Musiikillisia muistikuvia

 

Vietin syntymäpäivääni kuunnellen musiikkia. Se tuntui hyvältä. On mennyt vuosia, etten ole pystynyt kuuntelemaan musiikkia. Minulle musiikki ei ole koskaan ollut taustahälyä, en koskaan kuuntele radiota, en pidä jatkuvasta äänimaailmasta, johon en itse voi vaikuttaa.

En muista lapsuuden syntymäpäiviä. Tuskin niitä vietettiin silloin samalla tavalla kuin nykyään. Setiä ja tätejä ja serkkuja ja isovanhempia ei kuljetettu hampurilaispaikkaan, ei teemapuistoihin. Suku kävi syntymäpäivillä jos kävi, eivät ystävät, eivät luokkakaverit.

En muista omia syntymäpäiviäni, mutta muistan äidin syntymäpäivän. Lapsuuden kodissani kuunneltiin paljon musiikkia. Ennen kuin olin Led Zeppelin- ja Black Sabbath-iässä tunsin 40-luvun swingin, Glenn Millerin, Benny Goodmanin, Artie Shawn. Gershwinin Rhapsody in Blue tuli minulle yhtä tutuksi kuin maakuntalaulu. Jussi Björlingin Rigi Pagliacci-aaria syöksi minut tunteisiin, joita en ymmärtänyt, itketti.

Ostin äidille syntymäpäivälahjaksi Santanan Caravanserain. Hän kiitti, kuunteli levyä, se siirtyi nopeasti huoneeseeni. Nimipäiväksi hankin hänelle Judy Garlandin ja Liza Minnellin yhteiskonsertin live-taltioinnin. Kuuntelimme sitä yhdessä, nyt se levy on omassa hyllyssäni.

Kaksi vuotta sitten vietin syntymäpäiviäni Auroran suljetulla osastolla. Kysyin hoitajalta, saanko ostaa ja tarjota muille potilaille karkkia. Kääreellisiä, hän vastasi. Ostin suklaata, käärittynä sinikultaan. Hullut herkuttelevat, Jussi sanoi ottaessaan lisää suklaata. Ei yhtään pahaa elämää.

Eilen kuuntelin paljon musiikkia. Tom Waits meni ihon alle, niin kuin aina. Itketti. Nauroin. Tuntui hyvältä.

 

 

 

 

Mainokset

23 Responses to Musiikillisia muistikuvia

  1. Unelma says:

    Onnea edelleenkin, vaikka vähän myöhästyn onnitelissa.

  2. kiiris says:

    Musiikki on sellaista, että siihen saa kiedottua muistoja. Sinun 40-luvun swingi-muistot ovat ihania. Hienoa, että olet saanut niihin jo lapsuudenkodissasi tutustua. Itse kuuntelin äitini ja veljeni kanssa biitlemusiikkia nuoruusiässä.
    Meillä oli myös sellainen veivattava grammari jossa kokonaista yksi levy. Uskadara! Osasin tuolloin sanatkin ulkoa vaikken niitä ymmärtänytkään. Mihinkähän sekin vehje lienee vuosien saatossa kadonnut….

  3. kaanon says:

    Pidin kirjoituksestasi paljon. Minäkään en pidä taustahälymusiikista. Kun kuuntelen musiikkis, kuuntelen sitä. Kun on musiikin aika kääriydyn siihen, lohduttaudun sillä, lataan energiaa sen avulla, tunnen sen ja annan sen kuljettaa.. Musiikki on enemmän..

    • susupetal says:

      Kaanon musiikki on aina ollut minulle keskittymistä. Masentuneena ei pysty keskittymään, ei päästämään ihon alle mitään muuta kuin sen, minkä juuri ja juuri jaksaa kantaa.

  4. Kivenhenki says:

    Onnea edelleen! Olemme syntyneet tosi lähellä toisiamme, siis päivissä mitattuna, vuosissa olen varmaan edellä. Päivissä neljä päivää edellä. Silti sinä olet neitsyt ja minä jellona. Voiko kaikki, luonne ja muu, muuttua muutaman päivän sisällä? Eikö ole mitään raja-aluetta? Minusta kun tuntuu, että en ole aina jellona. En ole niin esiintymishaluinen, enkä kullasta tykkää lainkaan, vanha hopea on minun juttuni, jos koruista puhutaan. Arkisin muistutan resupekkaa ja ryysyläistä, kun nautin vanhoista, tutuista vaatteista. Ne eivät saa häiritä.
    Nyt meni ihan ohi musiikin, mutta menköön nyt. Kerro joskus itsestäsi lisää 🙂

    • susupetal says:

      Itse asiassa olen leijona tarkkojen horoskooppien mukaan, Kivenhenki, syntynyt muutama tunti ennen neitsytaikaa. Jos nyt niihin horoskooppeihin uskoo. Olen aina ajatellut, että olen ottanut parhaat puolet molemmista, neitsyestä ja leijonasta 😀

  5. miiwi says:

    Rauhalliset syntymäpäivät ovat parhaita, vaikka musiikkia kuunnellen. Onnea myös täältä!

  6. yaelian10 says:

    Paljon onnea SusuPetal,Taidat olla neitsyt horoskoopissa kuten minäkin? Music is healing,ja Tom Waits todellakin menee ihon alle!

  7. Paljon Onnea Susu 🙂

    Hyvin olet saanut kiteytettyä tekstiin musiikilliset muistikuvat.

  8. Hanna-Riikka says:

    Tietynlaisina kausina ei tosiaan pysty kuuntelemaan musiikkia. Kaikki herkistää liikaa, tai tunkeutuu liian syvälle, sotkee ajatukset. Tosin kiitos musiikille, välillä se on kantanut pitkiä aikoja, kun kukaan tai mikään muu ei ole jaksanut.

    • susupetal says:

      Hanna-Riikka, totta, ja kun voimakkaasti on aina keskittynyt musiikkiin, niin masentuneena ei pysty siihen, kuten ei muutenkaan keskittymään mihinkään.

  9. Helmipöllö says:

    Onpas meitä neitsyeitä paljon. Johtuneeko samantyylinen makukin siitä. Parhaat syntymäpäiväonnittelut.

  10. isopeikko says:

    hyvää syntymän muistamista peikoltakin. se ei ole koskaan ymmärtänyt musiikkia… onneksi ei tarvikaan.

  11. aimarii says:

    Lähetän sinulle myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut. Tietty musiikki tiettynä synttäripäivänä, se kertoo sitten paljon myöhemminkin, millainen oli silloinen fiilis.
    Varsinaisesti minä en ole viettänyt kuin kerran synttäreitä, silti oma synttäripäivä on jotenkin tärkeä. Se on special. Musiikkia kuuntelen harvoin ja valittua, jolloin oikein uppoudun siihen. Mieluusti musan pitää olla mahdollisemman salaavilaista, oikein melankolista. Syytä en tiedä, miksi, semmoinen vaan viehättää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: