Rutinaa rangassa

 

 

Olen intohimoinen joogaaja, kun satun sille päälle. Kehon tuntemuksien kuuntelu viehättää minua, samoin rauhoittuminen. Etenkin se rentoutuminen, koska silloin yleensä nukahdan. En ole koskaan ymmärtänyt, koska en itse ole sellainen, ihmisiä, jotka saavat nautinnon liikunnasta, jossa syke nousee kahteensataan. Jos oma tykytykseni nousee noihin lukemiin, kyseessä on paniikkikohtaus. Kiitos ei.

Mutta jooga, nimenomaan Hatha-jooga, se sopii minulle. Niin kuin tänä aamuna. Olin ihmeen energinen jo herättyäni, joten juotuani aamukahvin ja poltettuani aamutupakat, otin jumppamaton esille. Hain pöydälle myös muita tarvikkeita, joiden olen huomannut olevan tarpeen aamurauhoittumisen aikana.

Hengittäminen sujuu minulta luonnostaan. Sisään ja ulos, sisään ja ulos. Se on helppoa. Vatsalla maaten, naama vasten lattiaa, hengittäminen on hiukan hankalaa, mutta parempi hengittää kuin tukehtua. Tukehtumisvaaran ehkäisemiseksi jumppa-alusta on elintärkeä. Se ei ole yhtä pölyinen kuin matto.

Aloitan kropan herättelyllä. Annan mielen vaeltaa vapaasti. Se tekee sen ihan käskemättä, sitä olisi turha kahlehtia. Olen ihastunut Mindfulnessiin, se tyylisuunta antaa päälle luvan olla levoton. Taivuttelen selkää taaksepäin nousemalla kobra-asentoon. Kuuluu ihanaa rutinaa. Olen säästänyt monta sataa niksauttamalla itse selkärankaani. Kiropraktikkoni soitteli tuossa eräänä päivänä ja olisi halunnut tavata minut, mutta sanoin ei. Hän on kyllä hyvän näköinen, mutta hieman liian nuori minulle. Ei minulla nuoruutta vastaan sinänsä mitään ole. Se vaan tuntuu niin kaukaiselta ajalta, etten oikein saa ankkuroitua levotonta mieltäni sinne.

Käärmeilyn jälkeen tartun nilkasta ja venyttelen etureittä. Samalla mutustan suolatikkua, sillä suonta vetää inhasti. Toinen reisi, toinen suolatikku, huokaus, lepo ja polville nousu. Verenpaineeni on matala, joten teen muutaman heijausliikkeen, on kuin olisi karusellissa. Paineet tasaantuvat ja laskeudun selälleni. Venytän oikeaa jalkaa ja vasenta kättä. Jep. Varpaat leviävät kuin sammakon räpylät. Avaan kynsilakkapullon ja lakkaan varpaiden kynnet. Kun suonenveto on tätä luokkaa, ei todellakaan tarvitse varpaiden väliin mitään tuppoja, jotta varpaat pysyvät erillään.

Sama juttu vasemmalle jalalle. Syön lisää suolatikkuja, kulaus vettä. Asennossa, jonka nimi on seisova pöytä, nostan jalat ja kädet ilmaan. Hyvä asento kuivata kynsiä. Hyväksi myös vatsalihaksille, sillä ilman niitä jalat eivät todellakaan pysy ilmassa.

Jalat alas ja rentoutus. Piiiiiitkä lepohetki. Sitten lonkkien kimppuun. Jalat koukussa, pieni haara-asento ja jalat vasemmalle, kohti lattiaa. Ylös ja oikealle. Ees-taas. Vasemmalle saan taivutettua hyvinkin erinomaisesti, mutta oikean lonkan saranat ovat ruosteessa, lukitus on ja pysyy. No, kuka sitä nyt tässä iässä kuvitteleekaan olevansa enää appoavoin majava.

En minä ainakaan näiden lukkojeni kanssa.

Ramaisee. Otan pienet tirsat lattialla käytyäni ensin sulkemassa ikkunan. Naapurin omakotitaloasukas trimmaa ruohoja pois portailtaan, leikkuri kirskuu kimeästi. Pudistan päätäni, voisi tuokin mies vain istua portailla ja nauttia kesästä.

Kun herään, kynnet ovat kuivuneet. Varpaat näyttävät somilta sandaaleissa. Otan varmuuden vuoksi magnesiumia ja vettä mukaan lähtiessäni ulkoiluttamaan hyvin hoidettua kroppaani. Olo on mahtava, tällaisen aamun voisi viettää useamminkin. Vaikka kerran kuukaudessa.

 

 

 

Mainokset

22 Responses to Rutinaa rangassa

  1. Liplastus says:

    Hih! Hengittäminen sisään ja ulos on a ja oo, ilman sitä joogaus tyssäis alkumetreillä. Pölykin voi tuoda lisä jarrua joogaukseen, jos sitä imasee riittävästi sisäänsä. Tarpeeksi kun syö suolatikkua veden kanssa saa turpo-olon.
    Tällainen Hatha-joogaus sopii Minullekkin.:D
    Kiitoksia ohjeista.

  2. Polga says:

    Huh, kun alkoi rasittaa minuakin (…jo pelkkä kuvittelu tällaisesta huippusuorituksesta..)! 🙂

  3. Polga says:

    Ai, kun oli rasittavaa (… siis pelkkä kuvittelu … vielä lakkauskin ja kaikki) 🙂

  4. kimmeli says:

    Loistavaa! Minä kans 🙂 Noi suolatikut ovat hyvä vinkki, kun minullakin vetää suonta jatkuvasti, huolimatta magnesiumista. Venytykset ottavat koville, kun kramppaa het siltää. Silti on ruoto pidettävä kunnossa!

  5. kiiris says:

    Koska teet opetusvideon?
    Sitä odotellessa aloitan tuosta piiiiiiitkästä lepohetkestä 😀 ja suolatikuista, ihan vaan suonenvedon ennaltaehkäisyksi.

    Heh, olet sinä mainio tapaus!

  6. wordsbyirma says:

    Parempaa päivänalkua ei voisi ollakaan! Oletan, koska en voimistele. Enää. Vuosikausia riensin aerobicsissä, kunnes polvet ja selkä sanoivat, että riittää. Olin samaa mieltä. Taidan livahtaa naapurin uima-altaalle :=)

  7. wordsbyirma says:

    Huomioi, jopa tietokone tietää lempiasentoni, gravatar näkyy olevan nojatuoli 😀

  8. arleena says:

    Kuulostaa tehokkaalta ja voimaannuttavalta. Minä olen päättänyt myös voimistella aamuisin, mutta sitä aamua ei ole vielä tullut. Kai se joskus tulee. Tosin sängyssä vetelen jalkoja ylös alas ja pyörittelen nilkkoja.

  9. miiwi says:

    Kuulostaa kivalta touhulta, melkein innostuni myös venyttelemään. Siis melkein 🙂

  10. Liisa says:

    Huikea suoritus! Huokaisin helpotuksesta, kun kategorioissa luki: pakina.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: