Kuolevat lehdet ovat syksyn merkki

 

 

 

Lehtikuolemat ovat kurjia. Lehtikuolemisista tulee mieleen syksy, vuodenaika, josta en todellakaan innostu, niin kuin en talvestakaan.

Regina ehti ilmestyä 53 vuotta. Se on pitkä elämä lehdelle ja siihen aikaan sisältyy uskomaton määrä tekstiä, novelleja, joita ovat kirjoittaneet kymmenet avustajat. Useampi kirjailija on aloittanut uransa kirjoittamalla tarinoita Kolmiokirjan eri julkaisuihin. Kirsti Ellilä on yksi heistä, samoin Pirjo Hassinen, Marja-Leena Tiainen ja Tuija Lehtinen. Myös moni muu.

Kolmiokirjaan kirjoittaminen oli minulle kirjoittamisen korkeakoulu. Olin avustajana noin viiden vuoden ajan 1990-luvun lopussa ja tuona aikana kirjoitin noin sata novellia Reginaan, Nyyrikkiin, Perjantaihin, TosiElämään ja TosiRakkauteen. Lääkäri-, Timantti- ja Kultapokkareita taisin kirjoittaa kymmenisen. Hömpän helmet-blogissa olen valottanut enemmän viihdekirjoittamisen vaativia kriteerejä, sillä toisin kuin uskotaan, viihteen kirjoittaminen ei todellakaan ole helppoa. Paljon vaivattomampaa on kertoa ahdistavaa, surullista, rutsaista ja väkivaltaista tarinaa, jossa on karmean onneton loppu.

Vuonna 2008 koostin omasta mielestäni parhaista Reginan novelleistani kokoelman Toinen painos. Se oli mielenkiintoinen projekti, sillä jouduin käymään läpi ne sata novellia, jotka olin kirjoittanut. Kaamea homma, on todella tylsää palata omiin teksteihinsä. Energiaa kului kuin maratonilla. Juri Nummelin arvosteli kirjan Turun Sanomissa.

Reginaa on pidetty lehtenä, jota voi lukea vain salaa. Sääli, sillä Reginan novellien joukossa on viihdekirjallisuuden helmiä, jotka hakkaavat mennen tullen useat julkaisukynnyksen ylittäneet kirjat, jotka keikkuvat kirjakauppojen hyllyillä ja myyntilistojen kärjessä.

Pihlajanmarjat punertavat. Syksy on lähellä. Kepeät mullat, Regina.

Myös Kirsti Ellilä ja Tillman ovat kirjoittaneet tästä kuolemasta.

 

 

 

Mainokset

29 Responses to Kuolevat lehdet ovat syksyn merkki

  1. Polga says:

    Totta puhut, mutta Reginahan muuttui vuosien aikana hurrrrjasti 🙂 Ei varmaan sitä v. 1960 lukenut nuori nainen enää olisi tunnistanut samaksi lehdeksi. Joka tapauksessa kurja juttu, monet hyvät kirjoittajat ovat todella kirjoittaneet myös siellä – ja pitkään. Sääli sekä kirjoittajille että lukijoille…

    Reginan muistolle *kippaa toimistocappuccinoa*!

  2. Elegia says:

    Omassa nuoruudessa tuli ensin SinäMinä ja sitten kun tuli vähän ikää lisää (ehkä 16) siirryttiin myös lukemaan Reginaa. Minulle ei kumpaakaan lehteä tullut (nyyh), mutta kaverille tuli molemmat ja sain ne aina lainaksi, kun hän oli lukenut ne. Tuossa iässä aloin lukea myös niitä Harlekiinikirjoja eli niille oli kyllä paikkansa minun elämässäni.

    Jotenkin surku tosiaan katsella, kun lehtiä kuopataan. Netti korvaa lehtien tarinat, kun niitä on sielläkin tarjolla – helposti ja ilmaiseksi. Kepeät mullat Reginalle, skoolaan pikakahvilla!

  3. Niisk. Kaikki hyvä kuolee aikanaan! Olet kirjoittanut huikean määrän novelleja. Huh. Ja hemaiseva tuo arvostelu kokoelmistasi!

  4. kiiris says:

    On luettu Reginaa nuoruudessa. Parhaita paloja tuli nautittua kesällä saunan lauteilla. Silloin olin vielä lukuihminen. Johonkin lukuhalu on vuosien saatossa hävinnyt, harmittaa…

    • kiiris says:

      höh, katkesi kesken tää juttu.
      Piti vaan vielä sanoa, että nyt vasta, tässä ja nyt, pääsin tietämään (tai huomaamaan tai ymmärtämään) pitkän kirjoittajan urasi. Noin paljon olet tuottanut tekstiä! Luin myöskin Turun sanomien arvostelun liehureunoineen. Sinulla on kyllä hirmu paljon erilaisia kykyjä!

  5. hpy says:

    Lehtia kuolee paljon nykyaan. Reginaa en ole koskaan lukenut, olisi ehka pitanyt.

  6. aimarii says:

    Olen ollut Reginan lukija, joskus yrittänyt sinne kirjoittaakin, mutta menestyksettä.
    Sinua minä pidän kirjailijana ja se sinä todella olet. Upeita arvosteluja, upea saldo tekstejä.

  7. Maarit says:

    Äää-eiks ne kertomukset ollukkaan totta, byääähh!! Minun innostus jäi muutamaan TosiElämä juttuun, yhtä ei julkaistu…oli varmaan liian tylsä. Kultasarja oli tosi mukava.

  8. isopeikko says:

    Peikkokin on lukenut sellaisia, mutta ei ollenkaan salaa. Harmin paikka.

  9. arleena says:

    Komea saldo novelleja, kun olen lukenut tekstiäsi, pidän sinua kirjailijana. Arvostelu tukee mielipidettäni.
    Reginaa tuli joskus nuorena teininä luettua, jostain syystä se jäi. Ilmeisesti opiskelut yms rajoittivat kaiken mikä maksaa minimiin.

  10. Hanna-Riikka says:

    Julkaisin itsekin ensimmäisen kerran 15-vuotiaana novellilehdessä. Ei ole harmi kyllä tallella, se oli joko SinäMinä tai MeKaks. Ja nimimerkilläkin vielä, joten hankala jäljittää. Muistan kyllä novellin nolon nimen, joten pitää joskus käydä sen vuosikerran lehdet läpi, jos jostain divarista löytyisi… Aikuisena, julkaisseena kirjailijana minua on pyydetty kirjoittamaan sekä Demi-, että MissMix-lehteen, tosin niissä on kai vaan yksi novelli per lehti. Kuitenkin, vanhana Regina, SinäMinä-jne. lukijana oli ihanaa antaa jotain takaisin nykyajan nuorille. Ehkä netin keskustelupalstat ovat korvanneet nuorten naisten novellilehdet.

    • susupetal says:

      Hanna-Riikka, pakko sinun on sukeltaa historiaan ja löytää se eka novellisi.
      Netti on nopeaa ja ihmisillä tuntuu olevan kiire. Lehdet kuolevat.

  11. kaari3 says:

    Kirjailija olet! Laitan niistä omat kokemukseni blogiin ennen kuun loppua, toivon. ”Toinen painos” kirjassa olen edennyt trillerimäisen ”Tappava rakkaus” kertomuksen loppuun. Elokuva-ainesta!
    ”Sairaala päiväkirjan” olen lukenut kaksi kertaa ja ”Goottiemon kauhujen lippaan” kaksi kertaa. Miksi niin monta kertaa, kysynet? Lapseni, kouluja käynyt sanoi, kirjat on luettava vähintäin kolme kertaa: ensiksi tutustuen sisältöön, toiseksi ymmärtääkseen tekstin ja komannen kerran jälkeen voi, voi ehkä, jo analisoida. Siis työsarkaa vielä kesken 😀
    Tätini maalla kuuskytluvulla tilasi Nyyrikkiä, luimme niitä serkun kanssa navetan vintillä. Ne olivat vielä niin viattomia ketomuksia silloin.

  12. Kari says:

    Toisen painoksen lisäksi olen kerran aikaisemmin päässyt Reginan juttuja lukemaan ja melkein punastelin. Yövyin tuttavien luona, joiden teinityttö oli muualla ja sain hänen huoneensa käyttööni. Pöydällä oli pino Reginoita. Kuvittelin sitä ennen Reginaa ihan vaan kiltiksi tyttöjen lehdeksi.

  13. Hietatar says:

    Regiina tuli luettua nuoruuden kynnyksellä. Hyvän kokoinen lehti oli pitää kädessä, kun iltasin unilukemisena maaten luin.
    Siskoni oli todellinen Regina fani, luki vielä kolmikymppisenäkin.

    Mukavaa vastapainoahan oli Jerry Cottonille ja Korkeajännitykselle.:-D

  14. Siira says:

    Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla, muuta keinoa ei ole. Sinulla on ollut hieno ja monipuolinen kirjoittajakorkeakoulu ja monelle muullekin. Harmi että nykyisin liike-elämä tunkee kaikkialle ja toisaalta kai ihmisten lukukokemukset ja -toiveet ovat sitten muuttuneet, ei tässä muuten olisi voinut näin käydä.
    Syksy alkaa kai hiipiä nurkkiin, koska minulle se tuo aina sanat mukanaan. Nyt kerään sanoja Runokivi-blogiin (http://runokivi.blogspot.fi) mutta olen myös siellä kirjoittajana, niin ei tarvitse kirjautua mistään ulos, hoidan kaikki samasta pisteestä, tai paremminkin samalla nimellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: