Näyttelypäiväkirja 31.10.2012

 

Johanna purkuhommissa

Samaan aikaan tyhjä ja ylitsevuotava olo. Näyttelyn purku oli tänään, Johanna oli apunani. Seinät tyhjenivät niin nopeasti, ripustusnarut näyttivät hylätyiltä. Iltapäivällä muutama taulu lähti postissa muualle Suomeen.

Olen oppinut paljon itsestäni tämän kuukauden aikana. Vielä en osaa pukea järkeviksi ajatuksiksi, en sanoiksi, oivalluksia, joita olen tehnyt itsestäni. Syvemmän tutkiskelun aika on myöhemmin.

Näyttelyssä kävi paljon ihmisiä. Polgalta saatu vieraskirja tuli lähes täyteen. Minusta tuntuu, että tulen selaamaan sitä kirjaa paljon. Se tuntuu hyvältä käteen. 

 

Entä keitä tapasin taulujeni äärellä? Tietenkin ystäviä, joilla ei ole blogeja. Sellaisiakin ihmisiä tunnen siis! Sellaisia ihmisiä on oikeasti olemassa! Vaan blogitystäviin, teillekin varmaan tuttuja nimiä. Jotkut blogimaailmassa kauemmin olleet saattavat muistaa myyttisen Etappisian, joka aikanaan kommentoi ahkerasti eri blogeissa ja piti myös blogia esim. Satakunnan kansassa. Hän tuli paikalle, kuten myös Eljas Verve, Unelma, Savisuti, Polga, Johanna tietenkin ja SuviAnniina. Sirpan tapasin myös. Mymskän, Andyn, Hannun. Miiwin ja Kiiriksen kanssa oli kolmikantatapaaminen. Obeesia ja Tanssiva Harmaa Pantteri tulivat yhdessä Mellariin. Isopeikko luuli tulevansa salaa, mutta näin hännäntupsun ruusupensaassa.

Niin paljon ihania ihmisiä, jotka tulivat junilla, busseilla, omilla autoillaan toisilta paikkakunnilta vain katsomaan taulujani. Hämmentävää. Ihanaa.

Näiden ihanien ihmisten lisäksi näyttelyssä olivat hengessä mukana kaikki lukuisat kommentoijat, jotka ovat tsempanneet minua pitkin matkaa, bloggaajat, jotka ovat levittäneet näyttelyn mainosta eteenpäin, ihmiset, jotka ovat tehneet samoin Faceboookissa. Olette te uskomattomia.

Olen saanut niin paljon, että haluan antaa myös itsekin. Järjestän arvonnan. Jess, niin minä teen. Tähän kirjoitukseen kommenttinsa jättäneiden kesken arvon palkintoja. En tietenkään vielä tiedä, mitä ne palkinnot ovat, olen sillä tavalla itsellenikin ennalta arvaamaton. Yllätyspalkintoja siis. Sunnuntaina laitan jossain vaiheessa blogiin Sunnuntaklassikon, ennen sen musiikin ilmestymistä on aikaa jättää kommentti.

Kiitos.

Itellan vastuulla…

Mainokset

53 Responses to Näyttelypäiväkirja 31.10.2012

  1. Ari says:

    ”Isopeikko luuli tulevansa salaa, mutta näin hännäntupsun ruusupensaassa.” Hienoa Johanna!

  2. savisuti says:

    Mahtavaa! Jännityksestä sun muusta huolimatta toteutit unelmasi! Näyttely oli hyvä ja ihanaa kun siellä kävi paljon katsojia ja ilmeisesti ostajiakin! Nyt voit hetken levähtää ennen seuraavaa näyttelyä tai muuta koitosta! Niin,ja tapaamisiin!

  3. Polga says:

    Ajattele, se oli mun ainoa julkinen sosiaalinen esiintymiseni tänä vuonna ja nyt on vasta lokakuu… *köh*!

  4. Obeesia says:

    Jään odottamaan seuraavaa näyttelyäsi/kirjaasi. Kiitos!

  5. Johanna says:

    Ole hyvä, hyvä oli!!!! :))))))

  6. And the winner is... says:

    ”Tämä arpa voittaa”.

  7. harakka says:

    Mä en päässyt käymään, mutta onneksi kuitenkin kuvissa näin edes vähäsen!

  8. Mymskä says:

    Noin mielettömän paljon blogituttuja! Ja sitten vielä ne ei-bloggajat päälle! Ja vielä sellaiset, joita et henkilökohtaisesti tunne tai ollut kädestäpitäen opastamassa. Huh. Olet sinä kyllä mahtavan kokemuksen saanut. Ihana näyttely, ihana opastus.

    Upeeta.

    • susupetal says:

      Mymskä, itsekin hämmästelin blogituttujen määrää, eivätkä kaikki edes päässeet paikalle syystä tai toisesta.
      Oli kyllä ihanaa opastaa porukkaa, näki omat taulunsa ehkä vähemmän kriittisin silmin.

  9. SuviAnniina says:

    Kiitos SusuPetalille SusuPetalina olemisesta 🙂

  10. Kiitos SusuPetal rohkeasta näyttelystä. Kannatti käydä se katsomassa livenä, samoin kuin sinuakin. Kolmikantatapaaminen, jota en koskaan unohda…. ja ideat, jotka jäävät muhimaan.

  11. sirpa says:

    Kiva oli tavata sinut ja nähdä ihanat työsi livenä.

  12. arleena says:

    Seuraavaan näyttelyysi pitää päästä tulemaan.
    Kiitos mukavasta blogimatkasta näyttelyysi.

  13. miiwi says:

    Näyttelysi oli mieleenpainuva kokemus, myös minulle 🙂 Kiitos!

  14. Oli kiva nähdä Livenä 🙂

  15. kiiris says:

    Sinä olet juossut tunteiden maratonin. Veit itsesi maaliin, voitajana. Antanut vierellärämpijälle niin paljon. Ei eilen. Ei huomenna. NYT. Tauluissasi oli ihana käydä. Kiitos.

  16. aimarii says:

    Unelmistaan täytyy pitää kiinni ja ponnistella ne saavuttaakseen. Sinä olet nyt saavuttanut yhden unelmasi. Upeaa.

  17. Anskukka says:

    Oi, että! Minullekin tulee hyvä olo, kun vaikutat niin aidosti onnelliselle. Ihanaa Susu, Ihanaa!

  18. Sirkka says:

    Kiitos virtuaalinäyttelystä! Pari kukkakuvaa jäivät erityisesti mieleen,

  19. Uuna says:

    Hienoa että sinulla on hyvä mieli, hämmentynyt tietenkin ja tutkiskelevakin. Näyttelyt loppuvat aina ihmeen nopeasti ja purku on vain hetki verrattuna ripustukseen.
    Haluan olla arvonnassa mukana, eihän koskaan tiedä, mitä sinä ja onnetar olette varanneet 🙂

  20. Yaelian says:

    Upea kokemus oli varmaankin tuo näyttely ja antoisa:) Ja kiitos Susu että sitä on saanut täällä netissäkin seurata 🙂

  21. sirokko says:

    Minäkin kiitän virtuaalinäyttelystä ja kaikista mukavista kirjoituksista ja kommenteista näyttelyn ympärillä, tuntui kuin olisin ollut lähes paikan päällä. Ihana seurata näin sivustakin taivaltasi ja menestystäsi, onnea onnea!
    Ja yllätyksiin osallistuminenhan on aina kivaa 🙂

  22. Ihanaa, että sinulle jäi hyvä mieli. Kiitos, että sain seurata fiiliksiäsi näyttelystä netin kautta 🙂

  23. BLOGitse says:

    Viuh, noin se aika vie. Vasta vähän aikaa sitten kaikki kokemasi oli vielä tuntemattomasti edessä. Hienoa että nyt on hyvä fiilis…ja paljon mitä vanhana muistella! 🙂

  24. kaari3 says:

    Oli jännittävää seurata tata näyttelyn kulkua. Itsensä ylittäminen on palkinto, mistä saa nauttia kauan. Ja selailla kirjaa ja ajatella kaikkia, jotka tulivat juuri sinun takiasi! Lämpimät halit!

  25. isopeikko says:

    Peikolta ja pöö Susulle. Se kyllä tulee viälä salaa jonnekin niin ettei kukaan tiedä eikä huomaa. Mutta nyt oli kyllä mukava olla siellä näyttelyssä Susun huomassa 🙂

    • susupetal says:

      Peikko, kyllä se joskus vielä onnistuu se salassa oleminen! Onneksi et ollut nyt ihan piilossa ja sain vetäistä hännätupsustasi!! Ihan kiltisti vaan.

  26. Päivitysilmoitus: Vielä ei ole sunnuntaiklassikon aika, joten… « SusuPetal

  27. Päivitysilmoitus: Voitto… « SusuPetal

  28. Päivitysilmoitus: Ready? Start your engines! Fire! « SusuPetal

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: