Neljäkymmentäyksi hammasharjaa

 

Siiri-täti oli tarkka kaikesta, mutta erityisen tarkka hän oli siitä, että hampaiden hygieniasta ei tingitty. Hampaat piti pestä aamuin illoin, eikä riittänyt, että puunasi joka purupinnan ja kolon. Hampaiden välit tikutettiin myös kunnolla.

Hampaat. Ne Elina muisti lapsuuden kesistä. Muiden ihmisten muistoissa lapsuuden kesät olivat aurinkoa, lämpöä ja uimista. Siiri-tädin luona pestiin hampaita. Serkut, kaikki kahdeksan, seisoivat letkana, joka ulottui kylpyhuoneesta eteisen peilin luokse. Siiri-täti löi tahtia, harjat viuhtoivat. Oikea-vasen, vasen-oikea, ylös-alas, alas-ylös. Jonossa lavuaarin luo, purskutus, huuhtelu, sylkäisy. Ja alusta.

Elina liu’utti kielellään yläetuhampaiden sisäpintaa. Vastapaikattu hampaan väli tuntui vielä rosoiselta. Linja-auto pysähtyi, oli pakko lähteä pois. Määränpää, bussi ei jatkanut tästä eteenpäin, oltiin maailman loppulaitamilla.

Siiri-tädin kesäjuhlat olivat aina heinäkuussa, keskellä parasta loma-aikaa. Elina oli onnistunut välttelemään juhlia monta vuotta varaamalla matkan mahdollisimman kauas juhlien ajaksi. Hän oli maannut Sri Lankan rannoilla imeskellen pillin läpi makeita hedelmäjuomia, syönyt auringossa sulavaa jäätelöä Kuuban vanhalle nahalle tuoksuvissa takseissa, repinyt hampaillaan tahmeaa fudgea Manhattanilla, huuhdellut suunsa kirsikkalimonadilla.

Lomautus oli kestänyt jo keväästä lähtien, tänä kesänä ei ollut mahdollista paeta. Äiti oli ilmoittanut Siiri-tädille hyvissä ajoin, että Elinakin pääsee vihdoin juhliin, kun ei satu työmatkaa samalle viikolle.

Tie bussipysäkiltä Siiri-tädin talolle oli lyhyempi kuin Elina muisti. Hän kuuli jo hiekkatielle asti tätiensä, setiensä, enojensa, serkkujensa, heidän puolisoittensa ja lastensa äänet. Vuosi vuodelta ihmiset lisääntyivät ja juhlissa oli enemmän ja enemmän valkoisia hampaita.

Halailu ei kuulunut Siiri-tädin tapoihin. Elina sai käteensä keltaisen muovimukin. Hän kaivoi repusta hammasharjansa, iski sen mukiin ja vei kylpyhuoneeseen odottamaan iltaa. Muut eivät olleet vielä tuoneet harjojaan pitkälle sivupöydälle, heillä oli menossa kuulumisten vaihtelu puutarhassa. Kylpyhuoneen avoimesta ikkunasta kuului, että Jussi-serkun tytär oli pyrkinyt ja päässyt hammaslääketieteelliseen, ihan niin kuin isoveljensä ja isänsä. Jussi-serkun nauru sattui korviin.

Hammaslääkäreitä, hammashoitajia, hammaskirurgeja, suuhygienisteja, hammasharjojen tuotesuunnittelijoita ja -insinöörejä. Elinaa puistatti. Hänellä ei ollut mitään yhteistä serkkujensa kanssa. Hänellä oli yksi juurihoidettu takahammas, hammaskiveä, väärä ammatti, eikä edes töitä tällä hetkellä.

Elina lähti ensimmäisenä nukkumaan. Juhlat olivat vielä hyvässä vauhdissa, mutta hän vetosi työväsymykseen ja vetäytyi kylpyhuoneeseen. Ensimmäisenä nukkumaan, ensimmäisenä ulos aamulla. Se oli suunnitelma, mutta kun Elina katsoi kylpyhuoneen sivupöytää, hän tajusi miten tärkeää elämässä oli olla varasuunnitelma. Pöydällä oli laskujen mukaan neljäkymmentäyksi keltaista muovimukia, kaikissa hammasharja. Sinisiä, punaisia, keltaisia, mintun vihreitä ja turkooseja, harjakset samaan suuntaan käännettyinä. Kokonainen armeija, eikä Elina erottanut omaa tuliasettaan. Hän ei muistanut, minkä värinen hänen hammasharjansa oli, miten kulunut tai uusi se oli, minkä merkkisen harjan hän oli napannut Prisman hyllyltä. Kaikki harjat näyttivät samanlaisilta, yhteenkään ei muodostunut tunnesidettä, vaikka Elina tarkasti ne huolellisesti.

Elina tiesi, että serkut ja heidän jälkeläisensä tunnistaisivat omat harjansa ja huomaisivat heti, jos heidän harjansa olisi märkä. Erehdykseen ei ollut varaa. Ei myöskään ollut mahdollisuutta jättää hampaita harjaamatta, sillä Siiri-tädillä oli aina ollut tapana tarkastaa harjojen kosteus sen varalta, että joku lipeäisi ja suistuisi huonoille teille. Elinalla ei ollut mitään syytä uskoa, että Siiri-täti olisi muuttunut siinä suhteessa. Täti tietäisi saman tien, että Elina oli mennyt nukkumaan ilman hampaiden puhdistamista ja täti pitäisi huolen siitä, että puutarhassa juhlivan suvun tunnelma muuttuisi apeaksi ja hyvin, hyvin pettyneeksi.

Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin palata juhliin, valvoa aamuun asti ja mennä viimeisenä kylpyhuoneeseen, löytää se ainoa kuiva hammasharja kaikkien harjojen joukosta, ja lähteä ensimmäisellä linja-autolla kotiin.

Silmän takana tuntui tykytystä, stressi ja valvominen tiesi migreeniä, mutta tällä kertaa se olisi tuskan arvoista.