Näyttelypäiväkirja 29.08.2012

 

 

 

Heräsin jo kuuden jälkeen. Olen muutaman viikon ajan nukkunut kuusi ja puoli tuntia yössä, riippumatta siitä mihin aikaan menen nukkumaan. Kahvin jälkeen liimasin puolivalmiiseen työhön valkoista pitsiä, laitoin taulun painon alle.

Piikkimatto putosi naamalleni, kun otin jumppamaton yläkaapista. Ohuet kuminauhat olivat katkenneet piikkirullan ympäriltä. Kunnon herätys. Tavoistani poiketen käärin heti maton rullalle, laitoin uudet kuminauhat, tungin pötkön kaappiin. Aikaansaava aamu.

Keväällä, ollessani muutaman viikon jälleen päiväsairaalassa, aloitin joogan pitkän tauon jälkeen. Olin ahdistunut, en kestänyt ihmisiä kuin pakollisten ryhmien ajan ja silloinkin huonosti. Etsin tyhjän huoneen, levitin jumppamaton lattialle, haihdutin itseni huonosta olosta. Kun aloin voida paremmin, lisäsin joogaan lihasharjoituksia, joita minun pitäisi tehdä säännöllisesti. Kaksi vuotta sitten, välilevyleikkauksen jälkeen, minua alettiin suoristaa fysioterapiassa, olin kulkenut vinossa kuukausien ajan, olin kadottanut kehoni keskipisteen. Tänä aamuna tunsin kehoni suoruuden. Herätin selkärankaa vatsalla maaten. Osa tauluista nojaa kirjahyllyyn, huomasin kehykset, jotka eivät sovi tauluun. Kehykset ovat liian vaaleat. Käännyin selälleni. Minun on irrotettava kehykset, hiottava uudestaan lakka pois, maalattava, lakattava.

Yritin keskittyä hengityksen kohdistamiseen kehoni heikkoihin ja arkoihin kohtiin. Yleensä se onnistuu hyvin, hengitys löytää aran paikan, ensin tuntuu viileys, sitten tulee lämpö. Kehys on liian hailakka, liian kylmä. Minulla on viininpunaista pitsiä, peitänkö kehyksen sillä?

Minulta puuttuu vielä kuusi kehystä. Olen metsästänyt kehyksiä kirpputoreilta, saanut niitä ystäviltä. Hiekkapaperia, maalia, lakkaa. En pidä kehystämisestä, se tuntuu vaikealta, saada taulu keskelle kehystä. Mittaan, merkitsen ja kuitenkin onnistun saamaan taulun vinoon. Uudestaan. Opin kärsivällisyyttä pakostakin.

En osaa itse tehdä kehyksiä, eikä minulla ole rahaa ostaa uusia. Kirpputorit ovat hyviä paikkoja, etenkin suurissa sisustustauluissa on hyvät kehykset. Ensi viikolla lähden hankintakierrokselle, tälle viikolle rahat riittävät vain kevyisiin ruokaostoksiin.

Loppuvenytys sai minut tuntemaan itseni kaksimetriseksi. Ihoa pisteli, niska ja selkäranka kiittivät verestä, joka möykyiksi pakkaantumisen jälkeen alkoi virrata. En tiedä, viinipunainen pitsi kehyksissä? Ehkä. 

 

 

 

Advertisements

20 Responses to Näyttelypäiväkirja 29.08.2012

  1. kiiris says:

    Sinä kuljet mielenkiintoista ja voimauttavaa matkaa kohti näyttelyä! Mitä kaikkea tämä matka vielä sinussa saakaan aikaan!!!!

  2. yaelian10 says:

    Milloin näyttelysi on? Toivottavasti löydät hyvät kehykset niihin,tsemppejä!
    Jooga kyllä auttaa,sekä ruumiillisesti että henkisestikin. Selkäni on ollut kipeä viime lauantaista lähtien,joten tietyt joogaliikkeet ovat siihenkin auttaneet:)

  3. Heljä says:

    Makupalat teoksistasi saavat mut toivomaan uutta Suomen reissua, että pääsisin näyttelyysi. Mutta jos virtuaalikierroksen saan sitten joskus niin iloitsen siitäkin. Voisiko Kierrätyskeskuksesta löytyä kehystettyjä tauluja, joista hyödynnät kehykset? Onnea metsästykseen.

  4. Uuna says:

    Taitaa käydä niin, että minullakin alkaa sama valmistautuminen. Kiirekin tulee, koska joku on varmaan peruuttanut. Yksityiskohdat selviävät vasta myöhemmin, mutta…jee…

    Jos työsi olisivat kankaalla voisi kankaan kääntää kiilakehyksen taakse, eikä työ siten kaipaisi kehystä lainkaan, mutta paperille tehdyt ilman muuta kaipaavat. Siis kirpputorille vaan…
    Hyvin venyit ja ilma kiertää, nyt jaksaa taas… voimahali kuitenkin vielä päälle 🙂

    • susupetal says:

      Uuna, sinulla on onneksi kokemusta jo runsain mitoin näyttelyistä!
      Kiilakehyskankaita ei ole, kaikenlaisia pahveja ja papereita ja joitain pohjia.

  5. arleena says:

    Ennen näyttelyä on monenlaista hommaa, viimeistelyä ja kehystystä. Kirppareilla olen katsellut myös taulujen kehyksiä. Sieltä niitä löytyy lasilla ja ilman.
    Joogaaminen on rentouttava harrastus.

  6. vilukissi says:

    Minäkin etsin kehyksiä kirppareilta. Löysin nyt (toki vain valokuviin) muutamia, täysin uusia. Voi kun emme ole keskustelleet, minkälaisia kehyksiä etsit ja minkä kokoisia, joskus aina törmään taulunkehyksiin ja mietin yhtä keramiikkataiteilijaa, että olisikohan nämä hänelle, mutta sitten aina muistan, että älä aina ajattele toisen puolesta. Mutta sun puolesta olisin voinut ihan sovitusti ajatellakin! Nyt et vähättele taulujasi, pidä näyttely ja nosta nokkaa ylöspäin!!

    Avanto olisi samanlainen kokemus. Luota itseesi, sinä nainen!! Halauksin

  7. Elegia says:

    Mielenkiintoista luettavaa, josta oppii paljon. Ja aina on ihana kuulla sinusta ❤ Olen poikkeuksellisesti tulossa Suomeen tässä talvella, joten elättelen toivoa, että näyttelysi ajoittuu samaan aikaan tulemiseni kanssa!

  8. Uuna says:

    Näyttelyni on varmistunut ja aikaa on alle kuukausi. Mietin jo, että olemmeko samassa näyttelyssä, mutta sinulla on kai oma, minä olen mukana ryhmässä. Helsingissä kuitenkin minäkin, joten sovitan kyllä, että pääsen katsomaan näyttelyäsi. Yes!!!
    Kiire tuli, mutta onneksi on vanhoja töitä, kehystää kyllä pitää minunkin.
    Blogikin oli pakko pystyttää, että voin kertoa jotain… 😀

  9. Näyttely tulossa, toihan on mahtavaa 🙂

  10. Ei tuo nyt kovin rentouttavalta joogaharjoitukselta vaikuttanut… Pistä seuraavan kerran silmät kiinni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: