Aurinkotyttöehdokas

 

Valokuvaaja oli tosi innostunut. Se oli keski-ikäinen äijä, ja huomasin, että sillä seisoi, kun se näpsi kuvia Angiesta. Angie hytisi bikineissään, ja aina välillä se pyysi lupaa mennä oksentamaan puskan taakse. Valokuvaaja odotti, eikä se nurissut, eikä sillä ollut syytäkään. Se nautti työstään.

Oltiin syvässä unessa, kun ovikello soi aamulla. Edellisillan kossun siivittämänä olin soittanut mutsille puolen yön aikaan ja sanonut meneväni yöksi Angielle. Angien vanhemmat olivat olleet nukkumassa, kun olimme hiipineet sisään kahden jälkeen. Sammuimme heti päästyämme Angien sänkyyn, eikä meissä virrannut minkäänlaista elämää ennen kuin ovikello alkoi piristä johonkin aikaan.

– Eiks joku voi avat, Angie itki selkäni takana. –Mul on kaamee olo.

Angien vanhemmat olivat lähteneet heti aamusta käymään jonkun sukulaisen luona, joka asui jossain huitsin Piikkiössä. Lähdin avaamaan ovea, varmuuden vuoksi kuljin seiniä pitkin.

– Et kai sää oo Aurinkotyttöehdokas? äijä kysyi nähtyään minut. – Siinä tapauksessa tais tulla turha reissu.

Jos minulla ei olisi ollut niin kaameaa kankkusta, olisin vittuillut äijälle takaisin, mutta koska pelkäsin oksentavani sen kameralle, tyydyin vain päästämään sen sisälle. Menin Angien luo, joka makasi edelleen hikisten lakanoiden keskellä.

– Se on se kuvaaja.

– Voi vittu, mä unohdin, Angie ähkäisi. –Mä kuolen.

Ei se kuitenkaan kuollut. Se nousi ylös, painui kylppäriin ja teki mitä tehtävissä oli. Ensin kuulin sen oksentavan, sitten kohisi suihku.

– Mä en pysty meikkaa, mun kädet tärrää liikaa.

– Mul ei oo sit koko päivää aikaa, valokuvaaja huomautti tässä vaiheessa.

Tosin sitä ei tuntunut lainkaan ahdistavan ajan puute, sillä se katseli Angieta enemmän kuin kiinnostuneena. Angie pomppi sen silmien edessä bikineissä, ja vaikka Angiella ei ollut meikkiä, ja se haisi vanhalta viinalta ja näytti krapulaiselta, niin kuitenkin siinä oli sitä jotain. Siinä oli aina se jokin.

Lopulta me saatiin Angien ripsiin muutama kerros maskaraa, poskiin luumua ja hiukset kammattua yön takuista sileiksi. Kuvaaja ehdotti kuvauspaikaksi aseman puistoa, ja onneksi sillä oli auto pihassa odottamassa, sillä meistä olisi tuskin ollut kävelemään edes sitä paria sataa metriä. Me kömmittiin kuvaajan vanhaan kotteroon, takapenkille molemmat. Angie veti pitkää takkiaan tiukemmalle, se tärisi ja paleli, ja näytti kaikkea muuta kuin aurinkotyttöehdokkaalta. Sellainen se kuitenkin oli, ihan vapaaehtoisesti, joten sen ei auttanut muuta kuin riisua palsansa ja asettua nojaamaan puuta vasten kuvaajan käskystä.

Parin viikon kuluttua Angien kuva oli Seurassa, mutta jatkoon se ei päässyt kisassa. Se oli surullinen, mutta ei kauan. Istuttiin jokirannassa ja se kertoi menevänsä mannekiinikurssille maksoi mitä maksoi. Minusta se oli hyvä juttu. Angiessa oli sitä jotain. Tulisi aina olemaan. Koskaan se ei päässyt malliksi, se tapasi yhden hemmon, meni naimisiin ja teki neljä kersaa.  Aina välillä mä näin sitä Kauppahallissa, eikä se jokin koskaan kadonnut siitä.

 

 

 

Mainokset

20 Responses to Aurinkotyttöehdokas

  1. Mymskä says:

    Ehtaa Susua, tarinaa nautittavimmillaan. Aah.

  2. Kiiris says:

    Kummallista, että tällaisia Angie-aurinkotyttöjä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Minulla on ollut sellainen ystävä. Hänessäkin oli aina sitä jotain!
    Katselin äsken peiliin… ei Angieta… vain ginihuuruinen peikko!

  3. Amalia says:

    Toisia luoja kohtelee silkkihansikkain ja niissä säilyy aina Se jokin, mitä mulla ei oo koskaan ollu. En kävis aurinkotytöstä ;(

  4. hpy says:

    Turha reissu! Olisi voinut olla sanomatta.

  5. yaelian10 says:

    Ehkä oli parempi ettei sitten onnistunutkaan se aurinkotytöksi pääsy.Mahtava tarina taas!

  6. Elegia says:

    Voisi olla tottakin, unelmat eivät aina toteudu. Eikä sillä aina ole niin väliäkään.

  7. arleena says:

    Teinityttönä on elämä ruusuista ja luulotkin suuria. Elämä tasoittaa haaveet ja tavoitteet.

  8. sirokko says:

    Tänä kesänä olisi ollutkin tylsää olla aurinkotyttö, huh. Sitä jotain olisi kyllä kiva omata edes vähän. Oikein aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen (tänään jo saatiin esimakua).

  9. miiwi says:

    Haaveet ja elämä kulkee niin usein eri polkuja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: