Ari Kokkonen: Kulkea varjojen päällä putoamatta

 

 

Typoblog-blogin Ari Kokkosen viides runoteos Kulkea varjojen päällä putoamatta on proosarunoteos lukijalle, joka viehättyy valon ja varjojen ikiaikaisesta kumppanuudesta, keskusteluista ja pohdinnoista sanojen kanssa, uusien sanojen löytämisen merkityksellisyydestä.

Ari toteaa takakannessa: Nämä (proosarunot) ovat enemmän minua, lähempänä sydäntäni. Tuon toteamuksen aistii ensimmäisen osan, Kastun, mutta en vuoda sanoja, runoissa, joissa sanat asettuvat taloksi, tulevat tutummiksi, rohkeammiksi. Sanojen tehtävä on maalata ajatuksia, itseä, ympäristöä, yhdistää ne toisiinsa, löytää tasapaino. Nivoutumista tuohon ympäristöön, oleminen osana jostain suuremmasta, kuvataan toisessa osassa, nimeltään Hän neuloi tähdet kiinni.

Kolmannessa osassa, Olivatko ne viestejä jostain toisesta ajasta?, sanat etsiytyvät menneeseen, kertojaääni muuttuu, ikään kuin kirjoittaja haluaisi jostain syystä etäännyttää itseään runoista. Itse pidin tämän osion runoista eniten, tuntui, että Ari on vahvimmillaan kuvatessaan näennäisesti pientä, yksittäistä asiaa, muistoa, mielikuvaa. Näihin runoihin saa ladattua intensiivisen punaisen langan, joka kutoo runot kokonaisiksi ajatuksiksi, oivalluksiksi, ei vain sanoiksi sanojen perään.

Neljäs osa, Hämärän hiljaisuuden kuningatar, on lyhyt, kahden runon pituinen osa, joka kokoaa runoteoksen draaman kaaren muotoon, summa tapahtuneen, katsoo eteenpäin.

Arin tavoin uskon, että proosarunot ovat hänelle luonteva tapa ilmaista itseään. Nämä runot ovat lukijalle, joka etsii harmonista lukuelämystä, tasapainoista ja valoisaa elämänasennetta. Runojen herkkää luontoa tukee kansi, jossa on Arin ottama kaunis valokuva.

 

***

Books on Demand
ISBN 978-952-286-497-0, kovakantinen, 72 sivua

 

 

 

Mainokset

6 Responses to Ari Kokkonen: Kulkea varjojen päällä putoamatta

  1. Uuna says:

    On hyvä saada monenlaisia lukukokemuksia, vaikka niiden ei kannatakaan antaa vaikuttaa kirjoittamiseen. Kiinnostavia ne ovat silti niin kirjoittajan kuin lukijoidenkin kannalta. Itse pidin eka osiosta eniten – ja kannesta sekä nimestä tosi paljon 🙂

    • susupetal says:

      Uuna, runoissa, niin kuin kuvissakin, on juuri se antoisa puoli, että ne avautuvat lukijalle/katsojalle niin monin eri tavoin, maalaavat jokaiselle oman näyn, tulkinnan. Sen takia monen lukijan kokemukset ovat hyviä.
      Kansi on kyllä huippuhieno, Ari on loistava valokuvaja.

  2. kiiris says:

    Onnea Arille . Kauniisti ja selkeästi kirjoitit näkemyksesi. tuntemuksesi runokirjasta.

  3. Ari says:

    Iso lämmin kiitos Susu! Kaikenlaista touhua nykyisin ettei kerkiä enää minnekään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: