Näyttelypäiväkirja 28.08.2012

 

 

 

Runsas kuukausi taidenäyttelyn avautumiseen. Eilen iski jälleen kerran epätoivo. Häpeä. Miksi minun on pidettävä taidenäyttely? Luulenko todellakin, että työni ovat esillepanon arvoisia? Kuka kuvittelen olevani?

Tänään kehystin valmiin työn. Aamut ovat parasta aikaa työskennellä. Herään aikaisin, pääsen sängystä ylös helposti, jaksan. Pohjustin uutta taulua, peitin kankaan väreillä. Yritin unohtaa eiliset ajatukset, työskennellessä se on helpompaa. En ajattele mitään päälläni, sormeni siirtävät tunteita kankaille. Sormien kynnet ovat halkeilleet, kuivat, maalista mustuneet.

Palautan mieleeni, miksi toteutan tämän taidenäyttelyn. Olen viettänyt monta vuotta mustassa aukossa, kuplan sisällä, näkemättä tulevaan, uskomatta mihinkään, kaikkein vähiten siihen, että minulla olisi vielä joskus kyky unelmoida. Jotta pystyisi unelmoimaan, on oltava kykyä nähdä tulevaan, kykyä tuntea mielihyvää. Minulla ne kyvyt olivat kadoksissa kauan.

Viime talvena sain itseni kiinni ajatuksesta haluaisin joskus pitää taidenäyttelyn. Minulle se ajatus kertoi, että olossani oli tapahtumassa jotain, muutosta suuntaan, jota kohti en koskaan uskonut enää pääseväni.  Ajatukseni muuttui haaveeksi, kyvyksi ajatella tulevaa, toivoksi.

Varasin keväällä näyttelytilan. Meni kuukausi, aloin voida jälleen huonosti. Niin monta kertaa olen pudonnut, ajanut seinää päin, vaipunut pinnan alle. Unohdin näyttelyasian, kunnes näyttelytilan vahvistaminen tuli ajankohtaiseksi. Muutaman päivän koetin etsiä syitä luopumiseen. En osaa, ihan turhaa, en kuitenkaan jaksa, olen hullu kun edes suunnittelen mitään näyttelyä.  

Muistin jälleen kerran, että kukaan muu ei kyseenalaista minua kuin minä itse. Kukaan muu ei rankaise minua kuin minä itse.

Kukaan muu ei voi toteuttaa unelmaani kuin minä itse. Vahvistin tilavarauksen.

Runsas kuukausi näyttelyn avautumiseen. On vielä paljon tehtävää. On vielä monta päivää, joiden aikana tulen miettimään, jaksanko sittenkään tätä kaikkea mitä näyttelyn ripustamiseen ja näyttelyyn ylipäänsä liittyy. Olenko vieläkään riittävän vahva? Pystynkö? Eikö minun pitäisi hävetä amatöörin unelmaani?

Se on minun unelmani, aion toteuttaa sen. Toivon, että pystyn siihen. Kirjoittamalla haaveeni julkiseksi, tiedän että saan niskaani myös paineita. Tiedän myös, että kirjoittamalla päiväkirjaa tästä prosessista, pidän pääni kunnossa.

En kerro vielä, missä näyttely on. Kutsun aika tulee myöhemmin. Sen sijaan kerron, miltä seuraava kuukausi tulee tuntumaan, mitä teen, niin käytännön järjestelyjä kuin luomisen suhteen. Jaksan. Jaksan.

 

 

 

Mainokset

42 Responses to Näyttelypäiväkirja 28.08.2012

  1. Sinä toteutat unelmiasi. Siihen eivät monet pysty. Hyviä halauksia täältä Pantterilandiasta 🙂

  2. roosa says:

    Pystyt ja jaksat! Ajattelen sinua.

  3. Tsemppiä! Hienoa, että avaat näyttelyn. Se on suuri saavutus, ja toivon totisesti, että jaksat 🙂

  4. Polga says:

    Pystyt! Tämä tulee ja tuo paaaaaaljon ihmisiä mukanaan ostamaan taidetta kans! 🙂

  5. Mitä, mitä, et ole kertonut tästä mitään. No siksi varmaan, ettet itsekään ennen tiennyt. Tämähän on upeaa. Olet ehdottomasti ansainnut näyttelyn. Minullakin on sinun hienoja töitäsi. Wau, arvo nousee heti tuhannella eurolla 😉 Se arvo riittää minulle, joten sinun ei tarvitse olla entinen taiteilija vaan toivon, että pidät vielä monta näyttelyä. Mutta yksi kerrallaan, yksi päivä kerrallaan, yksi aamu kerrallaan. Kaikki sujuu hyvin, sinä jaksat, sinä uskot…

    (Aloitan blogin kotisivujeni yhteydessä, siksi tämä osoite. Vielä siellä ei näy mitään, mutta pian.)

  6. Elegia says:

    Nyt kyllä vei Pantterit sanat suustani, eli sinä tosiaan toteutat unelmiasi! Vaikka kuinka pelkäät, olet epävarma, niin silti itsepäisesti uskallat ❤ Todella hieno juttu, olen hengessä mukana ja seuraan mielenkiinnolla, miten asiat etenevät.

    Sinä olet taitava, sinulla on oma tyyli, osaat maalata! Ei siis mitään hävettävää. Täällä jo salaa toivon, että pääsen käymään paikan päällä asti ihailemassa töitäsi!

  7. Johanna says:

    Upeeta! Kyllä sinä jaksat! Mahtava homma!

  8. savisuti says:

    Wow! Jaksat kyllä! Ihanaa,joku hyvä taidepläjäys odotettavissa noin kuukauden päästä,ilmeisesti lähiseudulla! Tsemppiä nyt kun on tekemisen aika!

  9. J. says:

    Ooksä ny kans pervonmanzzit jo miättiny sinne avajaissi? Tosa Humalistonkaru ja Ratapihakaru tianoil on simmone oikke pervonmanzzitaituri pyärin, niimpal taitava on, poplari vaa vallan pääl mut näyttelyhalu häl o suurta. Ellei jo sit joku jo tehny ilmotust ja poliissi korjannu. Muuton kyl varmaan miälelläs heittäs viarailevan taiteilijan keikan sinnekkipäin.

  10. Obeesia says:

    Ei sinulla ole mitään hävettävää. Porskutat eteenpäin ja näyttely syntyy.

  11. arleena says:

    Onnea ja jaksamista. Upeaa ja innostavaa on saada oma näyttely. Luulisin, että sivellin suihkii innosta lumoavia maalauksia.
    Jospa sattuisi Helsingin reissua näyttelyn ajaksi, niin mielelläni katselilisin maalauksiasi livenä.

  12. miiwi says:

    Hienoa, oma näyttely! Taulusi pääsevät sinne minne ne kuuluvatkin, kehyksiin ja seinälle ihailtavaksi!

    • susupetal says:

      Miiwi, olen vasta vähän aikaa sitten tottunut siihen, että tauluni ovat kehyksissä, niin kuin sinulle joskus kirjoitin…ja nyt tämä sitten, huh.

  13. Amalia says:

    Monta potkua persuksiin, että pysyt liikkeellä ja uskot itseesi 🙂

  14. wordsbyirma says:

    Voi, ihanaa! Sinulla tulee olemaan paljon katselijoita, ostajia, ihailijoita! Katson näet kristallipallosta! Näyttely tulee olemaan à succès! Luin juuri (oi jos muistaisin kenestä suuresta näyttelijästä,) että aina ennen näytöstä hän luule saavansa sydänkohtauksen! Ja kun esirippu aukeaa, maailma on hänen! Näin sinäkin astut näyttämölle, urheasti. Kauniina ja säteilevänä kuten sisimmässäsi olet. (Ainakin minusta ). Kristalipallo tukee kertomustani. Oi jos pääsisin katsomaan. Lähetän siskoni!

  15. kiiris says:

    Ja periksi ei anneta! Unelmat toteen, vaikka rimakauhua tuntien. Olen ylpeä sinusta Susu. Ymmärrän hyvin epäröintisi, älä välitä, se kuuluu asiaan. Sanot itseäsi amatööriksi. Voisinpa melkein olla sitä mieltä, että kaikki taiteilijat ovat amatöörejä. Jos alkaa ammattitaiteilijaksi, niin mikä onkaan lopputulema…. hmmm. Kuvan välittämä tunne on tärkeintä ja tunnetta sinun maalauksissasi tottavie on! Upeita värejä! Tulkinnallisuutta, joka jättää katsojalle tilan omille tunteille!

    Nappisilmät kirkkaana, mieli tyynenä kohti unelmiensa päämäärää! Niin on hyvä.

    Voimallinen isooooooo rutistus täältä!

  16. Heinoa ja Jännää! Olispa mulla vaan tuolloin aikaa vähän matkustaa ja käydä katsomassa!

  17. pönttö says:

    mitvit lupasit kutsun 🙂 tsemii

  18. Unelma says:

    Hieno homma! Kutsua odotellaan. 🙂

  19. aimarii says:

    Unelmien eteen kannattaa uskaltaa ja sinun unelmistasi yksi on toteutumassa. Aivan upeaa, mojova onnenpotku sinulle kutsua odotellessa. Tulipa tässä mieleen, että onhan minullakin yksi taiteilijan maalaus!

  20. Maarit says:

    Voi, mikä unelmien täyttymys! Jänskättää!! Harmi, kun en pääse tulemaan 😦 Olet hyvin, hyvin rohkea ja ahkera 😀

  21. jl says:

    Kyllä kyllä kyllä, Susu. Sinun työsi ovat näyttelyn arvoisia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: