Kun olin suuri

Kun olin suuri, olin niin vahva, että kannoin harteillani koko maailman.
Kun olin suuri, olin niin rohkea, etten uskaltanut pelätä mitään.
Kun olin suuri, olin niin sitkeä, etteivät nuolet lävistäneet minua.
Kun olin suuri, olin niin kaikkivoipa, etten tarvinnut kenenkään apua.
Kun olin suuri.

Mutta sitten aloin kasvaa,
kasvoin pienemmäksi, vielä pienemmäksi, minusta tuli aivan pieni.
Niin pieni.
Pieneksi kasvaminen kutittaa ilon lailla.

***

Kihivas #43, alla alkuperäinen kuva

 

Mainokset

36 Responses to Kun olin suuri

  1. Aino says:

    Alligaattorihan se siinä hyppysissä. HIeno teos ja runo.

  2. Maarit says:

    Olinkohan minä koskaan suuri?

  3. kiiris says:

    Voi mikä ihana runo. Siinä on hauskuutta ja syvää asiaa! Minäkin tahtoisin kasvaa pieneksi….

  4. kuvittelija says:

    Kuinkahan pieneksi sitä oikein vielä kasvaakaan?

  5. Uuna says:

    Voi mikä kuva! Tykkään tästä mielettömästi. Katson ja katson. Tässä on jotain niin mystistä, että sanat eivät riitä. Myös runo on viisas ja runon puhuja on kasvanut pieneksi. Se on tärkeää.

  6. Liplatus says:

    Viisautta ja kauniita ajatuksia. Hienosti sopii kuvatarinan kanssa yksiin.

  7. sirpa says:

    Vanhemmiten sitä huomaa, että on kivempi kasvaa pieneksi…
    Hieno vastaus.

  8. Yaelian says:

    Miten hieno runo ! Ja kuva! Helpottaa olla pienempi.

  9. tarja.o says:

    kaunis runo, hieno kuva! vahva on kuvan tyttö:)

  10. Amalia says:

    Ilo onkin näin synkkinä aikoina kutittavaa. Hyvin sulla sykkii, tuo runosuoni.

  11. aimarii says:

    Kasvaminen pieneksi taitaa sittenkin olla jotain suurta. Suurenmoinen runo ja kuvan pienen pieni suuri tyttö.

  12. sirokko says:

    On se raskasta kantaa koko maailmaa harteillaan, väsyy siinä vahvempikin. Pieneksi kasvaminen on viisasta aloittaa ajoissa.

  13. Unelma says:

    Hieno runo. On helpottavaa olla jo pieni.

  14. Pienet näkee paremmin.

  15. miiwi says:

    Ihana runo ja kuva!
    Hyvä oivallus: Pieneksi kasvaminen kutittaa ilon lailla!

  16. Anskukka says:

    Oi Susu, tämä on hieno! Pieneksi olen minäkin yrittänyt kasvaa, vaan vaikeaa on heittää kokonaista maailmaa harteiltaan.

  17. TeeTee says:

    Aivan mahtava tulkinta! Minäkin tahdoisin nostaa kahvasta maan! ;D Kääntäisin koko pallon poskelleen.

  18. kaari3 says:

    Tickle, tickle..kivasti kääntyi kertomus runossasi. Kutittavaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: