Se on ikuista

 

        

 

Äijäblogin Ari Stenmanin toinen novellikokoelma ilmestyi tuossa vähän aikaa sitten. Se on ikuista-kirja sisältää viisi novellia.

Ensimmäinen, Puolen vuosisadan rakkaustarina, alanimeltään Katkelmia erään pariskunnan elämästä, onnesta, ongelmista ja niiden ratkaisuista, on pitkä novelli, joka voisi toimia ehkä omana, erillisenä pienoisromaanina. Novelli kattaa monta vuosikymmentä ja toimii myös kansakunnan historiana sekä yksilön että yhteiskunnan osalta. Itselleni maalais- ja kauppalaelämä, jota Ari kuvaa, on eksoottista, olen syntynyt kaupungissa kerrostalokaksioon, jossa oli sisävessa ja lämmin vesi. 

Novellissa Jarmo ja Heidi käsitellään myös parisuhdetta yhteiskunnan vaatimusten puristuksessa. Yhteistä näille molemmille novelleille on maailmankuva, jossa mies työ leivän pöytään. Rakkaustarinan Sirpa poikkeaa jälkimmäisen novellin Heidistä siinä, että Sirpan vaatimukset materiaalin hyvinvoinnin suhteen eivät ole yhtä nälkäiset kuin Heidin. Molemmat naiset tuntevat kuitenkin tyhjyyttä parisuhteessa miehen paiskiessa pitkää päivää ja molemmat naiset pettävät miestään.

1980-luvun yltiöpäinen tuhlailu, 90-luvun lama ja sitä seuraava taloudellisen kasvun kooma ovat läsnä näissä molemmissa novelleissa. Omistaminen on ollut itselleni niin vieras asia, että tuntui välillä melkein tragikoomiselta seurata novellien henkilöiden omistamisen halua. Minun oli vaikea samaistua henkilöihin, joille elämän tarkoitus oli avioliitto, omakotitalo, lapset ja kaksi autoa, henkilöihin, jotka tuntuivat elävän sitten kun-elämää. Sitten kun on enemmän rahaa, sitten kun on aikaa, sitten kun, sitten kun. Stenman kuvaa henkilöitään kuitenkin lämmöllä.

Kirjan kolme viimeistä novellia ovat tuokiokuvia, joissa Stenman onnistuu mielessäni hyvin. Tarinat ovat tiivistetympiä, eivät liian auki selitettyjä. Asioiden alleviivaaminen, lukijalle ”luennoiminen” ovat tyylikeinoja, jotka eivät uppoa minuun. Haluan, että lukijana minulle jää enemmän tilaa muodostaa omia käsityksiäni tarinoiden henkilöistä ja asemasta yhteiskunnan pyörässä. Novelleissa Hankala viikonloppu, Viimeinen palvelus ja Tapahtui vapaa-aikana lukija saa enemmän väljyyttä omaan oivaltamiseen ja ajatteluun.

Stenman on pienen ihmisen asialla. Jokapäiväisen leivän hankkiminen käy todellakin työstä, ihminen on vain mitätön ratas liian monimutkaistuneessa ja suorituspaineisessa elämässä. Ihmiset tuntuvat taistelevan tuulimyllyjä vastaan yrittäessään sopeutua vaatimuksiin ja malleihin, joihin media, mainonta ja työnantajat yrittävät yksilön pusertaa. On helppoa olla jälkiviisas, mutta kuka uskaltaa olla viisas nyt ja elää tässä hetkessä oman päänsä mukaan?

Kirja sopii mielestäni vaikkapa joululahjaksi ihmiselle, jota yksilön ja yhteiskunnan yhteen nivoutunut lähihistoria kiinnostaa niin historiallisessa, poliittisessa, sosiaalisessa kuin psykososiaalisessa mielessä.

Kirjaa saa tilattua nettikirjakaupoista, kuten myös Ari Stenmanin ensimmäistä kirjaa Joskus voi käydä melkein hyvin.

 

 

 

Mainokset

8 Responses to Se on ikuista

  1. Äijä says:

    Kiitos, kun luit 🙂

    • susupetal says:

      Harmitti, kun meni niin pitkä aika ennen kuin ehdin lukea, Äijä, tuo lokakuinen näyttelyrumba ja sitä edeltävä aika olivat sen verran hektistä, ettei pystynyt keskittymään mihinkään muuhun.
      Arvostelijahan minä en ole, peilasin lukemaani omiin kokemuksiini.

  2. Polga says:

    Kiva, kun joku muukin arvosteli – sinulla on enemmän sana hallussa kuin mulla… 🙂

  3. Elegia says:

    Vaikuttaa mielenkiintoiselta, korvan taakse laitettakoon tämäkin (oikeasti se oli jo ennestään korvan takana).

    Mielestäni Bodin kannattaisi alkaa julkaista kerholehteä! Ihan niin kuin muillakin kustantamoilla on, vaikka eivät sitä suoraan sanokaan (eikös SSKK ole Wsoyn kerho jne.). Jos ei paperiversiota niin edes sinne sivuilleen tehdä verkkolehti. Nythän sieltä on ihan mahdoton löytää mitään, koska esillä on aina vain muutama teos ja nekin vaihtuvat tyyliin kerran parissa kuukaudessa. Muiden kohdalla pitää tietää, mitä etsii eli tosi huono selailumahdollisuus.

    Miksiköhän minä tästä täällä avaudun?! Ehkä menen omaan blogiini tekemään kunnon avautumisen ;D

    • susupetal says:

      Elegia, kannattaa laittaa kehitysehdotuksia ja palautetta suoraan bodille (saa täälläkin avautua, ei sen puoleen…). BoDin kotisivut ovat kyllä kohtuuttoman vaikeaselkoiset, vaikka takana on 7 kirjaa, joudun sokkeloimaan siellä täällä ennen kuin saan kirjan painokuntoon. Tai sitten minä olen vaan niin tyhmä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: