Lannistumaton

 

 

Minulla on pieni matkakassi, en laita sitä linja-auton ruumaan. Vakiovuoro Turusta Korppooseen, vain muutama matkustaja. Kaupunki on juuri herännyt, muutama pyöräilijä näkyy Aurajoen rannoilla, turistit ovat vielä hotelleissaan aamiaisella.

Bussin keskivaiheilla nuori nainen selostaa kännykkäänsä, miten hän ei ole koskaan aikaisemmin ollut saaristossa. Hän odottaa lomaa, melontaa, patikointia, ystävien tapaamista. En ymmärrä, miksi hänen pitää huutaa puhelimeen.

Kaarinassa linja-autoon tulee lisää ihmisiä. Perheenisä, joka tulee olemaan puhelimessa koko matkan ajan. On maanantai, ehkä hänen ensimmäinen lomapäivänsä, ja hän tuntuu olevan korvaamaton työpaikallaan. Hänen puhelimensa soi aina puhelun loputtua, hän selittää IT-alan asioita. Ehkä hän on etätyötä tekevä atk-tuki. Kuvittelen hänen vaimonsa ilmeen, en jaksa katsoa. Lapset ovat pieniä, heidän ääniään en kuule.

Paraisten teiden varsilla on pyöreistä kalkkikivistä tehtyjä pieniä pyramideja. Ne näyttävät oudoilta, eivät sovi punamaalilla maalattujen talojen sävyyn. Kivet hohtavat liikaa. Nuori nainen nauraa puhelimeen, hän ei huomaa miten ylitämme pitkän sillan, ajamme lautalle. Ainakaan hän ei kerro siitä puhekumppanilleen.

Olen lapsuuteni maisemissa. Parainen, Nauvo, Korppoo. Tunnen nämä maisemat, tiedän tervakukat, päivänkakkarat, meren suolan. Muistot ovat kadonneet, olen ollut liian pieni viettäessäni kesiäni näillä saarilla. Kuitenkin tiedän, että olen ollut täällä, se tunne on vahva, se on pysyvää.

Lautalla Korppoosta Houtskariin nousen linja-autosta. Korvani kaipaavat rauhaa. Lossin moottoreiden pauhu ei häiritse minua, koneen ääni on tasainen, toisin kuin ihmisten jatkuva puhe. Muiden ihmisten alituinen tarve olla yhteydessä toisiin ihmisiin on outoa. Kolmen tunnin linja-automatka hiljaisuudessa on liikaa näille ihmisille.

Toiset ihmiset ovat liikaa minulle. Ehkä niin. Merituuli ei kysy, ei vastaa. Se vain heittää hiuksiani taivasta kohti, nostattaa suolaisia pisaroita suupieleen. Aurinko on voimakas, se peittoaa tuulen, lautta liukuu rantaan, tyven saa ihon kihelmöimään kuumuudesta.

Viimeiset kilometrit uuvuttavat kanssamatkustajat. Muutamien hetkien ajan linja-autossa on hiljaista. Tie kapenee, männyt muuttuvat sitkeämmän näköisiksi. Ainoastaan lannistumattomat selviävät näillä saarilla talven yli. Ehkä siksi asun kaupungissa.

Jään pois kylän keskustassa. Kassini on kevyt, mieleni myös. Luonnon äänet hyväilevät korvia. Hyttysten ininä puuttuu. Tiira laulaa, joutsenten siipien räpytys, niiden laskeutuessa lähelle rantakaislikkoa, huumaa. Laiska aalto kurottaa kohti kalliota. Vaikka en muista, niin tiedän, tämä on osa minua, historiaani. Olla täällä.

Ehkä olla myös joskus, jonain päivänä, sisukas. 

 

 

 

Mainokset

20 Responses to Lannistumaton

  1. wordsbyirma says:

    Ihana! Ihana tunne! Ja ditto niistä puhelimista ja ihmisten turhasta puheensorinasta. Tänne se ei kuulu, saaristoon. Anna merituulen hyväillä!

  2. Usva says:

    Minäkään en ymmärrä ihmisten tarvetta puhua koko ajan, enkä sitäkään että pitää olla tiiviisti yhdessä, ryhmänä tehdä koko ajan. Tulee mieleen luontofilmien kalaparvet, jotka uivat ympyrää täysin yhteen liimautuneena.
    Nauti sinä merituulesta ja luonnosta yksin, ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Hienoa että olet päässyt merelle vapauteen.

  3. Nin on hyvä. Hyvä on juuri niin kun” laiska aalto kurottaa kohti kalliota”. Luonnon äänet. Ne eivät häiritse, eivät pullikoi, eivät räpätä.
    Ihana tekstisi vei minut lapsuuteni Kaunissaareen, sileille rantakallioille kuulemaan tiirojen kirskuntaa.
    Juuri niin on hyvä. Jos osaisin lentää, menisin sinne juuri nyt.

  4. polgara says:

    Kun itsekin on siellä päin nuoruudessaan häsläillyt, kuvaus oli kohdallaan – kaunista. Tosin silloin EI ollut känniköitä… 😉

  5. Yaelian says:

    Luonnon helmassa on hyvä olla,ja antaa merituulen hyväillä hiuksia.Nuo tarinasi alueet ovat tosi kauniita,olen niissä ollut ja tarinasi oli taas hyvä,.Ihan kamalaa kun kaikilla on vain puhelimet edessään koko ajan,eivätkä muuta huomaakaan…

  6. arleena says:

    Pidin tästä matkasta. M inulle tämä tyynnyttävä ja hiljainen matka määränpäähän, äänet eivät erottuneet tänne saakka.

  7. Elegia says:

    Tuli ihan oma mökkimatka mieleeni. Joskus lapsuudesta, kun meillä oli mökki. Luonnon äänet ovat parhaita, joskaan minua ei haittaa yleensä sä pälätys: ihan sama puhuvatko kännyyn vai keskenään. Sitä tietty joskus ihmettelen, miten naimisissa jotkut ovat niiden puhelimiensa kanssa. Koko ajan pitää näpertää niitä. Eivät edes näe maisemia!

  8. meri says:

    susu

    korppoon lossilla oli tänään mielenkiintoinen pariskunta. mies oli kasvoiltaan mukavannäköinen. parransänkeä, päällä ruutupaita. paidan päällä oli lämpötakki. jalassa teryleenihousut, joiden peppu roikkui . matkaseurana noin 16 vuotta täyttänyt, täysi ja kokenut nainen. tyttö oli pienikokoinen, isorintainen, ei mitenkään kaunis. huonosti värjätyt mustat hiukset, mustat vaatteet, tiukat housut. väsynyt ja perusilme – ei unelmia eikä toiveita.

    rupesin kehittelemään tarinaa kahden onnettoman ihmisen, rekkakuskin ja liftaritytön kohtaamisesta, kulkemisesta ja yksin jäämisestä hiljaisten miesten maailmassa.

    tarinassa mies ajaa jatkuvasti edestakaisin korppoosta karigasniemelle. maailman tapahtumat ovat näille kahdelle ihmiselle aivan samantekeviä. ne ovat olemassa, mutta eivät liikuta. ne vain hieman hipaisevat heitä välillä. heidän puolestaan maailma voisi olla pannukakku. jäämeren rannalta voisi viedä suora tie alas.

    ps. jos joskus jaksat, tule vieraisille. avoimet ovet.

    • susupetal says:

      Meri,

      kiitos avoimista ovista, jaksamisen mukaan.

      Tuollaisia tarinoita minäkin näen kaiken aikaa. Näen myös tuon kaksikon hyvin selvästi, kiitos tarinasta,

  9. Polga says:

    Tiedoksi, että majailen ainakin väliaikaisesti osoitteessa http://polgara.blogit.fi/ . Tämä EI siis ole mainos, vaan lähinnä tiedote siitä, että Vuodatus ei toimi ainakaan 2 – 3 viikkoon eikä sinne voi myöskään jättää minkäänlaista viestiä!

    Poiketkaa neuvomassa, jättämässä hyviä vinkkejä, linkkejä ja muuta mukavaa….. 🙂

  10. Unelma says:

    Tempasit minutkin mukaan bussimatkalle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: