Kevään hylkäämä
10 helmikuun, 2013 36 kommenttia
***
Luovan lauantain 125. haaste hylätty
Kategoria(t): elämää, ihminen, käsin tehtyä, kuolema, luova lauantai, musiikki, sunday classic, tunteet
36 Responses to Kevään hylkäämä
Jätä kommentti susupetal Peruuta vastaus
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
Arkisto
Kategoriat
Viimeisimmät jutut
- Ei parta pahoille kasva
- Saturday Classics 130424
- Kasvu
- Saturday Classics 060424
- Talvipäiväkirja 030424
- Mark Spitzin hampaat
- Saturday Classics 300324
- Juhlaihminen
- Saturday Classics 230324
- Punaiset hiukseni
- Saturday Classics 160324
- Tavallisen tyhmä
- Saturday Classics 090324
- Epänormaali
- Saturday Classics 020324
SusuPetal 
Kaunis, mutta murheellinen. Laulukin passaa.
Mutta kyllä se kevät sieltä kuitenkin tulee!
Ink, hylättynä oleminen on murheellista.
Tämä on hieno, kaunis ja tunteisiin vetoava. Olen vaikuttunut ja samalla innostunut, koska juuri tajusin, että minähän voinkin tehdä oman haasteeni tekniikalla, jonka juuri löysin. Netissä on monia blogeja, joissa leikitään kuvioilla ja viivoilla. Tosi hienoja, eivät kyllä niin luovia kuin sinun työsi, mutta meditatiivisia.
Uuna, on aina mukavaa kokeilla uutta! Olen tehnyt näitä muutaman, tussia ja akryyliä, korkeintaan kolmea väriä, enimmäkseen valkoista, mielenkiintoista.
On siinä sidosryhmää sentään… Erikoisen hieno.
Hämäläinen, tiukasti juurrutettu 😉
Hieno vastaus ko haasteeseen.
Kiitos, Arleena.
Musiikkia myöten upea!!
Lohtuna usko, että kevät tulee ja oksat täyttyvät lehdillä.
Miiwi, kyllähän se kevät joka vuosi tulee…kuulema 😉
Ei,ei,eiiii! Kevät ei hylkää ketään!
Lepis, voimmeko olla varmoja?????
Minä niin uskon kevääseen, silloin alkaa uusi elämä…
Hieno työ ja the Eaglesta kuuntelee mielellään.
Usko on tärkeää, Sirpa, luja luottamus.
Surullinen, haikea tarina vähäeleisesti toteutettuna.
Kevät toki hylkää mutta vasta kesällä.
Kevään hylkäämä on mielentila, Holle…
Vaikuttava työ mustavalkoisuudessaan. Kohotetut kädet ja katseen suunta luovat ainakin minulle pilkahduksen toivosta ja uudesta keväästä.
Toivoa ja kaipuuta, Aino.
Vaikuttava, synkkä kuva. Peikko miättii onko se sitä siksi vai siitä huolimatta, ehjä molempia. Ajatuksia siinä on ainakin kaksi kourallista.
Kiitos, Peikko.
Täällä satoi räntää tänään. Onneksi suli heti pois. Silti kevät hylkäsi, ei se tosin koskaan tullutkaan. Kuvasi kaltainen alastomuus asuu itkupajuissa. Ei ne jaksa mennä hiirenkorvalle. Siellä seassa minä tarvon ja yritän syleillä kuolleita oksia. Että edes olisi joku, jota pitää kädestä. Ihana kuva, inspiroivakin ❤
Ei ne jaksa mennä hiirenkorville, Elegia, tuttu tunne.
Upea kuva!
Kiitos, Kiiris.
Hieno maalaus ja juuret pitävät kiinni visusti, eivät päästä irti!
Tiukassa on, Harakka.
Hyvin tähän vuodenaikaan sopiva piirros, puu hylkää heikoiksi ja turhiksi kokemiaan oksiaan.
Kevät myrskyt on edessä…..mutta, sitten lämpö ja kasvu voittaa.
Herkkä koskettava kokonaisuus.
Kiitos, Hietatar.
Sielukas kuva. Weeping willow…
Sellaista, Marjatta.
Tämä kuvaa hyvin minun tunteita…
Yhtymäkohtia, Ritva.
Upea kuva! Tyylikäs ja vähäeleinen.
Hiirenkorvia odotellessa.
Vihreän kaipuu alkaa olla suuri!
Mahtava työ, tässä on hieno tunnelma. Kohta uusi kevät saa, joten jos kaipuu on vihreään, niin parisen kuukautta odotusaikaa jäljellä…
Birgitta, kuukaudet tuntuvat niin pitkiltä!