Mankeli

 

Pesutuvassa on aina vapaita vuoroja. Kukaan ei liota mattoja sementtialtaissa, ei pyöritä pyykkiä koneissa. Kaikilla on omat pesukoneet ahdettuna pieniin kylpyhuoneisiin, siihen ainoaan nurkkaan, joka on vapaa. Tilan täyttäminen luo kai turvallisuutta.

Avaan mankelihuoneen oven. Puhtaitten, lanattujen lakanoiden tuoksu ei tulvahda sieraimiini. Huone tuoksuu pölyltä, menneeltä. Auringon valossakin huone on hämärä.

Puiset rullat ovat juuttuneet paikoilleen. Naapurin Merjan käsi ei enää rusentuisi, ei kenenkään käsi. Kosketan puisia muistoja, metalliosat tuntuvat lämpimiltä ihollani. Ehkä muistot lämmittävät. Niin sen täytyy olla. Olen siis vanha. Ajatus rauhoittaa minua. On hyvä olla tämän ikäinen, näiden muistojen kanssa. Pakko ja suorittaminen ovat historiaa.

Niin kuin tämä mankelikin.

 

 

Mainokset

22 Responses to Mankeli

  1. deme says:

    Hirmuisia ja peljättäviä ovat nuo entisaikain insinöörien luomukset. Kyllä on vaan turvallisempaa nukkua ryppyisissä lakanoissa.

  2. kimmeli says:

    Tollasta kävin tapaamassa joku aika sitten, ihan vaan verestääkeni muistoja. Opin käyttämään tuollaista 10-vuotiaana, vaikka pelkäsin sitä ihan kamalasti!
    Nyt se kyseinen mankeli on täysin käyttämättömänä, koska kukaan ei osaa sitä käyttää!

  3. Oi minä muistan lapsuudestani tuon rytisevän, kolkkauttelevan hirviön!! Nuo mankelitukit. Kyllä pelkäsin niitä. Eipä tämänpäivän huono puuvillalaatu tuota ryskytystä kestäisikään, joten lepää rauhassa vanha jyrä:)
    Itse käyn talon pesutuvassa. Omani heivasin tilanpuutteen vuoksi jo kauan sitten. En mankeloi.:))

    • susupetal says:

      Nuo tukit todellakin mursivat kaverini käden, hui!
      Joo, tiheää ja tiukkaa pitää puuvillakankaan olla, jotta pysyy ehjänä tuossa louskutuksessa.

  4. Yaelian says:

    Hurja tuollainen vanha mankeli! Entisessä kotialossani Helsingissä oli paljon inhimillisempi mankeli….

  5. arleena says:

    Meillä oli käsin veivattava mankeli. Miten tylsää oli joutua mankelin veivaajaksi. Mankelilla oli käyttöä viikottain, muut kyläläiset tulivat pyykkikoriensa kanssa meille makeloimaan.
    Kuvasi herättivät muistot eloon. Nyt ovat nuo mankelit jo historiaa.

    • susupetal says:

      Arleena, teillä on ollut siis vilskettä mankelipäivinä. Muskelit kasvavat ja allit katoavat käsimankelia veivattaessa -pitäisköhän hankkia 😀

  6. wordsbyirma says:

    Otin muistoksi äidiltäni neljä pitsilakanaa. En raaski käyttää, koska en voi mankeloida uudelleen. Koneet olivat tosi pelottavia pienenä. Maalla se oli vintillä, missä oli kuumaa ja isot kivet olivat painoina, mutta jotenkin ei niin pelottava, kun Mummo oli mukana. Kerrostalossa taas, aivan kauheita! Paitsi ne sementtialtaat, niissä isä antoi uida, kun ei ollut pyykkivuoroja. (Talkkari näet.)
    jJohtava ajatus: Pakko ja suorittaminen ovat historiaa. Hurraa!

  7. sirokko says:

    Herranen aika mikä pelottava kapistus, en ole tuollaista ennen nähnytkään. Jäisi kyllä lakanat mankeloimatta meikäläiseltä. Onneksi täällä ei mankeleita edes tunneta, säästyy jopa huonolta omaltatunnolta.

    • susupetal says:

      Sirokko, ennen sanottiin, en tiedä, onko totta, että lakanat piti mankeloida, koska mankelointi hidasti lakanoiden likaantumista, pidenski pesuväliä. Hmm, uskoisikohan tuota, en tiedä. Luulen, että rypyttömyys ja tiukat taitokset olivat ennemminkin kunnia-asia.

  8. eljasverve says:

    Jos tässä elämässä tai tässä blogissa mikään pitää paikkansa, olemme näköjään (lähes) samanikäisiä ja eläkkeellä. Asuin ennen kaupungin keskustassa ja talon kellarissa oli samanlainen mankeli, säilytin mankelihuoneessa polkupyörääni, mikä pian kiellettiin, vaikkei mankelia kukaan käyttänyt….

  9. miiwi says:

    Mankeliksi tunnistin, vaikka koskaan en ole nähnyt. Tuolla saisi pellavaisen pöytäliinankin sieläksi. En kylläkään uskaltasi käyttää. Taidan siis kuitenkin viedä pesulaan:)

  10. Unelma says:

    Viisikymmenluvulla tuollaista käytin äidin apuna. Tuli todella sileää pyykkiä. Lakanat säilyivät pitempään sängyssä siisteinä kun olivat hyvin mankeloidut.

  11. Kari says:

    Minäkin olen pikkupoikana ollut ”apuna” pyykkituvalla 🙂 Puhtaan pyykin tuoksu on jäänyt mieleen. Ja muistelen, että lakanoita jopa keitettiin?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: