Tänään en kerro syreenirakastajasta

 

Sisälleni kertyy tarinoita. Syreenirakastaja odottaa ikkunan takana, minun tarvitsee vain avata ikkuna. Tänään en sitä tee, vaikka syreenin tuoksu viekoitteleekin minua. Tuoksut viettelevät, niin tekevät myös oregano ja ruusu, tuoksut saippuassani, huumaava yhdistelmä.

Kirpputorilla on oma tuoksunsa, hapan, hieman ummehtunut, kutkuttava. Sormeni sivelevät kankaita, tämäkin leninki on ollut jonkun yllä, jonkun, jota en ole koskaan nähnyt, jonkun, jonka elämän voin tuntea tuoksuna sieraimissani. Leningin ruusut ovat valkoiset, juhannusruusuja.

Mies tulee rekkien takaa luokseni, pyytää minua kertomaan mielipiteensä puvun takista, jonka ehkä ostaa. Takki on harmaa, samoin miehen housut, mutta eri sävyä. Takissa on enemmän ruskeaa, sävyt sopivat kuitenkin yhteen. Takki maksaa viisitoista euroa, mies haluaa tietää, onko se kallis. Ei, vastaan hänelle, jos sinulla on rahat ja tarvitset takin, takki ei ole kallis. Miehen silmät miettivät. Nyökkään hyväksyvästi, teen lähtöä. Minulla ei ole rahaa, haluan vain löytää tarinoita vaatteiden seasta.

Onko sinulla lomaa, mies kysyy, nyt on aamupäivä, olet täällä. Miehen ääni on pyytävä, käännyn takaisin. Minulla on aina lomaa, kerron hänelle, olen eläkkeellä. Mies nauraa, pudistaa päätään. Ei, et sinä voi olla eläkkeellä, olet niin nuoren näköinen. Näytät, ettet ole vielä kuuttakymmentäkään. Viisikymmentäkuusi-viisikymmentäseitsemän?

Olen viidenkymmenenkolmen. Miehen kohtelias hymy katoaa hetkeksi, kiusaannus hiipii punana hänen kasvoilleen. Olen liian rehellinen, en osaa tällaista, sanon miehelle. Tarkoitukseni ei ollut nolostuttaa sinua. Anteeksi. Takki sopii sinulle, osta se. Näytät siinä komealta.

Ulkona hengitän torilla myytävien mansikoiden tuoksua. 

 

 

 

Mainokset

39 Responses to Tänään en kerro syreenirakastajasta

  1. Elegia says:

    Tuoksuissa asuu muistoja. Kauniisti kirjoitettu tuokio.

  2. miten vanha mies itse….

  3. kimmeli says:

    Minäkin elän tuoksuista! Niistä tulee aina tarinoita, muistoja ja tunteita… Kun menen rappuja alas, viimeisen kerroksen kohdalla on huumaava tuoksu, en tiedä mikä se on, mutta minun täytyy hiljentää vauhtiani…

  4. Kivasti kirjoitettu teksti. Minulle tulee joistakin tuoksuista muistoja mieleen. Ihan kaamean vahvoja. Hyviä ja huonoja. Kirpparilla vaatteet tuoksuvat nenääni aina samalta. En osaisi erottaa niistä toisten elämää, vaan ajan pelkästään.

    • susupetal says:

      Pisara, minullakin on ikäviä tuoksumuistoja, mutta onneksi hyviä enemmän.
      Kirppareiden vaatteissa tuoksuu todellakin aika ja ajassa on tuhatmäärin tarinoita.

  5. Amalia says:

    Tuoksuissa on tosiaan paljon muistoja. Minulla yhden tädin puuterirasia tuoksui ihnalle. Muistan sen rasian ja paikan, missä sitä tuoksuttelin ja lapsuuden. Siitä on sentää jo melkein satavuotta 🙂

  6. kaanon says:

    Hienosti kirjoitat!
    On jännä juttu miten tuoksut kuljettavat ihmismuistia. Vievät paikasta ja tunnelmasta toiseen.
    Iän määrittämiseen jonkun arvuutellessa en enää ryhdy, on niin paljon hutivastauksia.

    • susupetal says:

      Ei ihme, että vahustyössä käytetään tuoksuja, etenkin ahdistuneet ja levottomat Altzheimer-potilaat saavat rauhaa ja turvaa tutuista tuoksuista.

  7. Kari says:

    Tuollaista virhettä ei tee kuin kirjallisuuuden mies, ainakaan selvinpäin. Olisi nyt edes sanonut, ettei 18-vuotias voi olla vielä eläkkeellä 🙂

  8. arleena says:

    Tuoksut jäävät muistoiksi. Katkelmiksi tapahtunutta.

  9. Yaelian says:

    Minulla on paljon tuoksumuistoja:tietyt tuoksut tuovat tiettyjä paikkoja mieleen ja joskus kaipaan tiettyjen tuoksujen paikkoja. Hieno tarina!

  10. Itselläni on tuoksumuisti. Herkästi tuoksut tuovat elettyjä mielikuvia eteeni.

    Hieno tarina ja hyvät tuoksut.

  11. Unelma says:

    Tämä tarina on niin viehättävä, aito ja tosi.
    Minäkin muistan vielä tuoksun mammani tuvan edustalta, kun apilan kukat kukkivat.

  12. Helmipöllö says:

    Lämmin tarina…lämmin ihminen.

  13. Mk says:

    Minkähän takia tuoksumuistot ovat niin usein jotenkin haikeita?
    Vanha perunakellari, heinävintti, isän tyyny – ne eivät edes enää tuoksu samoilta kuin ennen.

    Minäkin tykkäsin kovasti tarinasi tunnelmasta.

  14. wordsbyirma says:

    ”…minun tarvitsee vain avata ikkuna…” Näinhän se on. Uusia tuttavuuksia ja ystävyyksiä syntyy vähän väliä. Tai no, ei aina niin usein, mutta kuitenkin, tarvitsee vain avata ikkuna. Koska on oikea aika, sen tietää. Syreenien aika on herkempää aikaa, tuoksu voi huumata. Lempeä tarina tapaamisesta. P.S. Miehen arvailu naisen iästä ei ole koskaan kohdallaan 🙂

  15. sirokko says:

    Tarinoiden etsiminen on kivaa puuhaa, ei kiirettä mihinkään, kävellä, katsella, haistella, hypistellä, ja joskus niitä poukkoaa ihan elävinäkin eteen kertomaan omiaan.
    Mies oli kai läpeensä rehellinen hänkin, kertoi suoraan mitä omasta näkökulmastaan näki 🙂 Mitä nuoremmalta menisi ikäänsä arvuuttaan, sitä enemmän lisättäisiin vuosia.

  16. Tee Mäkinen says:

    Minäkin tykkään olla naineni. Tytöttely ei enää oikein kolahda.

  17. Tee Mäkinen says:

    Ihanaa kesää sulle Susupetal ❤
    -Tiuli-

  18. Holle says:

    Hieno Tarina.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: