Etuoikeutettu

 

 

Halaan sinua, joka olet minulle rakas. Tänään taas muistan, että mikään ei ole itsestään selvää. Ei elämä, et sinä, en minä.
Tänään olet kiitosta täynnä siitä, että jaksoin, että en luovuttanut, en kadonnut kokonaan.

Tyhjyyttä haparoivat kädet. Sormet, jotka eivät koskaan enää saa silittää lapsen ihon pehmeää nukkaa. Ikävää itkevissä silmissä kysymys, johon ei ole vastausta.

Sylini on täynnä rakkautta, olen etuoikeutettu. En ole maailman vahvin, mutta jaksan rakastaa. Vedän verhot ikkunan eteen, suljen mustan marraskuun ulos, sytytän kynttilän hänelle, joka ei enää jaksanut. Hänelle, joka jäi suruun.

 

 

 

Mainokset

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: