Näyttelypäiväkirja 19.09.2012

 

Heräsin itkuun. Ehkä näin painajaisia, en muista, olen väsynyt. Eilen tein töitä neljän taulun kanssa. Ne ovat kaikki eri vaiheessa. Maalaamista, kuivumisen odottelua, liimaamista, odottelua.

Maalaaminen on fyysistä hommaa, ihan sama kuinka suurta taulua on tekemässä. En koskaan juokse, mutta voisin kuvitella, että olo on samanlainen, kun on maalannut neljä tuntia tai juossut maratonin. Uupumus iskee koko kroppaan, vapinaa, nestehukka, pää kumisee tyhjyyttä, sydämen sykkeen tuntee kovina iskuina korvissa. Nukkumaan, paitsi ettei saa unta, on liian ylivirittyneessä tilassa. Horros täyttyy mielikuvista, siveltimenvedoista, värisävyistä, sommittelusta, mustuudesta.

Sain apua ystävältäni kehysten kanssa. Nyt minulla on niitä tarpeeksi. Olen kehystänyt työt sitä mukaa, kun ne tulevat valmiiksi. Pakko tehdä niin, pakko piilottaa maalaukset lasin alle, kehysten sisään, muuten palaisin töihin uudestaan ja uudestaan. Minulla on paha tapa ylityöstää tauluja, en osaa lopettaa, en tiedä, koska lopettaa, en tiedä, koska taulu on valmis. Kehystäminen päättää työskentelyn.

Mitä lähemmäksi näyttely tulee, sitä enemmän minua pelottaa. Ei enää se, että tauluni olisivat huonoja ja arvottomia, vaan se, miten minulle käy. Putoanko jälleen? Onko kaiken tämän tekemisen palkkana romahdus? Tarkkailen itseäni, kuuntelen ja katson merkkejä, jotka kertovat minulle olostani. Ne merkit ovat tuttuja niin monen vuoden ajalta. Tunnistan ne, pystyn toisinaan kääntämään suunnan. Jos jaksan. Toivottavasti jaksan.

Tänään en jaksa tauluja. Teen kirjallisia hommia. Minun pitäisi työstää keskeneräisiä tauluja, olen aikataulusta jäljessä. Viime viikon kuume vaati lepoa, lepo teki hyvää, mutta nyt aika tuntuu loppuvan kesken.

En ymmärrä, miksi minua itkettää. 

Mainokset

28 Responses to Näyttelypäiväkirja 19.09.2012

  1. kiiris says:

    susukulta, minä ymmärrän oikein hyvin jos sinua itkettää. Mokomat unet..! Varmaankin hyvä ajatus pitää tauluton päivä. Hengittäää….. hengittäää….. uuuuh….. Kyllä sinä ehdit. Huomennakin. Tai ylihuomenna. Ylivirittynyt tila on niin tuttua, kun ei meinaa jalat pysyä paikoillaan, vaikkei ne jaksaisi liikkuakaan. Tai kädet. Tai lanttu.

  2. harakka says:

    Näyttelystäsi tulee varmasti tosi upea!
    Voi, kun asuisinkin lähempänä, niin voisin tulla kurkkaamaan sinne.
    Mutta laitat varmaan joitakin tauluja tännekkin esille sitten vielä?
    Ja ei ole mikään ihme, vaikka itkettääkin, kaikki jännitys ja kiire, monet ajatukset pyörii päässä yhtaikaa!
    Koita ottaa rennommin, stressaamatta, vaikka se on toiselle niin helppo sanoa.
    Mutta itke, jos tuntuu siltä, se ehkä auttaakin,, helpottaa oloasi.
    Kaikki menee varmasti hyvin!

  3. Uuna's says:

    Taulun vasen yläkulma on upea, siis niin hieno, kiinnostava ja kietoutuu yhteen muun osan kanssa. Jännittävää nähdä, millaisia nämä uudet työsi ovat.
    Yleensä maalatessa pääsee syvälle piiloon, missä ei ole ajatuksia, ei pelkoja, ei mitään, vain ihana tunne vapaudesta, mutta nyt näyttelyaikataulu painaa päälle ja häiritsee maalauksiin syvälle pääsemisessä. Töistä tulee silti hyviä, mutta et itse saa sitä energiaa, minkä maalatessa yleensä saa.
    Kun oikein pinnistää jonkun asian kanssa, saa siitä hienon palkan ja tunteen aikanaan: minä tein sen, minä tein sen, minä onnistuin. Kyllä sinä selviät, vaikka nyt ottaa lujille. Voimia vielä vähän, vielä vähän, kohta on valmista…

  4. Yaelian says:

    Hyvin ymmärrän että ennen H-hetkeä tulee hieman pakokauhuinen olo,mutta taulusi ovat tosi hyviä ja hyvin menee takuulla näyttelykin. Kiva että olet saanut kehystysapua 🙂

  5. miiwi says:

    Pieni tauko välillä on paikallaan ja sitten jaksat taas pinnistää. Taulussasi on kauniit värit.

  6. Toivottavasti pääsi kestää. Hyvä siitä tulee – näyttelystä, siitä olen varma. Sitä odotellessa

  7. sirpa says:

    Lähtötelineihin asettuminen jännittää…loppurullauksen aikana jo helpottaa…sitten onkin aika tuulettaa ja olla tyytyväinen itseensä. Kyllä sinä jaksat ja onnistut.

  8. Voin kuvitella, että maalaaminen on fyysisesti rankkaa. Koitahan vielä jaksaa 🙂 Hyvin kaikki lopulta sujuu. Jännittäminenkin uuvuttaa. Ja jännittäminenhän on hyvä asia!

  9. arleena says:

    On se iso ponnistus saada kaikki määräaikaan mennessä valmiiksi. Aikarajat tuskastuttavat, ne kahlitsevat. Kuitenkin kaikki menee kuin on sovittu.

  10. sirokko says:

    Deadline edessä, keskeneräiset tuntuvat kaatuvan päälle, hengitä, hengitä, kyllä sinä ehdit. Vähän lepoa välillä ja kahta joutuisammin sitten sujuu. Kehyksetkin jo valmiina, hieno juttu! Täällä kaikki peukuttavat ja tsemppaavat matkan varrella, viimeinen ponnistus ja kohta olet maalissa. Ihan hengästyttää itseäkin..

  11. poeticshine says:

    Ai Sä olet taidemaalari. Taiteilijoilla on aina vaikeampaa kuin muilla. Toivottavasti riippumatto kannattaa sinua näyttelyn jälkeen. Oli koskettavaa, rehellistä ja paljasta tilitystä.

  12. Tuima says:

    Jospa sinua itkettää näyttelyn aiheuttama stressi? Jaksamista!

  13. Alastalo says:

    Pidät siis näyttelyn. Vihdoinkin. On jäänyt tää mun blogeissa käynnit aika vähäisiksi viimeaikoina. Mutta eiköhän taas aikaa tulevaisuudessa löydy.

    Tsemmpiä ja jaksamista. Näyttelyn suunnittelu ja toteutus ei ole ihan helppo juttu. Läheisiä ihmisiä on pitäneet noita.

  14. wordsbyirma says:

    Leelian lepotuolista, päivää! Näyttelyn jalkeiselle viikolle järjestät nyt jonkinlaista arkipäivästä vielä poikkeavaa tekemistä. Tai annat ystävän järjestää. Viikonloppuloma. Vielä jotain pientä juhlaa. Kylpylä. Niin ettei putous ole liian jyrkkä. Itku ja nauru ovat tunteita, taiteilijoillla herkemmässä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: