Laiturille paistaa aurinko

 

Kupittaan jälkeen tulee konduktööri. Kupittaan jälkeen tulee uni. Salon ja Karjaan välillä olevat tunnelit eivät iske korviani lukkoon, ei tarvitse epätoivoisesti niellä, ei aukoa suuta korvia avatakseen. Kiskot lullaavat, junan vaunu kuin kehto. Ei kuulutuksia, ei Kirkkonummea, ei Espoota. Unessa saan maalaukset valmiiksi, opin ruotsiksi, että sädehoito on strålbehandling, tilaan punaviiniä Hotelli Glon baarissa.

Tunnen nämä rataosuudet kehollani, tiedän kaarteet, joissa juna hidastuu, suorat, joiden varsilla vilistävät harmaat pellot ja mäntymetsät. Olen istunut ravintolavaunuissa, juonut Lahden sinisen vetistä vaahtoa, itkenyt ja pelännyt perille tuloa.

Vaunun rytmi muuttuu, nousen unesta. Leppävaara jää taakse, kohta on Pasila, Helsinki. Laukkuni on painava, täynnä matkaa, vielä pitää varmistaa, että en jätä mitään jälkeeni, vaikka tiedän, että palaan.

Laiturille paistaa aurinko.

 

 

Richie Havens 1941-2013

 

 

Mainokset

20 Responses to Laiturille paistaa aurinko

  1. yaelian10 says:

    Auringonpaiste energisoi! Ja R.I.P. Richie Havens,siinä oli hyvä artisti.

  2. Kiiris says:

    Piti lukea kahteen kertaan. Niin hieno kirjoitus, Susu. Täynnä elämää, täynnä tunnetta. Ja jälkiiruoaksi aurinkoa. Kiitos!

  3. Maarit says:

    Tarjoaisinko vanhaa, surut kuuluvat elämään, vaikkei niitä haluis. Täällä ei paista aurinko, nyt.

  4. Sirpa says:

    Aurinko lämmittää, lohduttaa, synkimmistäkin ajatuksista löytyy valopilkkuja…

  5. sirokko says:

    Ei tapahtunut räjähdystä kuten menomatkalla, paluu on aina parempi. Varsinkin jos laiturilla odottaa aurinko.

  6. harakka says:

    Ihanaa, että aurinko odotti!

  7. Uuna says:

    Täälläkin paistaa aurinko. Selviämme taas, on tulossa kesä, ihan kohta…:-)

  8. Murmeli says:

    Lämmin kirjoitus. Tutustun nyt blogiisi ja kotisivuihisi, kun kirjastotäti vinkkasi mulle kirjastasi Sairaalapäiväkirja. Tutustun kirjaan myös, tietenkin. Mutta näin netissä voin antaa myös palautetta, ehkä, joskus. Kiitos että kirjoitat, vaikka todennäköisesti se on olennainen osa sinua ja tapaasi olla maailmassa. Minulle kirjoittaminen on haave, harrastus, joskus pakko (Iso G) ja tapa kommunikoida maailman kanssa… ja kai paljon muutakin.

    • susupetal says:

      Vau, olipa kiva kirjastotäti, hieno juttu, näin kirjoittajan kannalta, että vinkkaavat!
      Kirjoittaminen on todellakin osa minua, tärkeä osa. Hyvä tapa kommunikoida sekä itsensä että muiden kanssa. Joskus ainoakin tapa, kun ei jaksa puhua.
      Kiitos kommentistasi, älä hellitä haaveestasi.

  9. arleena says:

    Junamatkat ovat rauhottavia, pieni klonktutus on kuin unilaulu. Raskainta on matkan loppu.
    Hieno kokemustarina.

  10. kaari3 says:

    Junassa voi ajatella eri tavalla kuin autossa. Junassa kiskojen kolina antaa jonkinlaista rytmiä, sitä taas ei löydy lentokoneesta. Kaikki junajuttusi ovat jotenkin kiehtovia ja unenomaisia, niihin voi lukijakin pujahtaa sisään. Matkustetaan yhdessä.

    • susupetal says:

      Olen vauvasta lähtien asunut junaradan läheisyydessa, varmaan junien ääni nukutti minua jo silloinkin. Junat ovat tärkeitä, rakkaita, Kaari, onneksi jaksan matkustaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: