Näyttelypäiväkirja 11.09.2012

 

Jos kirjoitan, olen elossa. Pakko kirjoittaa, vaikka ranteissa ei ole voimaa. Viime viikolla oli enemmän huonoja kuin hyviä päiviä. Huomasin sen, kuten huomasin myös, että halusin peruuttaa kaikki tapaamiset ystävien kanssa.

Hälyttäviä merkkejä.

En kuunnellut itseäni. Kroppa nousi kapinaan, suuttui minulle, olet idiootti, keho kertoi. Kuume siksakannut muutaman päivän, alilämpöä, lämpöä, kuumetta. Olen nukkunut, nukkunut. Herännyt huomaamaan, että sormien välit ovat auki, varma stressin merkki. Oksettaa, janottaa.

Itkettää. Löysin järkyttävän ruman taulun tekemieni joukosta. Se on hirvittävä, eikä minulla ole voimia tehdä sille mitään. Ei ainakaan nyt. Koti on kaaos, kehyksiä, jotka kaipaavat taulujen ympärille. En jaksa. Vielä on aikaa näyttelyn avajaisiin. Kaipa kuuntelen kehoani, lepään. Ensi viikoksi on tultava kuntoon, aloitan antibioottikuurin ennen hampaan poistoa. Ehkä tämä kuumeilu johtuu hampaasta? En tiedä. Olen väsynyt.

Ei ole nälkä, ei ole ruokaa. Tai on jotain, en vain jaksa valmistaa mitään. En halua ketään tänne. Sanat särkevät päätä. Katson deeveedeeltä murhia, dekkareiden klassinen rakenne rauhoittaa, paha saa palkkansa. Järjestys kaoottisessa maailmassa, kiitos etsivien.

Itse asiassa vihaan tällä hetkellä kaikki taulujani. Parempi nukkua kuin katsoa.

 

 

 

Advertisements

24 Responses to Näyttelypäiväkirja 11.09.2012

  1. Oh. Voimia sinne! Olen varma, että mielestäsi ruma taulu on jonkun muun mielestä kaunis 🙂 Mullekin tulee noita kausia, että tekee mieli peruuttaa (ja yleensä perunkin) kaikki tapaamiset. Silloin tiedän olevani väsynyt, liiassa, ja otan lepoa.

  2. hpy says:

    En voi muuta kuin toivoa etta pian menee taas parempaa suuntaan.

  3. kiiris says:

    Voihan pahkasika! Kurjalta kuulostaa olotilasi. Kaikenkaikkiaan. Voimarutistus täältä kuitenkin, oikein iiiiiiso!

  4. Amalia says:

    Siis olet elossa!! Kyl se siitä, usko vaan, vai täytyykö alkaa potkii persuksille?

  5. aimarii says:

    Nyt vaikuttaa vahvasti sille, että sait karsean rimakauhun. Se on ikävä selätettävä, mutta ei lainkaan mahdoton.
    Olotilasi on surkean masentava, mutta älä ihmeessä kiellä ystävien apua. Tarpeeksi pitkä lepo, jos vain pystyt siihen ja pystythän sinä, on paikallaan. Siis lepäämään ja sulje mielesi muulta, olet elossa ja näytä kropallesi, kuka on boss.

  6. Polga says:

    Ota yhteyttä, jos tarpeen!

  7. Uuna's says:

    Älähän sure, tämä on pientä siihen verrattuna, mitä tunnet näyttelyn jälkeen, sorry vaan.
    Olen hyvä lohduttaja, mutta joskus läiskäys auttaa shokissa olevaa. Tosin puhun totta, mutta voi olla että näin tapahtuu vain minun kohdallani. Kohta sen taas näen. Onneksi ryhmänäyttelystä tulee varmaan lievemmät oireet.
    Nuku ja nuku, kyllä kaikki kuitenkin järjestyy.

  8. Äijä says:

    No, minä vihaan uutta kirjaani.

  9. Yaelian says:

    Voi että,paranehan nyt ja yritä nukkua ja kerätä voimia tuohon näyttelyyn.Haleja ja tsemppejä!

  10. miiwi says:

    Kuuma toti ja peiton alle huilaamaan, etköhän siitä kohta piristy! Tsemppiä:)

  11. Stressireaktio. Toivottavasti selviät siitä ja luotat taas itseesi.

  12. vilukissi says:

    Kuohuntaa tyynen edellä! Usko pois! Halaten sua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: