Häpeä, hulluus, hilpeys

 

kasvoton

ei vielä yksityiskohtia

 

Taas mennään. On se ihme, että väkisinkin runttaa itsensä mukaan kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan. Luulisi, että ottaisi rauhallisesti, parantelisi silmää ja kättä, vaan ei.

Viimekertaisen näyttelyn purun jälkeen iski järkyttävä huonommuuden tunne, vertasin omia töitäni Johannan töihin, eikä sellainen todellakaan tee hyvää mielelle. Tekee häijyä tunnustaa kateutta, vaikka tunne on hyvin inhimillinen, se vaan tuli niin puun takaa itselleni! Luulin, että olen ihminen, joka ei kadehdi mitään. Olin väärässä. Mistähän minulle olikaan tullut sellainen käsitys itsestäni? No, enivei, nyt tunnen itseäni taas vähän paremmin.

Kateus, huonouden ja taitamattomuuden tunne piti käsitellä, ei siinä muu auttanut, sillä en pystynyt työskentelemään niin kauan kuin mieltä jäytivät mustat möröt. Helpotti, kun puhuin asiasta Johannan kanssa, vaikka minua hävettikin asiasta kertominen. Äh, miten sitä haluaakin aina antaa itsestään järkkymättömän kuvan. Jopa minä olen sellainen, vaikka horjunkin jatkuvasti ties millaisilla naruilla yrittäen leikkiä nuoralla tanssijaa.

Mörkö ja sen kumppanit lähtivät onneksi lätkimään, aloitin maalaamisen uudestaan. Vasenta kättä ei maalatessa onneksi tarvitse, se onkin ollut ihan turha uloke muutaman viikon ajan rannekanavan ahtauman vuoksi. Silmät ovat ihan hyvät maalatessa, onneksi vasen pelaa hyvin ja oikeallakin näkee summittaisesti. Yksityiskohdat uupuvat maalauksistani. Vielä.

Olipa kerran satu on tulevan yhteisnäyttelymme nimi, siis Johannan ja minun. Paikka on asukastalo Mylläri Myllypurossa, ajankohta toukokuu. Tarkemmat tiedot tulevat myöhemmin. Eli taas mennään, uusi näyttely. Ihan vapaaehtoisesti. Ihan omaa syytä tämä itsensä altistaminen itsensä kohtaamiselle, kiireelle ja jännitykselle.
Onhan se niin kivaa.

Valmistellessani lokakuista näyttelyäni, iski hillitön halu kirjoittaa, ja maalaamisen lomassa valmistui Pellen muotokuva. Sitä muuten voi ihan vapaasti ostaa tai lainata kirjastoista. Nyt ei onneksi ole mitään paloa kirjoittamiselle, silmä ei niin tykkää näytön vilkkumisesta. Tiedossa voi siis sittenkin olla leppoisa huhtikuu.

 

Advertisements

37 Responses to Häpeä, hulluus, hilpeys

  1. Maarit says:

    No, vau, siis mieletön tahti näyttelyillä! Kaksin on varmasti vähän helpompaa ja mukavampaa. Nyt, kun sait selätettyä mörönkin, niin ei sellaista tunnetta kannata päästää enää lähelle. Työsi ovat aivan ihania, kaikki tekemäsi, uskothan 🙂

  2. yaelian10 says:

    Mahtavaa ,uusi yhteistyönäyttely,harmi että taaskaan en pääse kuin virtuaalisesti,toivottavasti.
    Ei sinun tarvitse kateellinen olla;molemmat olette niin hyviä ja sinähän olet muutenkin mahtava monitaituri!

  3. sini says:

    Eikö ole verraton asia huomata että aina voi oppia itsestään uusia asioita! Helpotuksesi oikein huokui näytön läpi!

    • susupetal says:

      Sini, tunnet oikein, olen helpottunut. Teki kyllä tiukkaa myöntää itselleen tuo kateus, mutta onneksi tein sen. Katkerana ei olisi kiva olla, turhan usein tapaa sellaisiin ihmisiin, jotka näkevät syytä ainoastaan muissa.

  4. wordsbyirma says:

    Yhteisesti on varmasti mukavaa tehdä juuri senkin takia, että kumpikin on erilainen taiteilija. Odotuksen iloa sinulle ja Johannalle näyttelyänne täydentäessä.

  5. harakka says:

    Voi, kun hienoa, taas uusi näyttely.
    Ja älä sellasia päähäsi päästä, että Johannan tai muut ovat parempia.
    Muut tekevät erilaisia töitä kuin sinä ja niitä, mitä sä teet, yksikään ei niitä tee paremmin, kuin sinä.
    Ja onnea uudelle kirjallesikin taas!
    Pitääkin katsoa, jos vaikka olisi täälläkin kirjastossa.
    Ei varmaan meidän kunnassa ole, mutta jos vaikka naapuri kunnasassa olisi.

  6. isopeikko says:

    Peikko luulee, että itsensä runttaaminen on vaan hyvä. Ja itsestään oppiminen. Tosin peikko ei ole koskaan oppinut itsestään mitään, sen pitää aina opetella kaikkia asioita oikein kovasti.

    • susupetal says:

      Isopeikko, itsensä runttaaminen ja itsestään oppiminen on rankkaa ja pitää olla aika rohkeakin. Olisi niin helppoa vaan nähdä muissa vikaa, ei itsessä.
      Uskon kyllä, että peikkokin on oppinut, se ei vaan myönnä sitä.

  7. kiiris says:

    Jee, möröt häädetty ja uutta näyttelyä suunnittelemaan. Minäkin luulen, että sinulle tulee hyvä huhtikuu, oikein hellukkainen!
    Minä tunnistan itsessäni vastaavanlaisen kateuden…. pah….. En ole saanut sitä häädettyä, vaikka yritystä on…

    • susupetal says:

      Hellukkaista huhtikuuta tuskin tulee, sen verran liikekannalla pitää olla.
      Mukavaa, kun joku muukin tunnistaa kateuden, Kiiris, uskon kyllä, että yritys häätää se onnistuu. Sinä et ole katkera, tiedän sen, joten mörköjä on häädetty!

  8. kuvittelija says:

    Kateus on taitava kanssakulkija, ja huonosti hätistettävissä kannoilta. Kokeiltu on.

    • susupetal says:

      Kuvittelija, o se pirunomainen kanssakulkija, mutta kun tietää sen olemassaolon, on jo voiton puolella. Sinäkin teet työtä itsesi kanssa, tiedän sen, olet oikein hyvä häätäjä!

  9. kivahan olla mukana kaikessa

  10. Sirpa says:

    Kukapa meistä ei olisi kateellinen, ainakin joskus. Minäkin olen kateellinen sinun hienoille valokuvamanipulaatioillesi. Hienoa, että sinulla on jälleen into päällä!!

    • susupetal says:

      Sirpa, varmaan moni on kateellinen, mutta aika harva tunnustaa sitä, ainakaan julkisesti. Ihmisestä kyllä huomaa kateuden, puheissa, olemuksessa ja esim. blogeissa kirjoituksista. Toisten arvosteleminen kertoo kateudesta.
      Sinusta ei huomaa kateutta, se on varmaan aika hyvin häädetty ja hallinnassa 😀

  11. arleena says:

    Kateuskin voi olla ihan terve ilmiö, varsinkin kun siitä voi jutella ko kohteelle. Se puhdistaa ja lopulta vapauttaa.

    • susupetal says:

      Arleena, kyllä siitä puhuminen/kirjoittaminen on helpottanut. Terve ja inhimillinen ilmiö se on, kun se antaa ihmiselle puhtia ja tsemppia, uudistaa itsensä.

  12. vilukissi says:

    runttaa vaan itsesi mukaan jos toiseenkin, se on sitä elämää! Toki toivon, että silmäsi ja kätesi paranisivat, mutta eipä tuosta taulusta mitään yksityiskohtia puutu!

  13. Elegia says:

    Ou jee, näyttelyä pukkaa jälleen, hienoa! Ja tosi rohkeaa kertoa omasta kateudesta. Näin sivullisen silmin sitä voi olla vaikea tajuta, koska pidän sekä sinun että Johannan töistä, mutta eihän niitä kannata edes vertailla keskenään: teillä on molemmilla oma uniikki tyyli! ❤

    Huomaan kyllä itsekin, että tulee joskus verrattua jotain omia juttuja toisten juttuihin enkä ikinä ns. voita niissä. Pitäisi olla vertaamatta toisiin, koska se on oikeastaan aika hedelmätöntä, koska kullakin on se oma juttunsa, jossa on hyvä 🙂

  14. mm says:

    Eka ajatus tuosta otsikostasi oli tuttu kysymys: Mikä ei kuulu joukkoon? Ja vastaus oli tietty se häpeä. Sitten jäin pohtimaan asiaa ja totesin, että kyllä kaikki saavat kuulua joukkoon. Elämä on sellaista. Monenlaista.
    Onneksi täältä löytyy muitakin, joilla kateus ei käy vain kylässä, vaan kuuluu ruokakuntaan. Se on vähän noloa, mutta tuntuu paremmalta, kun sen tunnistaa ja reilusti tunnustaa.,

    • susupetal says:

      mm, samaa mieltä, kaikki kuuluvat joukkoon. Ihan mukavaa todellakin huomata, etten ole ainoa, jonka ruokakuntaan tuo kateus aina välillä kuuluu. Noloahan se on ja sitä häpeää, mutta toisaalta olen huomannut, että olen tullut siihen ikään, etten enää pelkää tunnustaa asioita, jotka hävettävät itseäni. Vapauttavaa.

  15. miiwi says:

    Mahtavaa uusi näyttely!! Taulunne täydentävät toisiaan, ei niitä tarvitse eikä pidä vertailla.

  16. Kuvataide itsessään on hyvin haasteellista ja samalla antoisaa. Siinä on myös terapeuttisia aineksia. Itselle taiteen tekeminen ja on henkireikä.Toisten töitä katselemalla ja tutkimalla pääsee joskus matkata taiteilijan sielun maisemiin. En tiedä sielusta mutta tarkoitan sitä tunne tilaa miten niitä sivelimen vetoja on teokseen työstetty. Hyvin sä oot kääntänyt kumminkin kateuden positiiviseksi toiminnaksi. Susu sä maalaat, kirjoitat, pidät näyttelyjä ja yrität paljon muutakin … pyh.. pois tommoset kateus möröt.
    Onnea teille molemmille uudelle näyttelylle 🙂

  17. Päivitysilmoitus: Uuteen näyttelyyn valmistautuminen / Preparing A New Exhibition | susupetal art gallery

  18. laiskuri says:

    Kyllä sulla on tappotahti. Sääli että se hesa ja myllypuro on niin kaukana ja syrjässä. kuka sitä viitsii lähteä tuonne hesaan??? 😉 Onnea vaan taas näyttelylle.

  19. BLOGitse says:

    Voih, tuttu tunne kun omia tekemisiään toisiin alkaa vertailla. Koska olen mukavuudenhaluinen yritän karistaa vertailut äkkiä veke. En halua uhrata aikaani moiselle, sillä kun ei tavoita mitään.
    Mutta tiedän siis tunteen, hyvä kun sait purettua fiilikset pois!
    Intoa ja iloa uuteen matkaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: