Sidon itseni kesään

 

 

 

Pietaryrtit kuolevat ruskeiksi,
pihlajanmarjojen perkeleelliseksi vaihtuvaa punaa en suostu näkemään.
Älä katso, älä katso.
Kattojen yläpuolella poliisikopteri etsii aurinkoa.
Kahvila toisessa kerroksessa, ikkunapöydästä katson poikaa, jota linja-auto väistää.
Poika on sekaisin, hän makaa kadulla, jalkakäytävällä, kiipeää rataa vierustavalle aidalle.
Tyttö itkee, pitää kiinni, ei päästä irti.
Ambulanssi tulee, kahvini on jäähtynyt. Oksettaa. Älä katso, älä katso.
Silmissä merisumua.
Virkkaan tyhjän täyteen. Hirttosilmukan toisensa perään kiinnittääkseni itseni tiukemmin kesään.

 

 

 

Advertisements

26 Responses to Sidon itseni kesään

  1. Krisu says:

    Hyvä teksti! MUTTA: Loppukesän rehevyyttä se vaan on, pietaryrtin värjääntyminen. Minä en uhraa vielä ajatustakaan syksylle.

  2. Äijä says:

    Voihan tässä olla vielä kuukausi ihan siedettävää, voihan?

  3. Sirpa says:

    Minäkin kiellän itseäni ajattelemasta elämää syksyn jälkeen…:)

  4. sini says:

    Luonto kaipaa lepoa tämän kaiken rehvastelun ja rehvyyden jälkeen, kaikkensa antaneena kerää voimiaan taas ensi kesään…joka tuntuu olevan liian kaukana…

  5. ja tykkään syksystä, aikaa lueskella kun aurinko piilossa

  6. Millin says:

    Elokuu on vielä KESÄkuukausi!!! Piste 🙂

  7. Tuima says:

    Minkäväristä lankaa virkataan? Vahva teksti!

  8. Amalia says:

    Vaik mitä tehtäis, niin se syksy hiipii, lehdet riipii puiston puista, muuta en muista 😉

  9. arleena says:

    Minulla pyörii mielessä ihan kamala asia, jota en saa pois. Tunnen ne ihmiset ja nyt niiden elämä on kamalaa oman pojan hulluuden takia.
    Mieli tekee nyt hokea älä ajattele sitä…….

    • susupetal says:

      Arleena, surullisia ajatuksia.
      Runossa virkattiin ensin ketjusilmukoita, mutta koin, että ketju katkeaa niin helposti, kesä liukuu ulottumattomiin, hirttosilmukka (metaforinen sellainen) on pysyvämpi ankkuri kesään.

  10. hippocampus says:

    Voimakasta tekstiä. Kesä on vielä!

  11. kiiris says:

    siis tuo edellä olen minä, kiiris.

  12. Teksti kosketti! Aikamatkusti 80-luvun alun sekavaan hämyyn…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: