Näyttelypäiväkirja 27.09.2012

 

Arvatkaa mitä? Taulut on kehystetty, rautalangat viritetty ripustusta varten. Taulut on pakattu, odottavat ripustukseen pääsyä. Viimeinen rutistus oli tänään, enkä olisi selvinnyt siitä ilman Johannan apua. Ihanaa, kun joku on fiksu, kätevä käsistään ja ammattilainen näyttelyiden pystytyksessä. Ja lisäksi rauhallinen. Sama levollisuus tuntui tarttuvan minuunkin ja nyt vaan istun ja ihmettelen, että eikö ole enää mitään tekemistä?

No, viikonloppuna tulostetaan näyttelyesittelyjä, mainoksia ja muuta kirjallista pakollista.

Mutta ei mitään muuta. Voisin vaikka juhlia tätä outoa levollisuuden tilaa. Harmi vaan, että jouduin aloittamaan toisen antibioottikuurin sen poistetun hampaan takia ja olo on aika kuvottava. Onneksi en sentään joutunut sinne tippaan niin kuin epätoivossani manailin tapahtuvaksi. Hymyileminenkin sattuu leuan kipeyden takia, enkä happamana halua juhlia.

Juhliminen olisi ok, mutta juhlien keskipisteenä oleminen on aina ollut vaikeaa. Se on tuntunut kiusalliselta ja yleensä olen välttänyt järjestämästä juhlia, joissa itse olisin joutunut juhlakaluksi. Muille olen kyllä suonut tämän aseman ja nauttinut juhlien suunnitteluista ja toteuttamisesta. On siis iso askel kohti jotain uutta, että ylipäänsä järjestän avajaiset, suostun juhlittavaksi, asetan itseni alttiiksi huomiolle. Muutama vuosi sitten olisin juossut karkuun sellaisesta tilanteesta tai en ylipäänsä olisi joutunut senkaltaiseen tilanteeseen. Kun näyttelypäätös varmistui, päätin jotenkin luontevasti ja melkein kuin miettimättä järjestää avajaiset. Juhlimisen aiheita tuntuu nykyään olevan vähän, sukulaisiakin tapaa vain hautajaisissa, ystäviä onneksi arjessa useammin, mutta juhlien vähyys ei ollut syy. Minusta tuntui, että olen ansainnut avajaiset, olen ansainnut iloa, olen riittävän hyvä ja arvokas olemaan juhlinnan keskipiste.

Huikea muutos ajatusmalleihin, joilla olen piiskannut itseäni läpi elämäni. Olla jonkin arvoinen. Olla hyvän arvoinen tuntematta siitä häpeää tai syyllisyyttä, olla keksimättä näin julkealle huomiontarpeelle oikeutettuja tekosyitä.

Koska olen sen arvoinen (kyllä minua kuitenkin jännittää ja olen kauhusta kankea, siitä en pääse vielä eroon…).

Advertisements

36 Responses to Näyttelypäiväkirja 27.09.2012

  1. Yaelian says:

    Ihanaa kuulla Susu että nyt on kaikki valmiina näyttelyä varten ja kiva,että sait Johannalta apua 🙂 Olet kyllä kaiken tuon huomion hyvin anasinnut!

  2. Uuna says:

    Minäkään en ole vuosiin järjestänyt avajaisia, juuri mainitsemiesi syiden takia. Mutta voin sanoa, että kun hetki koittaa, kaikki tuntuu hyvältä ja ihanalta. Vieraathan ovat sinun ystäviäsi ja tulevat mielellään avajaisiin. Olet ansainnnut avajaiset. Hyvä että ymmärrät sen nyt ja suot ne itsellesi. Ei lapsuuden taakkaa tarvitse kantaa koko ikäänsä mukanaan.

    Omien töiden arvostaminen on vain niin vaikeaa. Minäkin ehdotin töitteni hinnaksi lähes puolta vähempää, mitä niissä nyt on. Galleristi sanoi hinnan ja minä vain ihmetellen nyökyttelin. Toivottavasti Johanna antoi sinulle myös hintavinkkejä. Hinnassakin näkyy oma arvostus töitään kohtaan.

    Ihana Johanna! Nyt kaikki on hyvin, hammas ehtii parantua ja paperityöt tulee kyllä tehdyksi. Sinä selviät. Hyvin 🙂

    • susupetal says:

      Näin todellakin sinun kasvoistasi sen ilon ja levollisuuden, Uuna, ja se rauhoitti omaa oloani. Uskon pystyväni nauttimaan avajaisista sinun laillasi.

      Johanna auttoi minua myös hinnoittelemaan tauluja, eikä tarvinnut kamalasti tapella 😉

  3. Äijä says:

    Olet sen(kin) arvoinen! Hienoa!

  4. polgara3 says:

    Loistokasta – nyt voit levätä ennen Suurta Päivää! 😀

  5. Deme says:

    Hyvä sie =)

  6. aimarii says:

    Minustakin tuntuu niin hyvälle puolestasi. Ystävät ovat ihania ja sinä olet ansainnut avajaiset ja juhlinnan kohteena olemisen todella. Hienoa, että uskot itsekin sen.

  7. sanapasanen says:

    Onnittelut sulle, että olet tässä vaiheessa!

  8. harakka says:

    Hyvä Susu, olet paras!
    ja kuka vaan jännittäisi avajaisia, se kuuluu asiaan!
    Nauti nyt vaan!

  9. wordsbyirma says:

    Mainio olotila! Älä todellakaan painosta liikaa siihen mitä muut sinusta ajattelevat avajaisissa, he ovat tulleet sinne juuri sinun takiasi. Saattavat vaikka vapista ja pelätä mitä sinä ajattelet heistä. Olemme kaikki samanlaisia jännittäjiä, ja AINA jälkeenpäin ajattelee, että mitä pirua tuotakin taas etukäteen vapisin. Olet juhlien arvoinen! Muuten pistin sinulle yhden plakaatin, kun niin tykkään sinusta. Jos se sielä jo on, niin ei haittaa!

    • susupetal says:

      Kiitos plakaatista!

      Joo, turha kuvitella, että olisi olemassa paljon ihmisiä, joita ei koskaan jännittäisi, Kaari. Onneksi olemme sillä(kin) tavalla samanlaisia.

  10. kiiris says:

    Minä olen vuosien saatossa niin erakoitunut, että ajatuskin juhlakaluna olemisesta hirvittää. Olen niin hitsin iloinen puolestasi. Näyttelystäsi. Siitä että olet jaksanut. Kirjoituksestasi paistaa läpi seesteisyys. HYVÄ SINÄ!!! Kaikilla on rimakauhua ja jännitystä. Useimmilla ammattinäyttelijöilläkin on hirmuinen ramppikuume. Taiteilijat ovat sellaisia. Ja sinä olet taiteilija. Minä täältä hitaasti tyhjenevästä sormustimesta lähetän sinulle onnenpotkut. Nyt!

  11. Zilga says:

    Pää pystyyn ja menoksi. Sinä olet nyt, menneisyys on vain harhauttava taakka.
    Tuotantosi on näyttelykelpoista, seiso ylpeänä sen rinnalla.

  12. Maarit says:

    Vau, tosi ihanaa, että kaikki on jo hanskassa. Nyt ei auta livetä, vaikka kuinka jännittäs ;D Hyvä Sinä 😀

  13. Hommat pulkassa, hyvä Susu 🙂

  14. Elegia says:

    Mie taasen arvostan sitä, että laitat itsesi tilanteisiin, joita pelkäät. Minäkin joskus laitoin, mutten ole vähään aikaan jaksanut. Ehkä joskus taas (joo, tällanen kausi taas, plääh)

    • susupetal says:

      Elegia, luulen, että tämän jälkeen elelen aika matalalla profiililla, on tämä kuitenkin aika raskasta, jo ihan tämän näyttelypäiväkirjan kirjoittaminen.
      Mutta mennään loppuun asti.

  15. Kari says:

    Onnittelut! Harmi, että etelänretkiä ei juuri nyt ole tiedossa 😦

  16. miiwi says:

    Hienoa, hyvissä ajoin sait valmiiksi, hyvä sinä! Tässä pitääkin siis alkaa suunnitelemaan Hesan reissua 🙂

  17. BLOGitse says:

    Viimeistä vaille valmista, hienoa!
    Otathan paljon kuvia ja bloggaat niitä koska en pääse näyttelyysi sattuneesta syystä. Aika hyvä syy. Minä päätin kokeilla ei niin nuoria siipiäni opiskelun merkeissä, saa nähdä miten menee – huomenna se alkaa…
    Onnea ja iloa näyttelyysi!!!

    • susupetal says:

      BLOGitse, sinulla on tiedossa mielenkiintoiset ajat! Onnea opiskeluihin.

      Teen jossain vaiheessa virtuaalinäyttelyn blogiin, sitä sitten saat katsella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: