei enää ole. Tuo ajatuksesi, jota lainasin, on liistattu työhösi, voimalla, tunteella, melkein raivolla.
    En voi erottaa tekstiäsi maalauksestasi. Ne ovat yhtä. Yksi ja sama. Täynnä tunnetta. Yhdessä.

  6. Unelma says:

    Siellä on kypsymässä hieno tarina. Tartu vaan hetkeen.

  7. arleena says:

    Kuolema saa vielä odottaa. Sillä on kaikki aika maailmassa.
    Nämä lauseet iskostuivat minuun, niin totta se onkin.
    Kuoleman jälkeen ei enää kuolemaa. Vain tässä maailmassa.

  8. kaanon says:

    Käytät sanoja samoin kuin värejä, puhuttelevasti, tiedostavasti ja kutsuen tuntemaan.

  9. Päivitysilmoitus: Ihana päivä « SusuPetal

  10. wordsbyirma says:

    Vahvat upeat värit. Turkoosi aivan vetää puoleensa. Ajatuksesi uppoavat tauluun, syntyy tarina tai muisto. En tiedä mitä näet, mutta kuva voisi olla valmis näinkin. ”There is a season turn, turn…”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: