Jos osaisin, tappaisin. Jos pystyisin.

 

 

Hannu kysyy, tiedänkö mistä saisi aseen. En minä tiedä, ei minulla ole muuta tappavaa kuin tämä oma mieleni, se myrkyttää vain hitaasti, hitaasti, eikä Hannu halua enää hidasta kuolemaa. Puolitoista vuotta ja risat, risana myrkkyjen jälkeen. Älä enää kiduta, tapa.
Emme me puhu runoudesta, emme kirjallisuudesta. Ne puheenaiheet saavat meidät hihittämään. Kritiikin kippaamme kippiksellä: ja ajattele nyt, että yksi kirjoittaa siitä mitä joku toinen kirjoittaa ja kolmas lukee sen mitä toinen on kirjoittanut sen yhden kirjoittaneen.
Kaikkea kans.
Ei sellaisesta voi puhua, nein, njet ja kiitos ei. 
Lapsista me puhumme. Rakkaudesta lapsiin. Sitä meillä on enemmän kuin sanoja. Ei ole tärkeämpää. Kuin rakkaus. Lapset.
Täynnä rakkautta, ja vaikka mielessämme ei ollut laulaa karaokea, sen me kuitenkin teemme. Puhutut lauseet väsyttävät. Itkemme Hallelujahia moniäänisesti, säveliksi sotkeentuneet sanat sattuvat tänä iltana liikaa, miksi aina tämä kipu, miksi tämä syöpä, etäpesäkkeiden paratiisi kehossasi. 
Jos osaisin, tappaisin, Jos pystyisin. 

 

 

 

 

Mainokset

26 Responses to Jos osaisin, tappaisin. Jos pystyisin.

  1. Äijä says:

    Väkevä kuvaus tunnetasolta. Kiitos.

  2. Sami Liuhto says:

    Aika harva tietää mistä saisi aseen. Eikä edes auta tieto aseen olemassaolosta jossakin. Se pitäisi vielä saada. Kysyn näin kiertoteitse, kun en ole kehdannut Hannulta kysyä, et kait sille passaa jos rukoilen sen puolesta, että toi mr. Yliherra pitäs huolen hänestä. Mitä luulet? Ja, mr. Ylilordin poika on jo meidät niinkun kauttaan armahtanut, oon lukenut tän yhestä kirjasta, joten siinä mielessä meillä on asiat hyvin. Luotan siihen kundiin lujasti.

  3. erikeeper says:

    Lapset vain nuo toivossa väkevät… (Viita-muunnos)

  4. Jael says:

    Vahvaa tekstiä.En ole päässyt lainkaan kommentoimaan blogiisi pöytäkoneeltani,mutta nyt huomasin että tabletilla pystyn:-) pöytäkoneeni on jostain syystä allerginen WordPres.blogeille 🙂 ) …

  5. Rankkaa tekstiä. Joskus olen miettinyt, miten ottaisin itseni hengiltä, mutten keksi yhtään sellaista tapaa, jota uskaltaisin kokeilla. Vähän ristiriitainen on ihminen siinäkin.

  6. Kiiris says:

    Rankkaa tunnetta. Myös kuitekin rakkautta.

  7. wordsbyirma says:

    ”Jos tiellesi osuu rakkaus
    lapset ovat kartta,
    joka johdattaa aarteelle.” Runoni a la http://www.runokone.com
    Tiedän, että et pysty. Tiedän, että et haluaisikaan. Kaikki tämä on elämää, ilot ja surut. Ja toivo jostakin paremmasta.

  8. Tuija says:

    Kuinka monasti me tuota samaa kysymystä esitämmekään elämän aikana… Ja sitten sanotaan, että elämä on lahja, jota pitää vaalia! Lohduttaako tieto, että joskus se loppuu kuitenkin…??!
    Ei ole sinullakaan helppoa….!
    Paljon lämpimiä ajatuksia!

  9. Elegia says:

    Kylmät väristykset. Kauheinta on kuolla jo eläissään, kun kipu on ainut joka muistuttaa tästä todellisuudesta.

  10. Maarit says:

    Rankkaa tekstiä, mutta niin totta! Naivia kysellä, mikä on elämän tarkoitus.

  11. Hannele says:

    yritetään elää parhaan mukaan

  12. laiskuri says:

    Olipa rankkaa. Kuinka tuohon jotain sanoisi.

    Aikaisempiin kirjoituksiin… Halaan taas sua Susuhyvä lempeän karhun halauksin ja toivon sen tuovan sulle voimaa kestää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: