Nostan nenää napanöyhdästä

 

 

kirjoittaja satavuotiaana

 

Aina ei riitä, että toivoo asioiden olevan muilla huonommin. Ei tämä maailma toiveista toteudu, olen huomannut, ja yleensä ei kellään muulla ole yhtä kurjaa kuin minulla, eikä kukaan ole epäonnistunut ihmisenä yhtä erinomaisestii kuin minä. Joku voisi kutsua tätä negatiiviseksi ajatteluksi. Minusta se on realismia.

No, realismiinkin kyllästyy ja sitä huomaa kaipaavansa elämäänsä myös jotain muuta, ehkä mielikuva-ajattelua siitä, että muilla on asiat huonommin kuin minulla. Mielikuvittelulla masennuksen, vääristyneiden ajatusmallien ja surkean itsetunnon kimppuun. Se on helppoa, kun vaan harjoittelee tosissaan.

Aloitetaan aamusta. Herään nukuttuani koko yön samassa asennossa. Kaikki raajani ovat puutuneet, käsi ei liiku, varpaat eivät heilu. Sen sijaan, että kiroaisin, ajattelen, että tältä tuntuisi siis olla neliraajahalvaantunut. Vain suu käy, ei mikään muu. Tuijotan kattoon, kattoon ei voi edes sylkäistä, ei edes kannattaisi sylkeä, ellei halua saada räkäklimppiä otsaansa.

Vähitellen tunnen pistelyä, tunto palaa kroppaan, pystyn liikkumaan. En todellakaan ole halvaantunut. Olen onnekas. Onnekas, hoen itselleni laittaessani kahvin valumaan. Otan kaapista sämpyläpussin. Viimeinen sämpylä on homeessa. Olen onnekas, jatkan tyynesti, minulla on sentään leipää. Eikä minulla ole edes niin nälkä. En kärsi nälänhädästä. Pudotan mustuneen sämpylän kompostiin.

Odottaessani kahvin valmistumista, käyn aamupesulla. Kylpyhuoneen peilistä minua katsoo tulevaisuuteni. Olen muokannut valokuvaani kuvankäsittelyohjelmalla, tehnyt itsestäni satavuotiaan, raihnaisen ja tautisen, hampaattoman syöpäläisen Marilyn-peruukissa. Kuvan olen printannut, kiinnittänyt laastareilla peiliin. Nostan kuvan kulmaa, kurkistan nykyistä itseäni peilistä. Olen onnekas, en ole vielä noin pahan näköinen. En näytä päivääkään yli kahdeksankymmentävuotiaalta, olen onnekas.

Säästän vettä, enkä pesekään itseäni. Maailmassa on liian paljon ihmisiä, joille puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys. Olen onnekas ja kiitollisuudenosoituksena voin olla tuhlaamatta tätä kallisarvoista nestettä. Mitä siitä, jos olen likainen, jos paikkani homehtuvat vanhuuttaan niin kuin leipä pussissa. Suomessa ei kuole likaan.

Keittiöstä kuuluu kahvinkeittimen sihahduksia. Höyry sylkee ilmaan laukauksia, joita väistelen tullessani keittiöön. Kahvinkeitin on vanha, mutta mitä vanhemmaksi se tulee, sitä lujemmin se tykittää minua. Sukellan suojaan näkymättömiä luoteja, enkä voi olla ajattelematta, miten onnekas olen, että en juo aamukahvia Syyriassa. Aleppolaisilla on asiat paljon huonommin kuin minulla.

Kahvinkeittimen väijytys lakkaa. Olen onnekas, että keitin kesti vielä tämän keittokerran. Otan pannun ja kaadan kuppiin keitettyä vettä. Olen unohtanut laittaa kahviporot suodattimeen. Katson kirkkaana kiiltävää kupin pohjaa. Yritän ajatella onnekkaaksi ja autuaaksi tekeviä ajatuksia. En onnistu. Olen maailman kurjin ihminen, eikä minulta onnistu mikään muu kuin epäonnistuminen. Siinä olen täydellinen.

Raivaan tiskipöydälle tilaa, jätän kupin siihen jäähtymään. Voin juoda veden, kun herään seuraavan kerran. Jos herään. Siinäkin voin epäonnistua.

 

 

Mainokset

30 Responses to Nostan nenää napanöyhdästä

  1. kiiris says:

    Jaa-a! Kuinka monella tavalla sitä onnekkuutta voikaan elämäänsä hakea! Ja mitä se sitten on.. se onni. Tänään tätä, huomenna tota. Ellei nyt satu olemaan Hannuhanhi. Jostain tuosta kahvinkeittelyn kohdalta aloin löytää yhtäläisyyksiä. Pisti hekottamaan. Ei ei, ei suinkaan vahingonilosta. Se ei ole onnea. Se on paskamaisuutta.
    Katso nyt mitä hieno kirjoituksesi sai aikaan: se sai minutkin kirjoittamaan. Pari riviä. 😀 Voisinko olla siitä onnellinen….

    Luulen, että en halua elää satavuotiaaksi! Hui!
    (kerrassaan tehokas kuvankäsittely!)

    • susupetal says:

      Kiiris, oli mukavaa käsitellä itseään…niin, onnekkuus, mitä on. Tärkeintä on kai se, että on suht koht tyytyväinen itseensä, arvostaa itseään.

  2. matti jaaskelainen says:

    Sadan jälkeen alkaa taas kaunistua, saa uudet helmihampaat ja vauvansileän ihon.

  3. Uuna says:

    Teepussi olisi antanut väriä kuumaan veteen kupissasi ja vihreä tee etenkin nuorentaa ja saa olon tuntumaan hyvältä. Paitsi, että joutuu jonkin aikaa kärsimään outoa makua, ennen kuin tottuu vihreään teehen. Nyt väitän oikeasti, että se on hyvää. Etenkin jos laittaa joukkoon pari lehteä puskastani ”ikuisen elämän salaisuus”. Saas nähdä kuinka pitkään saan salaisuutta odottaa ja katsella.
    Kirjoitus on hyvä, mutta kukaan ei jaksa olla noin positiivinen, joten parasta ottaa torkut. Kuvan silmissä on vielä jotain inhimillistä jäljellä, mitä kaikilla vanhainkotien hoidokeilla ei ole. Siis rauhassa kohti sataa vuotta!

    • susupetal says:

      Pidän kyllä vihreästä teessä, mutta tässä fiktiivisessä pakinassa teepussi ei löytänyt tietään kuppiin, Uuna 😀

      Mielenkiinnolla odotan minäkin salaisuuden avautumista!

  4. Amalia says:

    Se kahvi oli niin kirkasta ja kaunista, että ei kahviks luuliskaan 🙂

  5. Elegia says:

    No mut hei, sinulla on sentään vettä! Kaikilla ei ole, ajattele niitä afrikan lapsia… joopa joo. Upea tuo kuva, jäin vain tuijottamaan. Se on pelottava ja keihtova samaan aikaan. Sisäiset arvet ovat pinnalla. Mut onneksi hei ole reikiä sentään missään, kun ei ole sentäs tarttenut miinakentällä hengailla!

    Tajusin pointin ja se on se, mitä tulee usein itsekin ajateltua. Vertaaminen on usein hedelmätöntä.

  6. aimarii says:

    Eihän aina mene ihan nappiin. Tylsää ollakin viimisen päälle täydellinen, mutta onnekaaksi on mukavaa huomata itsensä. Ajattelin tänään myös olevani onnekas, etten ole Alepossa, eikä tapahtunut kamalia, vaikka uhondin tyhjän kahvipannu keittimeen koko päiväksi.
    Satavuotiaaksi sinulla on terävä katse.

  7. Satu k says:

    Moni meistä on onnekkaampi kuin uskookaan, se vain täytyy nähdä sen kaiken napanöyhdän keskeltä – jos uskaltaa

    • susupetal says:

      Rohkeus on vaikeaa, Satu, olen huomannut sen kohdallani. Se vaatii uskoa ja luottamusta itseensä ja elämäänsä.
      Vaikeaa, mutta mahdollista.

  8. arleena says:

    Onnekkaita olemme, peilatessa se heijastuu. Olemme maailman huippua, niin moni on ollut epäonnekas syntyessään maahan, jossa puuttuu leipä, rauha ja tasa-arvo.

  9. sirokko says:

    Iik, tukkani näytti juuri tuolta tänään eikä muussakaan enää paljoa puutu, pysyispä vaan silmissäni yhtä terävä katse.
    Eihän tuommoinen yltiöpositiivisuuskaan mitään normaalia ole, kun väsyttää niin väsyttää, kun potuttaa niin potuttaa. Tuntemukset ovat yksilöllisiä, ei niitä voi niin yksioikoisesti vertailla.

  10. vilukissi says:

    Oikein hämmennyin tullessani tänne, mietin, että kuka kumma on asentanut tietsikkaani kameran….aamu-, päivä-, ilta- ja yöminäänihän siinä katselin. Apua, Nyt kaikki tietää.
    Niin, huomasitko, miten monta positiivistä ajatusta sulla oli het aamutuimiin, löysit monta hyvää kohtaa elossasi. Loppuviimeksi senkin, että epäonnistua voi täydellisesti, olla siinä täydellinen. Tunnen tunteen. Monasti se tulee. Joskus tuntuu, että miten voi olla niin paljon aallonpohjia ja ojia, joihin tipahdella.

  11. kirsti says:

    Onneksi satavuotiaan silmissä on eloisa pilke. Kannattaa pitää siitä kiinni.

  12. kaanon says:

    Uteliaat ihmiset elävät vanhoiksi. Niin minulle on kerrottu. Ja minä uskon.

  13. kaari3 says:

    Olin jo sanoa, että sentään on hiuksia, niin eikös heti lukenut, että peruukki 🙂 Tästä tarinasta paljastuu heti se totuus, ettei yleismaailmallisesti voi kaikkea hoitaa. Ryöppyy päälle. Ei onnistu! Act locally, think globally. Eli oma pieni piiri järjestykseen, ymmärtäen maailman menon, niin siinä sitä elää onnellisena 100 vuotta. Mutta ei silti hassumman näköisenä 🙂

  14. Holle says:

    Think negative: ”Aina on jossain joku jolla menee vielä huonommin”

  15. miiwi says:

    Satavuotiaaksi on pitkä matka ja monta ryppyä. Kuvankäsittely on mainio!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: