Hyvä minä

 

Äijäblogin Ari on lukenut Pellen muotokuvan ja kirjoittaa kirjan herättämistä ajatuksistaan. Luin Arin tekstin ja se aiheutti aikamoisen tunneryöpyn sisälläni. Itketti. Hyvällä tavalla.

Itkemättömät itkut, suremattomat surut. Niitä on kertynyt vuosien varrella. Tänä vuonna on tapahtunut paljon. Olen oppinut itkemään jälleen. Olen päässyt jonkin verran irti itsevihasta, itseinhosta ja kaikesta siitä itsen vähättelystä ja mitätöimisestä, joka kohdallani kuuluu masennukseen. Olen alkanut vähitellen uskoa, että minä osaan jotain, olen jossain asioissa hyvä.

Osaamisen tunteen lisäksi mielihyvä tekemisestä on palannut. Olen vuosia tehnyt kaikenlaista, mutta enimmäkseen tekemiseni on ollut ahdistuksen kurissa pitämistä. Kun levittää maalia kankaalle, kun virkkaa päättymättömiä pylväitä, kun kirjoittaa turvallisia sanoja näytölle, haitalliset ajatukset pysyvät kurissa, ahdistus pysyy hallinnassa. Ei ihme, että olen tuottelias, ahdistus on toisinaan ollut niin suurta, etten ole uskaltanut lopettaa tekemistä.

Ahdistus on lieventynyt, tilalle on tullut ensimmäisen kerran vuosiin toivoa. Toivoa tulevastakin. Unelmia, haaveita, mielihyvää. Se on uskomaton tunne. Niin herkkä, että toisinaan en uskalla edes ajatella tämän olevan mahdollista. Olen varovainen, vaalin tätä orastavaa toivoa, haluaisin suojata sen ulkopuoliselta maailmalta. Itseltänikin.

Olen ollut niin kauan osa masennusta, osa suurta ahdistusta ja paniikkia. Tunnistan ne oireet, jolloin nämä ikuiset elinkumppanini yrittävät vallata suurempaa tilaa sisälläni. Minulla on välineet, keinot, apu, jolla pystyn pysäyttämään nämä tunkeilijat. Toivon itselleni myös jaksamista taisteluun, jos sellainen on tulossa.

Tänä syksynä masennus, ahdistus ja paniikki ovat olleet osa minua. Pieni osa, joka on viihtynyt hiljakseen. Niin se tulee aina olemaan, en usko muuhun. Pieni osa minua, mutta ei kokonainen minä.

Tänä syksynä olen myös uskaltanut sanoa ääneen: hyvä minä tuntematta häpeää itsekehusta. Se on aikamoinen juttu.

 

 

 

Mainokset

30 Responses to Hyvä minä

  1. ELisa says:

    Kiitos tästä. Ihanan rehellinen postaus.

  2. Mymskä says:

    Hyvä sinä. *halaus*

  3. sirpa says:

    Hyvä Sinä♥♥

  4. kiiris says:

    Hyvä Sinä! Olet aikamoinen♥

  5. Millan says:

    Olethan sinä hyvä, lahjakas, kaunis, lämmin ja ainutlaatuinen 🙂 Vaikka minun masennukseni on hyvin erilaista, on rohkaisevaa kuulla, että masennukset voivat kutistua, että ne voivat vetäytyä pieneen nurkkaan ja antaa tilaa terveemmälle minuudelle.

    • susupetal says:

      Millan, masennuksia on todellakin erilaisia, minulla tähän liittyy myös tuota hypoa aina välillä, vaikka toivoisin, että olisi vaan tasaista, tasaista. No, päivä kerrallaan.

  6. aimarii says:

    Minulla on vahva tunne, että sinä olet moniosaaja, taiteilija, runoilija, kirjailija, käsityöihminenkin, askartelija, herkkä ihminen, sinä olet hyvä.

  7. Elegia says:

    Olipa ihanasti kirjoitettu ja olen niin vilpittömästi iloinen, että alat nähdä itsesi ”oikein”, alat löytää arvostusta siihen, mitä olet ja osaat. Olet ihana ❤

  8. Yaelian says:

    HYvä sinä ! Ja olen iloinen puolestasi:)

  9. Uuna says:

    Eikö ole kummallista, että vaikka kuinka tekee, vaikka kuinka saa huomiota, kehuja jne…jossain sisällä on se pieni tyttö, jota ei ole huomioitu, jonka tekemisiä ei ole hyväksytty. ”Itsekehu haisee”…yritä siinä sitten arvostaa omia tekemisiä.
    Pitkä tie on tästä pienestä tytöstä, monta askelta otettu, mutta kaikki oikeaan suuntaan. Hienoa kuulla, että vihdoin voisit sanoa, hyvä minä. Yritän tulla perässä ja ottaa mallia…

    • susupetal says:

      Uuna, on se kummallista, ja vaikka aina välillä uskoo siihen mitä muut sanovat, putoaa toisinaan kuitenkin taas ihan kärryiltä. Tule perässä, minä teen tietä hartiavoimin!

  10. miiwi says:

    Tärkeitä sanoja. Sinä olet taitava ja ihana ♥

  11. arleena says:

    Toivo ja unelmat ovat elämän rakennuspuita. Olet löytänyt ne pysyviksi elämän osasiksi.

  12. Amalia says:

    Pitkää ikä tuolle tunteelle ”Hyvä minä”!!!!

  13. sirpa321 says:

    Tuota oli kiva lukea! Hienoa, Susu ❤
    Ps. kirja tilattu, jään odottamaan innolla!!

  14. kaari3 says:

    Pellen muotokuva, nimestä huolimatta tai juuri siksi on syvällinen tulkinta tunteista. Tunnen läheisesti ja rakastan ihmisiä, jotka kamppailevat (kamppailivat) samojen tunteiden kanssa. Ja elävät onnellista elämää. Se on on myös sinun. Soisin, että löytäisit sen antaman rauhallisuuden, hyväksyisit itsesi juuri sinä ihanana ihmisenä, mikä olet. Meidän kaikkien mielestä 🙂 Lämpimät halit talven keskelle!

  15. jl says:

    Hyvä sinä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: