Näyttelypäiväkirja 03.09.2012

 

 

 

Sen jälkeen, kun vahvistin näyttelytilan ottamisen, päässä on surissut paljon. Tuntuu, että korvien välissä on elämää, jota aina välillä on syytä rauhoitella. Ehkä tämä on flowta, en tiedä, ideoita tuntuu vaan tursuvan ihohuokosistakin, eikä vain tämän tulevan näyttelyn suhteen. Tässä tilassa minulta tuntuu puuttuvan kyky keskittyä yhteen asiaan. Nyt olisi tärkeintä syventyä tauluihin.

Niin olisi. Olisipa se niin helppoa. Halu kirjoittaa on myös vahvistunut samaan tahtiin kuin tauluja valmistuu. Minulla oli idea tarinakokoelmaksi, lyhyitä novelleja, enkä saanut rauhaa ennen kuin kävin vanhoja kirjoituksiani läpi, editoin niitä ja kirjoitin muutaman uuden. Sain koostettua käsikirjoituksen, tein kannenkin valmiiksi. Toistaiseksi minulla ei ole ollut rahaa lähettää käsikirjoitusta BoDille. Ärsyttävää. Ylimääräistä sataa euroa ei vaan ilmesty mistään.

Pitäisi rauhoittua.

Tänään huomasin miettiväni uusia huivimalleja, joita voisin alkaa virkata talven myyjäisiä varten. Koruvarastonikin on huvennut, pitäisi tehdä ainakin uusia sormuksia. Haluaisin myös uuden ovikoristeen omaan oveeni, minulla on muutama pala kangasta, joiden värit sopisivat tähän vuodenaikaan.

Ei. Taulut on ensin saatava valmiiksi. Puuttuu vielä kolme taulua, jotka kyllä olen aloittanut, mutta niiden valmistus on monivaiheista. Leikkaamista, liimaamista, maalaamista, kuivumista, odottelua. Kodissani vallitsee kaaos ja kaiken sen sekamelskan keskellä istun ja selaan koneelta valokuviani, jos vaikka pitäisin seuraavaksi valokuvanäyttelyn. Pari aihetta on jo kehitteillä ja jos onnistun saamaan jostain rahaa, voisin tulostaa kuvia, hankkia jälleen uusia kehyksiä, varata tilan…

On jarruteltava. Päivä kerrallaan. Putoaminen on liian tuttua. Hengitän syvään, palaan taulujen luo. Yksi kerrallaan valmiiksi, kehystys. Lepoa. Aikaa on.

 

 

 

Mainokset

25 Responses to Näyttelypäiväkirja 03.09.2012

  1. Uuna's says:

    Niin tuttua kaikki mitä kerrot. Sinulla on nyt mahtava flow menossa, mutta kun on kokenut niitä jo ennekin, niin pelkää sitä hetkeä, jolloin se loppuu. Putoamista. Mutta jospa nyt osaisitkin jarruttaa pikkuhiljaa, sitten kun kiihkein vaihe on ohi. Eikö ole jännää, että on tosiaan tunne, että ideoita tulee jo korvistakin ja kaikkea kivaa voisi tehdä. Ehkä se yhteinen näyttelymme onkin valokuvanäyttely??? :-DDD

    Mutta nyt olet oikeassa, nämä työt on saatava valmiiksi, nyt on niiden vuoro.
    Hieno pintarakenne kuvassa, tykkään juuri tuollaisesta paksusta maalista, raaputuksista, suunnan vaihdoista…
    Kaikki menee hyvin, malta vielä hetki. Kun olet saanut taulut näyttelyyn, pääset taas muuhun käsiksi.

  2. kiiris says:

    Juuri niin. Jarrut päälle. Rauhoitusta välillä. Ehdit varmasti taulut valmistaa ajoissa. Muista Susu ystäväin hengittää, syvään…..

  3. Amalia says:

    Minusta on heinoa, että on into päällä. Tiedän kyllä tunteen kun ei meinaa malttaa nukkua, kun käy kierroksilla 🙂

  4. Johanna says:

    Tuttu tunne vaikkei kiire olekaan mihinkään 🙂 Yksi asia kerrallaan, sitä tolkutan itsellenikin…ehtii paremmin maistelemaan hetkiä.

  5. Zilga says:

    Pieni paine tekee hyvää, mutta silti asia kerrallaan. Kun näyttely on pystyssä, niin tulisesti kiinni seuraavaan aiheeseen, silloin ei kerkiä tulla tyhjiötä 🙂

  6. miiwi says:

    Oikein kun on mielenkiintoista, niin ei ole edes uni. Muista kuitenkin nukkua ja joskus vähän syödäkin!

  7. aimarii says:

    Tunnut tietävän itse satavarmasti, ettet antaisi mennä liian lujaa. Näyttely on varmaan se ykkönen nyt ja muut kiivaasti heti perään.

  8. arleena says:

    Päämäärällinen tavoite avaa luovuuden virran. Ideat ja ajatukset pursuavat, se on hyvä merkki. Anna luovuuden virrata, nauti ja suunnittele, maalaa ja kirjoita. Nyt on otollinen hetki.

  9. Ari says:

    Hienoa Susu, jos olisin hesassa tulisin oitis katsomaan ja ihailemaan töitäsi!

  10. vilukissi says:

    Pala palalta, kappale kappaleelta…hiljaa valmista tulee. Voimaannuttavia halauksia!

  11. Sirpa says:

    Pieni ramppikuume on vain hyvästä, sanotaan. Kerrothan sitten missä ja milloin on näyttelysi.
    Kannustusta täältäkin!

  12. Liplatus says:

    Malta askel kerrallaan, kaikki tulee ajallaan.
    Ihailen luomisvimmaasi, mutta kyllä siinä simahtaa, jos ahmaisee liikaa kerrallaan. Jaksamista ja tekemisen iloja Sinulle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: