Aurinko on vahvempi

Aurinko on ystäväni. Se kehottaa minua menemään, noh, liikkeelle siitä, en minä kauan pyydä. Menen ja askeleeni on kevyt, tästä on tulossa jälleen ihana päivä, mikään ei voi estää sitä. Olen elossa, kuuletteko, minä elän!

Tapaan ystävän kivisten talojen varjossa. Hänen halauksena on yhtä lämmin kuin hän itse. Uppoudumme toistemme silmiin, tunnemme, tiedämme toisemme. Jotkut ihmiset vaan ovat sellaisia. Samanlaisia.

Olen järjestänyt ystävälleni yllätyksiä, olen voimissani, jaksan, teen. Olen hetken se, joka olin kauan sitten. Pöytäämme ilmestyy yllätyksistä ensimmäinen, kohtaaminen täynnä hymyä, halaus, turvallinen tuttuus. Seuraamme auringon kulkua, etsimme säteiden ensimmäiset kohteet. Kylmä, joka on hiipinyt ranteita pitkin käsivarsiini, sulaa. Yllätys, se toinen, tuo hiuksissaan vilvoittavan tuulen. Kielet sorisevat, olemme yhtä. Olemme iloa, itkua, olemme me.

Helsingin kesäkuu nauraa raitiovaunun penkeillä, kutsuu jatkamaan päivää, joka ei lopu. Ihmisten tungos työntää meidät suojaisten seinien sisäpuolelle. Viileys, hämäryys, tervehdin teitä. Suljen syliini ystävän, joka odottaa meitä. Sanamme kajahtavat kivisten muurien alla, suolaiset pisarat ihollani kuivuvat. Tummien ikkunoiden takana paljassääriset ihmiset kulkevat, vesipullot käsissään, aurinkolasit silmien suojana. Ruskettuneet käsivarret nousevat tervehdykseen. Näen kuvani tummuudessa kuin peilissä, käännän katseeni pois.

Auringon edetessä hidasta kulkuaan seuraamme liittyy neljäs, ennestään tuntematon, mutta jälleen kerran niin tuttu. Huomaamme nälän hyökänneen kimppuumme, elimistömme vaatii suolaa, rasvaa, voimaa. Dippaan juustotikkua chiliin, tunnen maun huulillani. Syön, syön, mutta mikään ruoka ei työnnä sivuun ahdistusta, joka alkaa täyttää sisimpääni. Käyn ulkona, katson ihmisiä, jotka nauravat terassin pöydissä. Pelottaa. Tiedän, etten ole kuin he. En jaksa, en vaikka haluaisinkin. He katsovat minua, he näkevät, että olen hymyni alla tyhjää täynnä, en mitään. Maksan laskun, hyvästelen ystäväni. Hävettää. En haluaisi olla minä.

Sydämen syke nousee, kun kävelen kotiin. Kävelytien varrella on nokkosia, valkoiset kukinnot ovat puhjenneet. Jos kuolen tähän, haudallani on kukkia. Itkettää. Yritän muistaa, että kaksi vuotta sitten en edes huomannut kesää, en nähnyt nokkosten kukkia. Yritän muistaa, että kolme vuotta sitten en edes huomannut kesän aurinkoa.

Yritän, yritän. Tiedän, että voin paremmin nyt. Silti. Haluaisin jaksaa niin paljon enemmän. Olla läsnä pidemmän aikaa ystävilleni, jotka ovat minulle tärkeitä. Haluaisin.

Ehkä jonain päivänä jaksan.

 

 

 

Advertisements

36 Responses to Aurinko on vahvempi

  1. Unelma says:

    Kyllä jonakin päivänä olet vahvempi. 🙂

  2. Yaelian says:

    Sinulla oli paljon mukavia tapaamisia.Yhden heistä olen minäkin tavannut 🙂
    Tsemppiä sinulle SusuPetal,parempaan päin olet menossa,vaikkakin hitaasti.,

  3. Vihdoinkin tapasimme! Sinä olet lämmin aurinko, ihminen. Jaksoit järjestää yllätyksen. Toisenkin. Tapasin lisää ystäviä.
    Aurinko löysi luoksemme ja iloitsi kanssamme.

    Tämä oli ihana päivä. Kuin satua. Mutta käsinkosketeltavan totta. Kiitos.

  4. arleena says:

    Tapaamisille ajan pituus ei ole tärkein vaan tunnelma. Jokainen hetki on tärkeä.
    Voimia sinulle.

  5. sirokko says:

    Olet tavannut ihania blogiystäviä ja lämpö huokuu sanoistasi. Pienikin hetki voi olla suuri.

  6. Maarit says:

    Ihanaa, auringon ja ystävien voimasta, sinä elät ;DDDD

  7. -kummitus- says:

    Hyvä, että hetken edes! Koska oli mukava tavata! Hali!

  8. Mymskä says:

    Jokainen minuutti, jonka jaksoit, oli kultaakin kalliimpi. Ja sinähän jaksoit, olit siinä. Kiitos halauksista, niillä on voimaannuttava vaikutus, sillä lämmöllä.

  9. Elegia says:

    Yhdyn Mymskään, jokainen minuutti oli arvokas! On hyvä tietää rajansa ja mennä niiden mukaan. Joskus jaksaa enemmän, joskus vähemmän. Ja joskus ei ollenkaan – mutta onneksi eilen jaksoit ❤

  10. isopeikko says:

    Silti on mukavaa kohdata. Vaikka vain ihan piänesti.

  11. Celia says:

    Olipa hienoa lukea tapaamisestanne. Jaksoit paljon, kun jaksoit järjestää hienon yllätyksen ystävillesi. :)Voimia.

  12. vilukissi says:

    Elämä koostuu pienistä hetkistä, elämää voi elää pieni pala kerrallaan, omia voimia käyttäen ja niitä kuulemalla. Ei tarvitse yrittää mitään, olla vaan oma itsensä, vaikka sitten ihan hiljaa. Lähetän sulle isoja halauksia, istahda ottamaan vastaan!

  13. Kari says:

    Teillä oli hyvä päivä. 🙂

  14. Hyvät ystävät ovat sellaisia ei tarvi sanoa mitään, kun ne snaijaa mistä on kyse. Aurinkoista kesäpäivää 🙂

  15. mm says:

    Ystävyys on ajatonta. Joskus se on vain hipaisu, joskus katse, joskus näppäimistön painallus. Sen tuntee, kun on sen kerran kokenut.
    Olet monesti hipaissut…koskemattakin.

  16. wordsbyirma says:

    Mahtava päivä! Paljon kaikkea, runsaasti, runsaasti. Liikaa? Olit saanut kokoon erinomaisen ystävänpäivän. Se voi viedä mehut, vaikkei arvaisi. Annoit paljon, lepotauko olisi paikallaan. Kiitos kaikesta tästä, ja tulevasta ❤

  17. Mk says:

    Eihän askeleen pituudella tai jaksamisen määrällä ole niin väliä, tärkeämpäähän on suunta johon ne kuljettavat.
    Ilo ja onnkin koostuvat pienistä pisaroista, ja tärkeä on niistäkin jokainen.

    Aurinkoista alkuviikkoa!

  18. Ari says:

    Hienosti tunnelmoitu, kerrottu, tapaamiset ovat hyvästä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: