Kimppu ruusuja

 

kimppu ruusuja

 

Niskahiusten takut repivät kammasta piikin. Hän nosti ruskean muovinpalan lattialta, pudotti sen roskikseen. Takkuiset, hiestyneet niskahiukset kertoivat painajaisista, joita hän ei muistanut. Hän katsoi harvennutta kampaa. Aamukampa. Enää muutama piikki jäljellä.

Nainen ei uskonut enteisiin. Kampa oli vain kampa, ei mitään muuta. Poika ei tulisi, vaikka kampa pudottaisi kaikki piikkinsä. Hänen oli hyväksyttävä se.

Hänelle oli sanottu, että napanuora piti katkaista, nuorten oli saatava olla itsenäisiä, eivät pojat olleet samanlaisia kuin tyttäret, eivät pojat muistaneet syntymäpäiviä, eivät äitienpäiviä, eivät mitään. Pojat olivat sellaisia.

Poika oli tuoksunut vauvana ruusuilta. Mieskin oli tuntenut saman ihmeellisen tuoksun nukuttaessaan poikaa sylissään. He olivat katsoneet nukkuvaa lasta, pysähtyneinä hiljaisuuteen, ihmetellen onnea.

Kampa oli vain kampa. Huono sellainen. Nainen heitti sen roskien joukkoon. Hän ostaisi uuden kamman, uusia takkuja varten. Ja kimpun ruusuja.

 

 

 

Mainokset

26 Responses to Kimppu ruusuja

  1. Uuna says:

    Eivät ne muista ainakaan siinä tietyssä iässä, vanhana sitten ehkä taas. Kun alkavat odottaa omia lapsia käymään. Sitten voi tulla mieleen vanha äiti. Parasta ostaa uusi kampa ja kimppu ruusuja. Ottaa maalausvälineet esiin ja maalata vauvan hento tuoksu…

  2. sirpa says:

    Ihana tarina kammasta ja pojista. Pojat tahtovat useimmiten olla juuri tuollaisia, huonoja muistamaan merkkipäiviä, jotka äidiltä ei vahingossakaan unohdu.

  3. kuvittelija says:

    Kimppu ruusuja. Pojat ovat poikia, mutta tytöissäkin löytyy…

  4. Yaelian says:

    Kaunis kuva…Olin ihan yllättynyt nyt syyskuussa,että poikani muisti onnitella syntymäpäivänäni.Varmaankin vaimonsa ansiota;D

  5. kiiris says:

    Oi, minä tiedän tuon vauvan tuoksun!!! Kimppu ruusuja kaikille. Pojille, äideille, isille, tyttärille. Kaikille. Ihanille.

    Hieno tarina. Ja aivan hurmaava maalaus!

  6. miiwi says:

    Sellaisia ne pojat ovat! Ruusut ilahduttavat 🙂

  7. Liplatus says:

    Ruusujen ja vauvan tuoksua, kaksi suloista tuoksua.
    Ihana taulu!

  8. aimarii says:

    Ei niin kovin pety, kun ei pojalta odotakaan noita huomionosoituksia. Vauvan tuoksukin aikaa haihtunut, kun poika maailmalle lähtee, mutta aina toivoo lastensa, poikien kuin tyttöjen käyvän moikkaamassa. Ruusutkin voi ostaa itse.
    Kuvan nainen niin haaveellisena ruusujensa kanssa.

  9. Deme says:

    Tää poika tuntee pienen piston sydämessään.

  10. arleena says:

    Kaihoisa tarina. Omat lapset pitävät vanhempiaan kuin itsestäänselvinä. Tykätään sanomatta sitä ja tullaan ja mennään omien aikataulujen mukaan.

  11. Elegia says:

    Tämä kuva on ihana, erilainen värimaailma kuin sinulla yleensä. Vaikka käytät kyllä värejä monipuolisesti. Pojat on poikia ne lupaa muttei palaa (joku biisi vissiin). Mutta äidin sydän odottaa aina jollakin tasolla. Itse tarttisin vissiin paketillisen kampoja tätä takkupesää varten (menin eilen nukkumaan hiukset kampaamottomina ja märkinä suihkun jälkeen, koska olin niin väsy)

  12. Anskukka says:

    Tämä on hyvä muistutus siitä, miten nyt pitäkään nauttia äitiydestä ja perheestä, joka ikinen päivä. Lainassa maailmalta vain nuo lapsoset ovat.

  13. sirokko says:

    Pojille taitaa kaikki olla niin itsestään selvää. Onneksi hekin sentään tekevät ruusulta tuoksuvia vauvoja, joita paapoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: